tiistai 30. joulukuuta 2014

Sitten kun..

Elä hetkessä - carpe diem! Menneitä on turha haikailla ja tulevasta ei tiedä. Ainakin sitä miettimällä elämä hujahtaa ohitse. Kuin kuolevalla pikakelauksena. Näin neuvoo monet kovakantiset ja koutsaajat. Jokaisesta päivästä pitäisi tehdä paras. Upea, mahtava! Toisille tajunnanräjäyttävät kuulumiset ovat ainoa oikea onnellisuuden mittari. Kun galaksit eivät räjähdelleet tai tapahtumat keskittyivät kodin nurkkiin nähtiin elämäni masentavana ja mälsänä. Vähintäänkin vailla virtaa ja asennetta. Minua sellainen sieppasi. Muistan olleeni onnellinen, mutta murehtineeni samalla kuinka ankeita ajatuksia arjen kuvioni toisissa herättävätkään. Vuoden kohokohtana Vironmatka ja sielläkin sauna syöttöjen ja vaipanvaihdon välissä. Mitään en elämässäni muuttanut, mutta mielialaa sellaiset supinat silloin tällöin madalsivat.
On syytä varoa kenen asteikolla arvottaa cooliuttaan tai kenen kehuja kerjää onnellisuuskeskustelussa. Helppoa on omantien kulkijoilla, kuten Peppi Pitkätossulla, joka tekee ratkaisunsa roikaleista välittämättä. Mutta hän on ja onnistuukin vain sadussa. Toista se on vähempivoimaisilla tavan immeisillä, joita jää asiat ahdistamaan, mielipiteet mietityttämään ja mediaseksikäs elämä esimerkiksi jota tavoitella. 

Pakostikin plärää kalenteria, luo katseita lomakauteen ja suunnittelee niitä tähtihetkiä siintämään tulevaisuudessa. Ne ikäänkuin ruusuina rytmittävät elämän risukkoa kun niitä räjäytyksiä ei tapahdu ihan joka viikolla tai edes kuussa. Tai no tietyssä mielessä tapahtuu näin tahtoikäisen vanhempana..(leikki-imuri pöydältä pudotettuna on melkoinen pommi;)
Puollan pääsääntöisesti positiivisuutta, mutta elämän kuopatkin kuuluvat kuvioon. Korostamaan sitä hyvää ja tavallista ja niitä muutamia mielettömiäfiiliksiä. Kuoppia kaivaa joskus itselleen, toisinaan niihin tömähtää toisen vuoksi. Kuopassa ajattelen että sitten kun... ja se auttaa! En todellakaan elä siinä hetkessä, en viljele voimaannuttavia viisauksia saati kuvittele vahvistuvani. Ehei- tuolloin tepastelen Toscanan auringon alla ajatuksissani, ruskettuneena ja rentona hymyillen. Tai mitä milloinkin.
Kaikki on hyvin sitten kun..

Bianca**

torstai 25. joulukuuta 2014

Aaton tallennetut tunnelmat




 






Aattona puhelimeen tallentui tusina kuvaa; sumuisia ja tärähtäneitä toisin kuin kymmenet kultaiset muistot ja sanat, jotka tarkkoina ja terävinä tallentuivat sydämeen<3  


Kiitollisena,
Bianca**

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulujännitys

Niin se joulujännitys vain varttuneenakin ottaa vallan. Minä niiin odotan aattoa!! Ihan kaikkea siinä! Jännittävintä on nähdä lasten ilmeet lahjat saadessaan. Topoliinolla on edessään ensimmäinen joulu, joka kenties jättää muistijäljenkin. Ainakin hän on kartalla mitä tuleman pitää. Minä olen suunnitellut lapsille pienen nukketeatteriesityksen, jonka ensiesitys lähtee käyntiin kun pukin odotus on kuumimmillaan. Sekin jännittää.


Joulujännitys näkyy selkeästi myös lapsessa. Toisin sanoen Topoliino tekee kaikkea ärsyttävää ja ei-toivottua koska ei malta enää odottaa sitä paljon puhuttua JOULUA. Tätä puretaan sitten mm. äidin kristallipurkit kädessä karkuun juosten, topspuikkoja kumoten ja kuraisia kenkiä sängylle kantaen ja muuta minun silmienväliryppyjä syventävää tehden. Kiellot menevät kuin kuuroille korville tai saavat aikaan kiherrystä. Onneksi Onni-kirjat katkaisevat äidinkiusaamiskierteen ainakin vähäksi aikaa. No okei, olen ehkä myös uhkaillut joulukalenterin avaamiskiellolla jos nyt ei lopu sillä painepesurilla  vitriininikkunoihin paukuttelu. Ainakin toivon tämän temppuilun johtuvan jännityksestä. Tiedättehän kun tahtomattaan tulee listanneeksi juttuja joita saa vasta jouluna. SEN suklaan saa vasta jouluna ja siihen ei saa koskea kun se annetaan JOULUNA ja sitten JOULUNA sitä ja tätä. Kiellot ja odottaminen on tylsää, ymmärtäähän sen. Kun aikuisillekin toitotetaan elämän tapahtuvan NYT miksei antaisi lapsenkin elää hetkessä näin joulun alla. Eikai siitä tule rajatonta rähisijää vaikka vähän etukäteen pilkottaisi joululahjoja..? Ja toisaalta onhan tässä purettu pahinta piinaa pikkujouluin, joulukalenterein ja jouluisin puuhasteluin. Ulkoilu on oma luottokeinoni kun hyrrän kierrokset kopisevat kotiseiniä päin. Topoliino ja väitän myös valtaosa muista pikkulapsista kulkee lumisateessa pää takakenossa haltioituneena ja hamuaa hiutaleita kielellään. Liikuttavaa:) Mutten voi olla ajattelematta että juoksisi nyt kun tilaa on!:D
Yhteisiäkin säveliä on toki ollut. Teimme mm.tänään jouluviemiseksi viikunahilloa ja paketoimme viimeisiä nyssyköitä. Topoliino toimi teippivastaavana sekä reijittäjänä. Yhden pakettikortinkin "kirjoitti", vaan taitaa valkoparta vanha ukki kaivata hieman lukuapua sitten lahjojen jaossa;) Olohuone puolestaan on vuorattu wasiteipillä...ihan luvan kanssa, jotta sain salaisetkin paketit silkkikääröihin.
Vielä yksi yö siihen kummallisen hönttiin kevättärinnassa- oloon, joka minulle tulee heti aattoillan päätteeksi. Ajatuksissani alan jo kaivelemaan converseja... ja.. nyt seis!! Pysytään vielä tovi joulujännityksessä :)

Joko teillä ollaan malttamattomina joulun suhteen?


Bianca**


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Br-lelu vs Bauhaus

Puheliaan pojan kuvittelisi laukovan lahjatoiveitakin pitkä litania, mutta ei. Ensin oli haave oikeasta Vespasta. Asiasta keskusteltiin ja pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että oikean menopelin aika on aikuisuuden kynnyksellä, kenties kesätyörahoin kustannettuna. Lasten ladattava leikkiskootteri on saanut satikutia serkkujen perheessä joten sellaista rommelia ei haluttu omiin nurkkiin. Paloauto ja pyörä porskuttavat jo meidän kulkuneuvorintamalla..riittänevät!

Selasimme lasten raamattunakin tunnettua Lelulehteä, josta osoittelin tooosi kivoja legokuvia. Eikös olekin hauska peli! Katsohan mitä palikoita! Kukin tavara sai aikaan vain miettivää muminaa ja harkitsevaa hyminää. Toisin sanoen, kivoja joo mutta en toivo. Yksi toive on ja pysyy:
keltainen painepesuri.

Käymme saman dialogin ihan joka ilta kun olen peitellyt pojan ja poistumassa huoneesta:
Äiti minulla on vielä yksi juttu.
No mikä?
Minä haluaisin sellaisen keltaisen painepesurin.

Lisäksi lasten piirrettyjen sijaan kaksivuotiaani katsoo youtubesta painepesurivideoita..Siis ihan kaikkea Kärcherin malliesittelyistä menopelienpesu- tutorialeihin.  Kun muut mammat menevät lahjaostoksille BR-leluun ja minä suuntaan Bauhausiin..En ehkä. Jospa tämä kotikutoinen kättäpidempi vielä menettelisi.


Mitä teillä toivotaan?

Bianca**

perjantai 19. joulukuuta 2014

Perjantai on keltainen päivä

Topoliino tapaa tätänykyä tiedustella tulevaa, pohtia mikä päivä on ja mitä sen ja sen jälkeen tai huomenna tapahtuu. Minun kalenterin tuijotuksesta tuo Topoliinon mikä päivä tänään on- innostus lienee virinnyt.  Kultakalan muisti pätee vielä kieltojen kohdalla, mutta muutoin kohta kolmevuotias muistaa päivän tapahtumat sekä seuraavan suunnitelmat. Usein vieläpä paremmin kuin äitinsä. Silti aamuisin muistutus minun töihin lähdöstä laukaisee suurieleisen surun. Vaikka illalla asia kerrattiin, aamulla se tulee taas kuin suurena yllätyksenä. 



Halusin vierittää ikävän uutisen kertomisen omilta harteiltani ja ratkaisuksi keksin kalenterin. Pikaisesti puuhastelin pojalle oman viikkonäkymän - tyylikkäästi tyhjään valokuvakoteloon.  Kaameen näköinen mut hei KotonaDesignin liitutaulu yläpuolella on niin hip ja cool että seinä kestää yhden tekeleenkin;) 

Lisäsin Ä-kirjaimen niille päiville kun äiti on kotona ja pupun kuvat kertovat kerhopäivästä. Sinitarralla kiinnitetty leppäkerttu siirtyy lapsen toimesta joka aamu kuunsirpin eli yön yli seuraavaan sarakkeeseen. Onhan se vielä pieni pettymys kun sarake älähtää äidittömyydestä, mutta ei provosoi samalla tavalla kuin minun ilmoittaessani. 

Tiesittekö, että viikonpäiville on myös omat värinsä? Maanantai on vihreä, tiistai sininen, keskiviikko valkoinen, torstai ruskea, perjantai keltainen, lauantai pinkki ja sunnuntai punainen. Näitä värisymboleja käytetään päiväkodeissa ja kouluissakin viikonpäivien hahmottamisessa. 

Meillä tämä kalenteri on toiminut hyvin ja Topoliino on siitä kovin innoissaan. Etenkin kun tänään täytin kalenterin kauttaaltaan sydämin reunustetuilla Ä-kirjaimilla. Äiti on nimittäin joululomalla  <3


Pysyykö teillä menot päässä vai pitääkö rustata paperille? Miten teidän lapset hahmottavat tulevaa ja mennyttä?


Lomaterveisin,
Bianca**

lauantai 13. joulukuuta 2014

3D joulukortit

Joulukorttipaja jäi järjestämättä sairastelun vuoksi, mutta tulipa tehtyä ajoissa muutama mallikappale. Tässä yksi helppo ja hauskannäköinen joulutervehdys!

Taita kortti kaksinkerroin ja tee siihen kuvanmukaiset leikkaukset. 
Avaa kortti ja vedä leikkaukset sisään.
Taita kortti taas kiinni ja paina taitokset kasaan
Leikkaa erilaisista papereista kuusia ja liimaa kiinni ulokkeisiin.





Jos kotona on toimeliaita aputonttuja pakkaa kortit kuoriin samantien. Minulla on nyt tusina ruttuisia ja rähjääntyneitä tervehdyksiä, mutta ajatushan on tärkein:)

Puuhakasta viikonvaihdetta!


Bianca**

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Christmas Clichés

Kliseethän ovat ihan kiva juttu! Miksi hyväksi havaittua häpeilemään tai muuttamaan? 
Venetsiassa vastarakastuneena on romanttista vaikka sen olisivat tehneet tuhannet muutkin ja moneen kertaan. Samanlaiset gondolit ja gelatot taustalla. Ja mitä kamalaa on kosinnassa Eiffel-tornin juurella? No ei mitään etenkin kun omat kihlat vaihdettiin Kurvin bussipysäkillä.
Juhannusyö järvimaisemissa mökin terassilla salpaa hengen vaikka itsestäänselvyys niin monelle onkin. Entäpä koalan "metsästys"(silmin) Australian luonnossa? Se kai nyt vain on järkevää koska niitä ei muualla maailmassa juuri näe. Ja oman vauvan jalanjälki paperiin tai saveen painettuna liikuttaa vaikka ideana onkin niin nähty.
Ja voi kuulkaa, joulunaika se vasta hedelmällistä maaperää kliseille onkin!

Kuka saa vaakabingon? Kuka täysbingon?



*Luet idyllistä joulusatua jouluvalojen loisteessa. Muistelet lapsuutesi joulua ja sitä kuinka maa oli lumikinosten peitossa ja posket punaisina pakkasesta. Tähän kohtaan kirjaa korvaamaan käyvät myös elokuvat Love Actually tai Holiday, jolloin pakotetaan puoliso kainaloksi. 

*Asennat joulukalenterin yllätyspussit ikkunaan ja odotat avaamista yhtä paljon kuin lapsesi tai lapsena. Minä saan olla kiitollinen mummin ahkeroimasta kalenterista<3

*Pikkujouluilet suupielet suklaassa. Herkkulakkoon suhtaudutaan muutenkin hövelisti. Koska on joulunaika haet vielä pari konvehtia kaapista vaikka uni jo tulisi. 

*Kuljetat lapsesi Stockan jouluikkunan luo ja painat jokaisesta napista koska se on niin jännää! Lapsi seistä tönöttää haltioituneena paikoillaan. Niin kuin sinä itsekin.

*Lapsi koristelemassa omaa pientä joulupuutaan. Se punainen lakki tietenkin taas päässään. Kun aikaisin aloittaa koristelut, ehtii tehdä monta variaatiota. Meidän oksalla on jo kolmas "vaate" yllään.

*Leivot piparintuoksun kotiisi. Arvaa vain mikä päähine yllä!! Laitat ehkä taustalle joululaulut raikaamaan ja tunnet itsesi todelliseksi joulumuoriksi. Maija Baricin Ihana Joulu-cd on erityisen symppis.

*Kuljet kynttilälyhdyn kanssa hämärässä metsässä seikkaillen, etenkin jos omaat mahtavan ystävän joka järjestää tämän kaiken.  Tonttulakki pingotettuna talvipipon ylle luonnollisesti. Jos metsään ei haluta mennä istut vähintään kynttilämeren äärellä kotosalla..

*..vaahtokarkkikaakao kämmenten välissä, villasukat jalassa. 

*Kaapista on kaivettu glögivermeet ja ne punaiset posliinit. Ne astiat, jotka aika pian joulun jälkeen tekee mieli pakata perimmäiseen pahvilaatikkoon.

Hupaisaa joulunaikaa ystävät toverit! 

Bianca**

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pikkuväen puurojuhla

Serkukset lapsineen kokoontuivat meillä viikonloppuna. Riisipuuron ja ruokailun lomassa ei tullut kuvia napsittua, mutta muutama muisto oli tallentunut kännykkään.




Tunnelma oli kohdillaan ja lapset lutuisia! Ohjelmassa oli murkinan lisäksi musisointia, pakettien avaamista ja leikkiä. Kun kysyin Topoliinolta mikä oli juhlissa parasta sain vastaukseksi " kun sain syödä omenan ". Ehkä sen ison kokonaisen omenan voisi antaa pojalle useamminkin kun oli niin mieleinen juttu :D 

Loppuilta oli surkuhupaisa kun television kaukosäädintä ei löytynyt mistään ja linnanjuhlia olisi ollut mukava seurata. Masiinan sai toki päälle ja oikealle kanavallekin tv:n napista, mutta elisaviihde-valikko tönötti keskellä ruutua peittäen suurimman osan. Teimmekin syväluotaavan analyysin juhlijoiden kengistä ja helmalaahuksista:D Kake lopulta löytyi, mutta vasta vieraiden lähdettyä..

Juhlitko Sinä viikonloppuna? Sujuivatko karkelot kommelluksitta?



Bianca**



torstai 4. joulukuuta 2014

Ruskettuneet pakarat

Pahoittelut heti alkuun niille, jotka eksyivät otsikon johdattamina blogiini lihaisampien pakarakuvien toivossa. Ihan vain leipomishommista tässä postailen vaikkakin koristeluosuus karkasi hieman käsistä.  Syytän kohta kolme vuotta täyttävää poikaani, joka pitää huolen ettei peppuvitsit ja -hassuttelut pääse tässä taloudessa unohtumaan. Selusta on kumarrettaessa nykyään varmistettava tai saa kokea melkoisen julkeaa kajoamista. Jessus!!

Liekö muohailu harjaannuttanut, kun ihan itse osasi tehdä ensimmäiset piparinsa. Äiti ne puolestaan melkein poltti, mutta muutama kelvollinenkin tuli. Raaka taikina ei ollut pojan mielestä erityisen hyvää, mutta minulle maistui. Mukavinta lapsesta taisi olla kuorrutuksen pursotus:)


Ja noh sitten näihin hassutuksiin.
Special edition

Tuleva viikonloppu on meillä hippoja täys joten niistä lisää seuraavalla kerralla! Hyvää illan jatkoa kuomaset!


Bianca**