sunnuntai 28. syyskuuta 2014

"Oletko sinä se maalajimies?"

Olen lukenut, että ylös kirjatut tavoitteet toteutuvat paremmin kuin pelkästään pään sisällä muhivat mietteet. Pitää paikkansa. Kun avauduin blogissa siitä ettei yksikään huone kodissamme viehätä kokonaisuudessaan, kului muutama päivä ja alkoi tapahtua!

Makuuhuone ennen remonttia

Alunperin makuuhuoneessa tympi turhan pieni vaatekaappi ja vallitseva lattianväri. Sain sisustussuunnittelija-opiskelijan avukseni ja sen seurauksena rakennettiin uusi vaatesäilytys sängyn ylle. Vanhan puretun kaapin alta paljastui kuitenkin puuttuva pala linoleum lattiaa. Silloin äitiystuella ei isompi remontti tullut kyseeseen, joten asian kanssa elettiin. Sitten sainkin inspiraation olkkarin suhteen ja siirsin kaikki epäsopivat mööpelit sieltä makuuhuoneeseen. Huoneeseen joka oli jo muutenkin ruma ja retuperällä.

Oli kultapeiliä, sementtiseinää, punaista lattiaa, puista piironkia, irronnutta listaa, plyysituolia, vaaleaa puuta, kermanväristä seinää, tummaa puuta ja puuttuvaa lattiaa.. ja cherry on top katossa kalsea halogeenilamppu ilman varjostinta. Mikä lemmenpesä;) Remontin kartoittajakin lopulta kävi,  mutta mitään toimenpiteitä emme saaneet aikaiseksi. Varmaan kun toinen jalka oli vähän väliä muuttamassa maalle. Tai ainakin tuonnemmaksi.
Puretun kaapin alta paljastunut sementti 
Ja sitten päätös vain syntyi yhtenä päivänä. Tapani mukaan lähdin liikkeelle epäolennaisuuksista ja "huusin" itselleni vanhat kristalliset seinälampetit huutonetistä. Ne puolestaan virittivät seinämaalin valintaan. Valkoista villimpää kaipasin ja kun Bernard mainitsi vihreän, lukkiutui minttu mielessäni. Yhden illan tuijottelimme maalinäytelappusia makuultamme ja värisävyksi valikoitui Tikkurilan Gorgonzola. Nyt homehdun täällä mieluustikin! :D  Remontin ainoa miinuspuoli oli oma sairastumiseni, mutta toisaalta yhden sirkkelintäyteisen päivän "pääsin" viettämään terveyskeskuksen hiljaisella vastaanotolla. Every cloud has a silver lining ;)

Seinänväriä mallailtiin valkoista kattoa vasten

Lattiamateriaalit tilasin Byggmaxista kotiinkuljetuksella ja ne saapuivat luvatusti seuraavana päivänä.  Maalit haettiin parin korttelin päästä pienestä maalikaupasta ja yksi työmies hoiti koko homman kahdessa päivässä! Ei ollut liisterin naulaamista tämä remontti!

Sneak peek
Remontti on valmis, mutta piensisustusprojektini vielä vähän keskeneräinen. Siksi vain tällainen kurkistuskuva. Kun kristallit sun muut ovat ojennuksessa kutsun teidät peremmälle:)




Bianca**



lauantai 27. syyskuuta 2014

Työkasvatusta

Minä olen sairaslomalla. Lomalla HAH! Tuon kotihoidossa olevan poikasen on hieman vaikea käsittää että äidin pitäisi levätä ja papa on päävastuussa. "Onko äiti nyt terve? Entä nyt? Oletko jo terve? Tule leikkimään" Miten saada taukoamatta puhuva, laulava, mölisevä, surraava ja pörräävä pulisija hetkeksi hiljaiseksi? Kun Kaapo-kiintiö on täynnä ja kirjanluvusta kärsii oma kurkku on aika ottaa järeät aseet käyttöön.
Kuorimaveitsi ja pussillinen porkkanoita! Ehdotus innostaa aina ja suu torvella totisena lähti kuoriviipale kerrallaan porkkanasta. Minä istuin lapsi sylissä ja pidin käsiä pienten käsien päällä. Neljännen porkkanan jälkeen jälkeen suoriutui juureksesta jo omin avuin.(siis loukkaamatta itseään, olihan minun viimeisteltävä ne vielä kertaalleen;) Porkkanat pilkoin ja kumosin kuullotettujen sipuleiden, inkiväärin ja chilin sekaan paistinpannulle. Päälle kasvisliemi. Annoin porista vartin kannen alla. Sekaan reilu loraus kookosmaitoa ja vielä kymmenisen minuuttia liedellä! Ja sitten soseeksi. Ai että oli hyvää!

TARVITSET:
Kilo porkkanoita
1 punainen chili(ota siemenet pois)
reilun sentin pätkä inkivääriä
parikolme valkosipulin kynttä
1sipuli
kasvisliemikuutio
kookosmaitoa
(hampunsiemeniä koristeeksi)





Syksyiseen kattaukseen toi Topoliino pesemänsä ja kuivaamansa vaahteranlehdet. Minä kelpuutin ne pöytään, mutta mies heivasi ne salamana syrjään heti kuvaamisen jälkeen. Tuliko muille kurakenkävibat kattauksesta? :D


Lämpöisiä ajatuksia lauantaihin,
Bianca**

torstai 25. syyskuuta 2014

Pienet ilot

Värikkäät kynttilät ovat minun pieniä ilojani! Violettiin ja vihreään viritti kadun varresta poimimani apilankukat. Kylmiäväreitä menee kokoajan pitkin kehoa ja flunssa pukkaa päälle. Pienet ilot ovat silloin paikallaan:) 



Bianca**



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Minä vain

Vietin viikonloppuna yhden vuorokauden yksinäni Tampereella. Sellainen siunaantui oikeastaan ihan vahingossa, kun tuo junalipun osto oikealle päivälle oli sen verran haastavaa.. ;) 
Kun on ihan yksin ja mahdollisuus mihin vain valkenee omat toiveet parhaiten. Kahlasinkin kirppareita ja kotona sukkahousuissa Salkkareita. Kauniin löydön tein Radiokirppikseltä; kannellinen kristallirasia (sokerikoksi kai tarkoitettu) jonka sisään sujautin tops-puikkoja. Tuo pienenpi rasia on niin ikään vintagea ja saatu ystävältä. Sormusteline ihan Tigerin tuotantoa.



Saunan jälkeen oli vuorossa viiniä ja Vain Elämää. Illan tullen itkeä kollotin Kari Uusikylän lapsuusmuistoille ja sain sielunhoitoa siipalta skypen välityksellä.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli mummun moikkaaminen, jonka jälkeen kävelin ympäri Tamperetta ja kulutin Kaffilassa hyvän tovin ennen kotimatkaa.


Kotona oli siivottu ja sushit ja kuplivat komeilivat kylmässä. Enkä edes ollut tilannut! Sushi on ainoastaan minun herkkuni tässä perheessä, joten sen hankkiminen tuntui aivan erityiseltä:) Juventuksen jalkapallojylinät kuuluivat kotoisasti kun minä asettelin uusia kynttilöitä ympäri asuntoa..Niistä seuraavalla kertaa!


Bianca**









torstai 18. syyskuuta 2014

Antamisen ilo

Poikani on nykyään niin iloinen saadessaan antaa jotakin. Usein se on legorakennelma, leikkiruokaa tai oikeaa Alepan kassista. Monesti myös jotain aikuiselle kuuluvaa mikä lasta itseään houkuttaa, kuten oma puhelimeni tai löydetty pastillirasia. Kuin suurikin hyväntekijä hän kiikuttaa juuri lataukseen laitetun läppärin kiitosta kaula pitkällä odottaen :D Viime aikoina Topoliino on myös kaupasta halunnut valita jotain äidilleen sekä puistoretkeltä poimia kukkasen maasta tuodakseen sen minulle. Voih<3! Saattaa olla, että sittemmin olen käyttänyt tätä intoa hieman hyväkseni. Topoliinolle esitetty toive toteutuu aina. Kotiintullessaan mies kertoo:
"..ihan itse se jankuttamalla jankutti että mennään kauppaan ja haetaan äidille jotain hyvää. Joten mentiin sitten puistoreissun jälkeen vielä markettiin missä Topoliino vaati ostaa taateleita. "
"Ohhoh no voi sitä, kylläpäs poika muistaa hyvin äidin maun heh heh. Kiitos kiitos"

Kumppani ei lähde kauppaan läheskään yhtä auliisti jos MINÄ pyydän. Aika auliisti kuitenkin :)

Joka tapauksessa tämä antamisen ilo tuntuu todella liikuttavalta! Jotain jäsentyi lapsen päässä sen synttärimielipaha-episodin jälkeen. Antaminen onkin jee jee ja toisen onnen voi jakaa!

Koska Tampereen visiitti lähestyy väsättiin pientä pakettia mummillekin kovin innokkaasti. Koristeet kipaistiin kadunvarresta. Narun ja teipin leikkely ja itsetehdyn yllätyksen pussittaminen sujui tomerin ilmein. Voin kuvitella, että jo ennen tervehdyksiä yllätys kaivetaan mummin ulkoeteisessä repusta. Tai kenties pieni ujous vie minuutin pari.
Minäkin olen intopinkeenä lähdössä lomalle!





Loppuun taustalla näkyvän kynttilän tuunausidea.

Tarvitset:
*koristeltava kruunu- tai pöytäkynttilä
*yksi liekki (esim. tuikkukynttilä)
*metallinen lusikka
*puunlehtiä/kukan terälehtiä

Kuumenna lusikkaa  (tuikku)kynttilän liekin läheisyydessä. (älä laita lusikkaa kiinni liekkiin jottei se mustu)
Kiinnitä syksyn lehti tai kukan terälehti kohta kerrallaan kynttilän pintaan kuumalla lusikalla painaen. Kuumenna lusikkaa vähän väliä lisää ja käy läpi koko lehti. Steariini lämpenee ja lehti kiinnittyy. Kasvien on oltava tuoreahkoja, jotta ne eivät murene kynttilää vasten painettaessa. 

Valkoisesta kynttilästä tuli aika veikeä vihreiden lehtien kera. Mitä te tykkäätte?


Bianca**

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Elämä

Vietän nykyään arkiaamuni hiljaisuudessa kone kaverinani. Muu perhe vielä nukkuu näpytellessäni blogiin ja napatessani vitamiinit. Aamupala pysyy samanlaisena useita viikkoja ellei kuukausia. Kaksi 
keksiä ja kahvi. Tänään tuntuu toisenlaiselta ja kaadan kulhoon pähkinöitä taateleiden kera. Jotain makeaa sentään. 

Päivä on vähän kuin ihmisen elinkaari pienoiskoossa. Herään uuteen alkuun uteliaana.  Levännyt iho on pehmeä kuin vauvan peppu. Utuinen olo arka äänille tai ärähtelylle. Uutisten äärellä jätän traagiset tapahtumat lukematta, lapsen herkkyys on huipussaan. Ei tiedä tarkalleen mitä tuleva tuo tullessaan, mutta lähden luottavaisena sitä kohti. 

Työmatkalla teinivaiheen kulmikkuus ja kännykkäkikkailut astuvat kehiin. Kapeakatseinen kolmetoistavuotias ei ymmärrä että ihmisten hienhajulla tai alkoholismilla on syynsä, ne vain ja ainoastaan närkästyttävät omassa nenässä. Halu sulautua joukkoon laittaa metsästämään vapaata paikkaa jottei tarvitsisi seistä töröttää toisten keskellä huutomerkkinä.


Työpaikan eteisessä ehtii varistella vielä varhaisaikuisuuden kotkotuksia ja viikonlopun villeimpiä kollegan kanssa kunnes työpaikan aulaan astuu tärkeä aikuinen. Hartiat kasvavat miehen mittoihin ja vastuu painaa niitä. On oltava ohjakset ja osaaminen. Alkaa ruuhkavuodet ja ressi.

Tuntien työ tekee tehtävänsä. Kotimatkalle astelee  koeteltu ja viisastunut vanhus. Levollinen ihminen joka iloitsee saavuttamastaan, kaipaa lepoa ja kalleimpia kainaloonsa. Kodin tutussa ympäristössä hektisyys on viimein hellittänyt. Meno on lempeän lapsekasta. Hiljalleen huomio alkaa kääntymään enemmän ja enemmän omaan itseensä  kunnes tumma voimaviitta verhoaa kaiken alleen. Tulee yö ja syntyy uusi alku.





Bianca**



maanantai 15. syyskuuta 2014

Helppo veneaskartelu

Keräilen yhtä ja toista pientä tilpehööriä jo pursuilevaan askartelukaappiini. Viininjuonti oli kerryttänyt sinne kaksi korkkia, jotka mahdollistivat tämän veneaskartelun. Kyllähän noita korkkeja saa hankittua Sinellistäkin tai vastaavasta. Purjeen voi tehdä vaikka oikeasta kankaasta, me käytimme vanhoja maalauksia. Niitähän riittää ;) Topoliinosta oli mukavaa kaataa kannulla vettä ja molskautella meriaiheisia tavaroita purkin pohjalle. Niitä kertyikin melkoisesti, mutta kuvaan karsin tällaisen simppelin mallin.




Majakan teimme taannoin kun poika oli nähnyt sellaisen kirjassa. Kauniiksi sitä ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan, mutta Klasulta kipaistu led-valo luo iltaisin tunnelmallisen fiiliksen. 

Hyvää tuulta viikkoon!

Bianca**

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Värikäs valmisateria

Kenties siellä ruudun takana on parhaillaan joku ranuja tai muuta roskaruokaa kaipaileva eilisillan bilettäjä. Tai muuten vain väsynyt väsäämään mitään itsetehtyä ja hyvät ravintoarvot täyttävää. Minulla oli eilisen pyöräilyurakan päälle sellainen fiilis. Kaupan pakasteallas on joskus ihan paikallaan ja senkin antimista voi valmistaa viehättävän näköisen aterian.
 Lokoisaa sunnuntaita:)


Bianca** 



lauantai 13. syyskuuta 2014

Eipäsjuupas

Tänään matkasin Pasilan Veturitalleille sisustusbloggareiden myyjäisiin palkka plakkarissa. Vartin jaksoin jonottaa sisäänpääsyä ja sitten luovutin. Oli kuitenkin kivaa seurata myyjäisistä tulleita ihmisiä, jotka hihkuivat uudet tavarat hyppysissään. On mahtava tunne kun saa jonkun paikan kotona näyttämään toivotulta tai toimivalta. Sitä tunnetta ei itselläni ole ollut pitkään aikaan. En taida tykätä yhdestäkään kotimme huoneesta kokonaisuudessaan. Kaipaisin kunnon remonttia, mutta muutetaanko? Jäädäänkö? Mitä tulevaisuus tuo? Ja jos olen päättämätön pienissä asioissa, asuntoasioissa olen ihan onneton. Muuttanut olen aina vain pakon edessä ja nyt kun pakkoa ei ole kuluu elämä tällaisessa limbossa sisustuksen suhteen. 


No mutta, nautin näistä ympäristön ihanuuksista kunnes päätökset kypsyvät. Se on paras mikä tapahtuu.. tai on tapahtumatta.
Positiivisia ajatuksia lauantaihin:)

Bianca**


perjantai 12. syyskuuta 2014

Vaihtelua välipalaan

Pääsin yhtenä päivänä aikaisin töistä ja tulin Topoliinoa puistoon vastaan. Puistossa oli niin hiljaista että päätimme lähteä pyöräretkelle toiseen leikkipaikkaan. Olimme juuri ohittamassa nepalilaista ravintolaa, kun muistin välipalan jääneen väliin. Itse olin työpaikan ruoasta täynnä, mutta päätin kysyä josko pelkkää naan-leipää tarjoiltaisiin pienelle asiakkaalle.
Kyllä tarjoiltiin ja ison maidonkin sai kylkeen. Pieni mies oli henkeä täynnä, kun ei usein ravintolaan pääse.




Tuore lämmin leipä alkoi houkutella minuakin ja ajattelin pojan täyttyvän jo puolet pisteltyään. Väärässä olin :D


Mihin mahaan se oikein mahtui?! Vielä harjoitellaan kotona ruokailua (ja paikallaan pysymistä) ennen kahden/kolmen lajin ravintolaillallisia, mutta kahvilakelpoiseksi kaveriksi hän todisti itsensä. Tai tässä puolentunnin pitaleivän pistelijäksi.. :) Ulko-ovella uhmattiinkin jo vessavisiittiä ja potkuteltiin puolet kotimatkasta karjuen..

Ovatko teidän tuntemat pikkusankarit jo salonkikelpoisia servetin käyttäjiä vai vieläkö jalka nousee pöydälle ja peppu penkistä?

Bianca**

torstai 11. syyskuuta 2014

Sitä saa mitä tilaa

Tiedättekö joskus on ihana tulla töistä ja löytää tyhjä koti. Vielä kun kassissa on herkku, jota ei tarvitsekaan oitis piilottaa eteisen hyllylle. Koti on eletyn näköinen, mutta kotoisa.  Laitan lököhousut jalkaan ja vapautan pään tiukasta huivista. Työasiat työntyvät kauas pois.
Rikon rutiineja ja keitän kupillisen kahvia. Palan painikkeeksi pistelen ison palan porkkanakakkua. Jakamatta sitä kenenkään kanssa. Mallailen mielessäni uutta hiustyyliä ja muutakin mukavaa. Lopuksi retkahdan keskelle sänkyä läppärin kera. Aivot eivät vastaanota edes viihdyttävintä vlogia tai innostu ihanimmasta sisustusideasta.
Suljen koneen ja silmäni. Hengitän, olen.

TADAA
On jälleensyntynyt perheestään kiitollinen ja hyväntuulinen äiti. Joka vielä vartti sitten oli kadoksissa. Sitä saa mitä tilaa <3 Pitää vain muistaa tilata..


Onko Sinun helppo ottaa hengähdystauko? Entä käytätkö lapsenvahtia tai auttaako aupair alituiseen?Kaitseeko kummi, kenties kaupungin mummi?


Tsemppiä torstaihin,
Bianca**



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

DIY (LUSH) kylpypommit

Meillä on kylpyamme ja sitä käytetään paljon. Lapselle laitan veden sekaan kookosöljyä, itselleni lisään eteerisiä öljyjä ja Meine Base-suolaa. Lushissa poiketessani ihastelin kauniita ja hyväntuoksuisia kylpypommeja. Yhden ostin kotiinkin ja siitä oli niin paljon riemua, että olisi kiva saada väriporekylpyjä useamminkin. Kuitenkin 6euroa yhdestä kylvystä tuntuu liian karvaalta maksaa alituiseen.. Jonkin puute saa yleensä luovalle päälle ja niin päädyimme tekemään kylpypommit itse. Edullisemmaksi tuli ja nyt piisaa poreilua moneksi kerraksi! Nämä sopivat siis niin lapselle kuin aikuisellekin!

Aiheesta löytyi monta ulkomaista webbisaittia eri variaatioilla, mutta säästän teidät mittamuutoksilta ja muultakin kääntämiseltä ja tarjoilen ohjeen omin sanoin. Minä käytin erilaisia muotteja. Tein 3kpl espressokupilla, 1kpl desimitalla ja muutaman litteän tein kertakäyttömukin pohjalla jalkakylpyä varten, mutta jos käytät desin mittaa(tai vastaavan kokoista), saat noin neljä kylpypommia. Yritin myös paperisiin muffinssivuokiin, mutta huomasin kovan muotin olevan parempi. Sellaiset metalliset toimisivat hyvin, mutta meillä ei ollut.


Tarvitset:

reilu 1dl ruokasoodaa
reilu 0.5dl sitruunahappoa (apteekissa maksoi vajaa 2€)
reilu 0,5dl maissitärkkelystä
reilu 0.5dl meine base suolaa (löytyy apteekista ja sen lisähyödyistä/käytöstä voit lukea täältä)

muutama tippa elintarvikeväriä
1rkl kookosöljyä
1tl tuoksuöljyä (Life-luontaistuotekaupassa oli hyvä valikoima)
2rkl vettä

muotteja
2 kulhoa
vispilä

Sekoita kuivat aineet keskenään isossa lasikulhossa. Vispaa ja hajota mahdolliset kokkareet.
Sekoita eri kulhossa nesteet keskenään. Lisää nestettä teelusikallinen kerrallaan kuivien aineiden kulhoon. Sekoita kaiken aikaa. Jos laitat liikaa nestettä kerralla, vaahtoreaktio syntyy ja haluathan säilyttää sen ilon itse kylpyhetkeen;)  Jos jokin kohta alkaa kuitenkin vaahtoamaan, sekoita se nopeasti kuivemman jauheen kanssa. Näin saat reaktion loppumaan.

Valmiin seoksen tulisi muistuttaa kosteahkoa hiekkaa. Kun puristat seosta sen pitäisi pysyä jotakuinkin kasassa. Minä sain viimeisten jauheiden kohdalla lisäillä vettä, koska valmis kylpypommi mureni heti käsiin.
Kostea seos kannattaakin painella muotteihin nopeasti ennen kuin se kuivahtaa. Mitä enemmän yksityiskohtia muotissasi on, sitä kauemmin seos kannattaa pitää muotin sisällä jähmettymässä. Mikäli muotti on enimmäkseen sileä, kuten minulla oli, voi kylpypommin kopauttaa sieltä ulos saman tien.
Täytä muotti,  paina täysin tiiviiksi, lisää seosta ja paina vielä kerran. Sitten muotti ylösalaisin, kopautus ja valmis pommi putoaa käsiisi.

Laita kylpypommit kuivaan paikkaan, muuten ne alkavat vaahtoamaan itsekseen. Etenkin jos säilytät niitä kylpyhuoneessa suosittelen kannellista rasiaa jonne ilman kosteus ei pääse. Lasinen alusta on paras, koska se ei reagoi. Kylpypommit muuttuvat tunnissa parissa koviksi ja ne voi halutessaan vaikka paketoida lahjaksi. Mitään valtaisaa vaahtoa näistä ei synny (niinkuin ei Lushinkaan peruspommeista), mutta poreilua, väriä ja ihana tuoksu:)

Ja kylvyssähän kuuluu tietenkin...


..lakata kynnet ja antaa niiden rauhassa kuivua shamppanjankeveiden muistojen vallatessa mieli ;)




Poreilevaa pikkulauantaita<3



Bianca**









maanantai 8. syyskuuta 2014

Lapsen suusta

Aina iltaisin ennen unilaulua kertaamme Topoliinon kanssa päivän puuhat.

"… sitten te kävitte papan kanssa kaupassa, eikös vain..?"
"Joo me mentiin Alepaan ja me ostimme niitä..niitä..umm.. Me ostimme niitä millä papa raapii poskea!"

"…? Ai niin, ostitte niitä partahöylän teriä!!"

 :D

Hymyä viikkoon!

Bianca**

lauantai 6. syyskuuta 2014

Power cocktail




Ihmeellinen tämä syyskuun sää! Illanviettoon saattoi lähteä silkkileningissä sukattomin säärin ja vielä puoliltaöin pelkkä kevyt kaapu lämmitti riittävästi kotimatkalla. Ennen lähtöä levähdin omalla parvekkeella ja kulautin kunnon terveystrinksun. Sauvasekoittimella vain surrur seuraavat aineet:

1tl spiruliinaa
1banaani
1appelsiini
päärynälohko
vettä

Spiruliinan makua siedän kovin kehnosti, mutta tuo appelsiinibanaanikombo peitti sen alleen hyvin! Virtaa viikonloppuun:)



Bianca**




torstai 4. syyskuuta 2014

Päikkärit =Pyhä hetki

En koskaan ymmärtänyt niitä mammoja jotka palleron päiväuniaikaan tapasivat ystäviään tai kulkivat kaupoilla kärryineen. Miten ne
A jaksoivat?
B onnistuivat?
C uskalsivat?





Oli se sitten iltapäiväsumpit tai terkkarikäynti, puolenpäivän aikaan ei todellakaan sopinut! Edes ne MUKAVAT treffit ystävän kanssa. Sen pienen hetken (ja hetkeltä se kaksituntinenkin tuntui) kun lapsi nukkui päiväuniaan, halusin vain olla rauhassa.
Vaakataso, läppäri mahan päällä ja ihan hiljaa. Jotain hyvää käden ulottuville. Siinä kaikki.

Ei sen puoleen, en ikinä onnistunutkaan saamaan lastani nukkumaan vaunuissa tietyllä kellon lyömällä. Ne harvat piknik-kerrat päädyin kärräämään väsymyksestä (?) kitisevää vauvaani viheriöllä ja lähtemään kotiin kun ei maitokaan julkisilla paikoilla uponnut. Huaah. Tai sitten se nukahti matkalla määränpäähän ja heräsi itkien juuri kun kahvikuppi kalahti pöytään Piknikissä.

Vaikeiden asioiden suhteen tuli myös varovaiseksi. KUN se lopulta nukahti, ei uskaltanut ottaa heräämisen riskiä siirtämällä lasta vaunuihin(tai ylipäänsä tekemällä mitään liikettä)

Harjoitus ei tehnyt minusta mestaria nukuttamisessa. Mestari syntyi ihan itsestään yhtenä yönä. Arvatkaa juoksinko pakokauhusta hengästyneenä tarkistamaan onko se elossa!? Oli ja oppinut talon tavoille täytettyään kaksi vuotta. Halleluuja! Sängystä ei sen koommin ole kuikuiltu pitkin yötä ja päikkäreillekin simahdetaan ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Aikamoista!


Kauniita unia toivottaa,
Bianca**

maanantai 1. syyskuuta 2014

Tärkeimmät tavarat

Olen ennen ollut toivoton keräilijä. Teininä taisin tallettaa ihan kaiken leffalipuista lintsin rannekkeeseen.  Päiväkirjat pullottivat ja olivat ratketa liitoksistaan. Aiemmin myös paperikuvia tuli kerättyä albumeihin. Sisustustavaroita sun muita haalin matkoilta ja kotoa muutettuani viikonlopun paras juttu oli kiertää Pentikillä nuuskutellen sitä hyvää tuoksua ja hankkia pikkuhiljaa kahviastiastoa kokoon opiskelijan roposilla. Olin onnessani, kun pääsin muuttamaan viimeisenä opiskeluvuotena soluasunnosta Hoasin yksiöön. Nyt pääsisi tavarat paremmin oikeuksiinsa.

Joitain aarteita olen saanut vasta viime vuosina. Mm. morsiuskimppuni pioneista sekä perintökello.
Sain kuitenkin kipinän lähteä vaihtoon ja vuokrasin yksiöni vaihdon ajaksi tuttavalleni. Vuokrasopimukseni jatkui vielä puolen vuoden vaihdon jälkeen, joten koko henkilökohtaisen omaisuuteni siirsin sopimukseen sisältyvään kanahäkkiin, kerrostalon kellarikerrokseen munalukon taakse. Asuntoni numerolla varustettuun kanahäkkiin pakkasin vuosien päiväkirjat, valokuvat, vaatteet, korut, koriste-esineet ja arvokkaimmat astiat. Oli bokseja pinoittain, muuttolaatikoita sekä rekillinen pukupusseja. Palattuani Suomeen minua odotti siisti asunto, mutta tyhjä varasto. Hmm..kummallista.

Hilpasin Hoasin toimistoon selvittämään asiaa. Selvisi, että varastoissa oltiin tehty tyhjennystä. Moni koppi sisälsi jo pois muuttaneiden asukkaiden hylättyjä rojuja ja niistä haluttiin eroon. Kanakopin oveen oltiin postiluukusta pudotetulla lentolehtisellä pyydetty laittamaan nimi, jotta "tyhjentäjät"näin tietäisivät kopin olevan käytössä.
 Muun muassa munalukosta, pukupusseihin huolella pakatuista palttoista, kannellisiin muovilaatikoihin arkistoiduista papereista ja siisteistä pinoistahan sitä ei voinut päätellä..;) Mutta jätetään huulet urheiluseuran urhoista tässä kohtaa väliin. Australian aurinkoisuus yhä sydämessä tiedustelin, mistähän voisin omaisuuteni nyt sitten noutaa.


"Tavarat on hävitetty. Hoasin määräämä urheiluseura on toimittanut tyhjennyksen koska kanakopin ovessa ei ollut nimilappua. Tavarat on hävitetty. Lopullisesti."

…..

Ensimmäisillä säästöillä hankin Kokkolan Wanhasta Reetasta  antiikkipiirongin.  Jalka katkennut muutoissa, mutta teipillä pysyy toistaiseksi.
Tässä kohtaa ei synny tekstiä, ei sitten millään. Pelkkiä sanoja; pöyristynyt, loukattu, surullinen, epäuskoinen, vihainen.

Alkoi vuoden kestävä oikeustaistelu Hoasia vastaan, jonka hävisin. Mitään ei korvattu, mitään vääryyttä ei myönnetty. Päätöksen lopullisena perusteluna oli se etten ollut ilmoittanut Hoasille vuokraavani yksiötäni eteenpäin ja olevani itse puoli vuotta vaihdossa.

Postin olin toki siirtänyt kulkemaan vanhempieni luokse, mutta kyseessä olikin pelkkä
 OVESTA PUDOTETTU IRRALLINEN A4-LAPPUNEN. Argh.
Moinen olisi voinut kadota pitsamainosten joukkoon vaikka itse olisinkin ollut kotona. Niin oli käynyt alivuokralaisellenikin. 

Eikö täysillään olevan varaston kohdalla viitsitä ottaa henkilökohtaisesti asianomaiseen yhteyttä ja varmistaa..?

Kirpparilöytöjä

Vaikea on uskoa, että kanakoppiini tunkeutuneet luulivat tavaroitani kaatopaikalle kuuluvaksi hylätyksi roinaksi. Sangen kiinnostavaa olisi tietää mihin sujahti laatikosta paljastunut kultainen smaragdi-risti tai kaulavanne. Entä Lapponian sormukset? Ehkä joku tietää minusta tällä hetkellä enemmän kuin itse kerron tai edes muistan tai ehkä vain katselee päiväkirjojen välistä löytyneitä kuvia minusta ja mustavalkoisista sukulaisistani. Lie urkeni uusi ura yliopistopapereideni ansiosta ja valmistui nopeammin kiitos lopputyömuistiinpanojeni..

Tai sitten tämä oli vain aikuismaailman aivot narikkaan- esimerkki siitä mitä tapahtuu päivittäin päiväkodin pihalla:
"en mä tehny mitään vaan toi käski"

Tällainen tarina tällä kertaa. Kymmenen vuoden takaa. Kaunaa en kanna, mutta kuvat
 oi ne kuvat ottaisin niin mieluusti takaisin..
:'(




Bianca**