lauantai 6. tammikuuta 2018

Pelastetaan maapallo

Meillä keskusteltiin peittelyiden ja iltahalien lomassa ilmastonmuutoksesta. Myönnettäköön että se ei ehkä ole arjessamme riittävän usein puheenaiheena. Topoliino kyseli ja minä yritin parhaani mukaan selittää ja herättää ahaa-elämyksiä. Siinä kohtaa kun kuvailin maailman talouksien jauhelihapakettien yhteistä muovirasiakasaa ajelehtimassa meressä koin jo voittajafiilistä. Ehkäpä onnistuin saamaan viestin perille. Ja kohta kuusivuotiaani innostuikin että "todellakin, huomenna kirjoitetaan heti internetiin että KAIKKIEN pitää säästää maapallo ja KAIKKIEN pitää välttää muovijätettä. MINÄKIN AION!" Jes ajattelin tyytyväisenä- jyvä laitettu itämään. Lapsen silmät kiersivät pari kertaa huonetta ympäri hiljaisuudessa kunnes totesi "...koska ajattele; jos maapallosta tulee parempi eikä enää niin saastunut niin sitten ne ei ehkä tulevaisuudessa kiellä kakstahtisia Vespoja!!!"

No mutta, annettakoon kuusivuotiaalle anteeksi intohimon laittaminen ilmastonmuutoksen edelle - noin teoriassa. Vähän sama kun pyytäisi pientä lasta valitsemaan luonnonsuojelun ja karkkipussin välillä. Sokerikoukussa olevalla aikuisellakin on siinä haastetta. 

Kiinnostaisi tietää miten te muut pelastatte maapalloa arjessa? Olisiko tuon nettiin kirjoitetun kehoituksen lisäksi jokin konkreettinen keino minkä lapsi itse voisi tehdä? Suihkutuotteita suunnittelimme ostavamme seuraavan kerran saippuapaloina. Kovin hidas kombo vain on 4xpoikatukka ja järkälemäisen suuri perhepullo shamppoota:D


Kommenttilootaan ehdotuksia ja keskustelua kiitos :)

Bianca**

torstai 4. tammikuuta 2018

Rakkaushaaste 3/7 Muutokset - rakastan muutosten tuomaa jännitystä

Siinä missä haluaisin säilyttää samat ihmiset elämässäni ja terveyden stabiilina saa kaikki muu sitten muuttuakin. Tukka, tapetit, työpaikka - sopivassa suhteessa säpinää. Minusta on hurjan kiinnostavaa lukea elämäntarinoita ja ihmisten erilaisista suunnanmuutoksista. Ihailen uskallusta. Toki sitä on kiinnittyminenkin. Nuorempana tein ja toteutin tarmokkaammin. Muutin, menin ja muutuin. Sanoin, selviydyin ja suoritin. Nykyään tykkään kun toinen saa idean ja lähtee vetämään reessään minuakin johonkin suuntaan. Innostun toisen intohimosta ja löydän lempijuttuni uudestakin leiristä. Yksin olisin veltompi, valitsisin vaihtoehdoista vanhan vaisumman ja varmimman.

Muutos tuo minulle myös levollisuutta; tietää että ikävätkin asiat askel askeleelta muuttavat muotoaan, lapset kasvavat kitinäajasta, luonto lämpenee ja niin pois päin. Hauskaa on huomata muutoksia myös itsessään, etenkin niitä pään sisäisiä koska ne osoittavat positiivista kypsymistä ja kasvua. Oman ulkokuoren muuttuminen ei ole lempijuttuni, mutta onneksi siinä kohtaa voi keskittää huomion jälkikasvuun. Haikeudella ja ylpeydellä seuraan kuinka he hyppäävät korkeammalta ja isompiin sentteihin. Topoliino ja Mummeli - minua eniten muuttaneet <3
Vintage aarre, johon eivät tytön sentit ihan vielä riitä 

Nyt otan uuden dekkariin kätösiin ja yritän kerrankin mennä aikaisin nukkumaan. Molempiin muuten liittyy ärsyttävä muutos; vaikuttavasta kirjasta siirtyminen uuteen pitäisi ehkä tehdä pehmeämmin, pitää päivä pari väliä. Heti perään hyväkin uusi kirja vaikuttaa aina pliisulta ja kylmältä, kun siellä ei enää kerro tarinaa se hahmo johon niin kovin ehdit kiintyä. Tiedättekö tunteen? Ja entäs unirytmin muuttaminen! Unihan kyllä tulisi jos sille antaisi mahdollisuuden, mutta kun sata muuta asiaa vielä huvittaisi ja pitäisi nyt kun lapset nukkuu.. Ja ja ja..nyt kone kiinni!

Bianca**