sunnuntai 31. elokuuta 2014

Eilisen tähteitä

Eilen olimme Puu-Vallilan katujuhlissa ja siivouspäivän hulinoissa. Kovasti kuvamateriaalia ei kertynyt, mutta kananlihalla kuuntelin ja katselin mm. tätä flamenco-esitystä.
Satavuotiaat puutalot luovat niin kodikkaan miljöön, että oikeastaan sama mitä ohjelmaa kaduilla olisi. Topoliino nautti viulunsoitosta ja tapitti hyvän tovin paikoillaan esitystä seuraten. 
Lopuksi puistoilimme ja poika oppi kiipemään köyttä pitkin<3



Lainasin juuri Ahaa sanoi pikkuruu-kirjan kirjastosta ja kun se eilen naapurin tädin kirppispöydässä komeili euron hintalapulla hankin sen omaksi:) Topoliinon opusintoa odotan palaavaksi, nyt rakentelu ja ralli ovat menneet kaiken edelle, mutta kirjakaverin saan ainakin kerran päivässä pienellä houkuttelulla. 

Juhlien jälkeiset aamut ovat ihania. Rullakampauksen jäljiltä hiuksissa on nukutun yön jälkeen yhä volyymia ja ne saa helposti laitettua uuteen uskoon.


Aamupalaksi voi nauttia picnikiltä jäänyttä, maukkaaksi muhinutta fetapinaattipiirakkaa ja kahvi maistuu asteen paremmalta. Ainakin kaivatummalta.


Jääkaapissa minua odottaa Lushin tuorenaamio joka naamassa heittäydyn hännälleni pojan huoneeseen. Kaappaan legorakennelmien keskeltä Topoliinon kainaloon ja suostuttelen uuden satukirjan pariin…kunhan tuo unikeko vain heräisi :D

Suloista sunnuntaita!

Bianca**


perjantai 29. elokuuta 2014

Kotiäidin budjettipohdintaa

Jos jotain töihin paluulta odotin niin nelinumeroista summaa joka tipahtaa tililleni kerran kuussa. Varauduin kotiäitivuosiin hyvin ja koen ettei palkkatulojen puute aiheuttanut suuremmin muita puutteita. Viimeisellä Kelakuukaudella alkoi kuitenkin tuntumaan että hyvin harkiten on elettävä. Siispä mietin mihin "turhaan" rahaa menee? Entäpä tekosyiden teilaus?

*Kuntosalijäsenyys. Joka kuukausi seitsemänkymppiä..ai kauheeta! Kirjoitettuna sen tajuaa vielä paremmin. Siis lähemmäs satanen! Ilmaiseksi voisi laittaa lenkkitossut jalkaan ja nenän ovesta pihalle. Punnertaa puistossa, puuskuttaa portaissa tai mittelöidä miehen tai kaverin kanssa.
Mutta entä se oma spesiaali aika ja tanssilliset tunnit? Kuntosalijäsenyyttä halvemmalla hinnalla hierotuttaisi hartiansa kerran kuussa ja tanssia voi narikan hinnalla bailatinotuntia paljon pidempään. Siinä sinulle omaa aikaa!

*Ruoka. Ilmakuivattua kinkkua ja Ben&Jerrysiä. Ehkä jotain jännää Ruohonjuuresta. Ja ei kiitos en  tarvitse kuittia! Tuhoammeko me joka päivä 3euroa leivän päällä? Ja maksoinko juuri ähkystä k u u s i euroa?! Ei ihan viisasta. Hedelmiin ja marjoihin törsätyt tilit tasaantuvat sentään kun antibiootit jäävät apteekin hyllylle eikä jokaista vitamiinia ja hivenainetta tarvitse tankata superfood-pussista. No entäs Coke Zero!! En halua edes tietää mitä myrkkyä se on, vaan tapa siitäkin on tullut.
Mutta pitäähän ihmisen nauttia joskus! Oikein, n a u t t i a. Ähky ja lisäainetankkaus vain eivät kuulosta siltä.

*Kirjasto. Ilmainen onni josta meidän perheessä tulee lähes joka kerta lasku kuitenkin perästä. Lainaa vain yksi kirja kerrallaan jos muistikapasiteetti (tai viitseliäisyys!!!) ei riitä enempään! Tässä kohtaa ei muttaku:a.

*"Yhden jutun" hakemiset tavarataivaasta. Seuraavan kerran varaan tyhjään lompakkoon vain kaksieurosen kun lähden hakemaan pillejä Tigerista.
Mutta mitä jos sitten tajuaakin, että oikeasti maidonvaahdotin, muovikulho tai viiksipaketti olisivat tuiki tärkeitä tulevaa ajatellen? Niin ystäväiseni, tämä sääntö on JUURI sitä varten.
*Groupon. Tulet ostaneeksi kaikkea mitä ilman voit ja olet viimeiset vuodet voinut elää. Vain koska puoli-ilman saa! Älä avaa sähköposteja tai parasta olisi poistua koko postituslistalta.
Mutta kun kampaamodiileissä oikeasti säästää ja tukkaa on leikattava...no okei, tämä hyväksytään.

Entä oletteko huomanneet, että tuhlaus pysyy leikkauksista huolimatta vakiona? Säästät suklaasta, ostat enemmän marjoja. Jätät leffaillan väliin, lohduttaudut lastenvaateostoksilla. Kuntosali vaihtuu Kiasmakierrokseen ja kirjasto kahvilavisiittiin kaverin kanssa.  Ojasta allikkoon. Tai ehkäpä saat pienen budjettipohdiskelun jälkeen vähän enemmän vastinetta rahoillesi. Pidempikestoista hyötyä tai terveyttä ainakin. Joo näin se on.

Kaksivuotias on muuten kingi säästämisessä! Ostarin auto on suurta hupia ihan ilman kolikkoakin.



Hyvää viikonloppua ystävät kalliit,

Bianca**




keskiviikko 27. elokuuta 2014

Mörökölli minut vieköön

Vastaan Syvältä- blogin  haasteeseen kertoa missä asioissa minä olen syönyt sanani. Niin, että mistähän sitä aloittais? :D Huom! Vannomisilla tarkoitan tässä yksinomaan itseäni koskevia päätöksiä. Toisille tehdyt lupaukset ovat asia erikseen ja niistä pidän kiinni. :) 

Mieleni muuttuu usein jo saman lauseen aikana, joten usein en ehdi edes vannomaan. Tuuliviiri rauhaton tidiididiidii..Olen päättämätön vaaka jonka toiveet ja aikeet ajelehtivat sinne tänne. Saatankin haluta huomenna muuttaa maalle omakotitaloon, vannoa muuttuvani ikuiseksi multasormeksi, suuttuakin kun puoliso pilaa pumpulikuvani pihasta omenapuineen ja järkeilee villa-unelmani tiellä. Hetken kuluttua huomaan etten ikinä koskaan halua kantakaupungista pois. Elämä on mukavinta juuri ratikkamatkan päässä keskustan kujeista, taloyhtiö turvana takaamassa asumisen toimivuuden. Lieneekin hyvä ettei puolimilliä paina pankkitiliä näillä mielen heilahteluilla. Saattaisin joku kaunis kerta vain hankkia huvilan ja huussin sen enempää miettimättä.

Olen vannonut elämässäni siis miljoonia asioita ja kumonnut ne käytännössä samantien tai tovin tuumittuani.
Tässä listaa arjen syödyistä sanoista:


Olen vannonut etten satsaa enää ainoaankaan apple-vempaimeen, koska niiden piuhat rispaantuvat heti rikki, akut eivät kestä ja korjauttaminen on kallista.- Laitteen lopullisesti rikkouduttua löydän itseni taas Mac Storesta kun ne nyt vaan ovat tuttuja ja kauniita.

Aina aamukiireessä hiuksia kuivatellessani vannon jatkossa peseväni hiukseni jo illalla ja näin säästäväni aikaa.- Illalla uni on taas niin makoinen että siirrän shamppoilut aamuun.

Sateisena päivänä vannon hankkivani sadetakin.- Selaan nettikauppoja ja päädyn TAAS hankkimaan silläkin rahalla jotain mitä voin käyttää JOKA päivä.

Asiakkaita kätellessäni vannon freesaavani kynnet uudella lakkakerroksella heti kotiin päästyä. - Illan pimetessä lakan lohkeilut eivät enää pistäkään silmään ja päätän niiden kelpaavan vielä ainakin huomisen.

Vannonut jokaisen muuton yhteydessä, että tämän kodin pidän sitten tiptop kunnossa.- Pikkuhiljaa paikattoman pikkusälän määrä mullistuu ja pikasiivouksissa niitä survotaan sinne missä tilaa on. Ja tilaahan olisi jos esim. rikkinäinen digiboksi ja sen tyhjä pahvilaatikko (toisista erillään!!) eivät veisi kokonaista puolta piirongista.


Nyt vannon, että nämä suklaat ovat viimeiset tällä viikolla..Ha Ha Haaa!

Haasteen heitän eteenpäin seuraaviin blogeihin:



Bianca**








maanantai 25. elokuuta 2014

Artsy




Ystäväni lähetti minulle tämän linkin jota oli pakko kokeilla! Yritin kerran, toisen ja kolmannella se toimi. En loppujen lopuksi tiedä mikä oli merkityksellistä onnistumisen kannalta, kokeilkaa itse! Kaikista seoksista tuli kuitenkin niin hienoja, että ajattelin kuvata ne tänne blogiinkin. Väripaletteihin kastoimme lopuksi akvarellipapereita, jotka kuivuttuaan päätynevät korteiksi:) 

Onnistumisia viikkoonne!




Bianca**

lauantai 23. elokuuta 2014

Keittiöstä kuontaloon

Minua ei kevätaurinko sen suuremmin herättele, mutta syksyn hämärään aamuun nousen usein jo viideltä. Kuten tänään lauantaina. On kivaa laittaa kynttilät palamaan ja yleensä kolistelullani (luulisi 15vuoden balettiuran opettaneen kehonhahmotusta mutta yhä törmäilen ovenkarmeihin) herätän herkkäunisen heilankin juomaan aamukahveet aikuisseurassa.

Viikonloppuaamuisin voi myös vessassa vehdata pidempään purnukoiden ja  puteleiden parissa. Keittiön kautta, sillä sieltä löytyvät kaikki ainekset tähän ravitsevaan hiusnaamioon.



Vatkaa ainekset huolellisesti keskenään ja levitä kauttaaltaan hiuksiin päänahkaa myöden. Minä kumarrun kylpyammeen ylle ja valutan litkun niskaan pieninä annoksina. Anna vaikuttaa n. 30min ennen suihkua ja pese hiukset normaaliin tapaan. Tämä proteiinipläjäys tekee kutreille ihmeitä, käytä viikottain!

Loistavaa lauantaita! Ja jaa toki oma hiustenhoitovinkkisi kommenttiboksissa :)

Bianca**

perjantai 22. elokuuta 2014

"Tänään on minun päivä"

Eräs elokuinen synttärisankari aiheutti suurta kateutta Topoliinossa. Lahjatta jääminen ja papan puhaltama kynttilä kirvoittivat kyyneleet ja pettymyksen vaikka asiasta oltiin juteltu paljon etukäteen. Mielipaha meni ohi ja ehdotin että voisimme parin viikon päästä juhlia pojan elokuista nimipäivää ihan perheen kesken. Poika toivoi "juhliinsa" kakun ja kynttilän. Kun odotettu aamu tuli, kuului ensimmäisenä sängystä:
"Tänään on minun päivä"
Hankin pienen avattavan ja mummikin oli muistanut:) 



Poika oli niin onnellinen ja raakasuklaakakku vadelmatäytteellä teki kauppansa. Pettymyksen sietoa harjoitellaan vielä kolme kertaa ennen omia synttäreitä:D


Bianca**

tiistai 19. elokuuta 2014

Taaperoikäinen ihastuttaa ja vihastuttaa

Vuoden mutsi- blogissa haastettiin jakamaan taaperoiän kolme plus- ja kolme miinusjuttua. Tässä minun kolmen kärjet.

 Top

1.Puhe ja leikki. Helppoa kun lapsi ilmaisee itseään selkein sanoin! Käskee jopa äitiä rauhoittumaan, kun laulan vauhdikkaasti. Voi kysyä ja neuvotellakin. Mahtavaa! Leikkiäkin se helpottaa, kun ideointi ei ole vain äidin harteilla.
2.Omatoimisuus. On mukavaa, kun lasta voi pyytää tekemään asioita ilman että kampeaisi itsensä jokaisen toiveen takia lattiatasosta. Aiemmin huokaisin mielessäni kun juuri istuessani ilmoille kajautettiin toive vesilasista. Sitten tajusin, että lapsihan voi hakea sen itse. Topoliini ryhtyi hommaan mielissään. Onhan lavuaari ja läträys aina miellyttänyt. Kuuntelimme huvittuneina miehen kanssa kuinka poika raahasi pyytämättä tuolinkin tiskialtaan luota takaisin pöydän ääreen. Tuolien raahamisesta (kiipeilymielessä) kun ojennettiin aikoinaan noin tuhat ja sata kertaa. Vessassa Topoliino ei todellakaan halua apua; välillä pelkkä tarkistusvilkauskin on liikaa :D
3. Huumori ja hellyys. Pojalla on ollut pienenä varsin rajut otteet, mutta nyt raapimisen ja pamauttelun sijaan hän pusuttelee. Lopuksi tempaisee vielä leuastani kiinni työntäen pääni taakse ja moiskauttaa kaulaankin suukon :D Riitoja ratkotaan aika lailla huumorilla; unikaveriksi kiljutut  legot saavat minut ehdottamaan jotain vieläkin hullumpaa (vuoallinen makaroonilaatikkoa noin esimerkiksi) ja sitten keksitään vuoronperään vähämielisiä unikavereita kunnes legotkin on luovutettu legokoriin.

Vesileikki parvekkeella
Bottom

1. Jankutus ja aikuisen vastauksen ignooraus.
Mennään puistoon.
Hyvä idea, mennään huomenna. Olimme jo tänään ja nyt syödään ja sitten tulee vieraita.
Mennään puistoon.
 Ei tänään enää, kun nyt syödään ja sitten tulee vieraita.
Äiti minä haluaisin mennä puistoon.
Muistatko mitä vastasin? Nyt syödään ja sitten tulee vieraita.
Äiti, mentäisiinkö puistoon äiti?
 Tiedät kyllä vastauksen. Ruokasi ole hyvä.
Äiti mennäänkö puistoon?
 Syöhän nyt.
 Äiti minä haluan mennä puistoon.
 Harmittaa kun jankutat.
Topoliinoa haamitti kun papa ei antanut juuvimeisseliiiä.
 Juuri niin..sinuakin on joskus harmittanut. Syöhän nyt.
Puistoon puistoon!!
(huoaaah)

3. Venkoilu ja lötköily pukiessa.
Spagettivauvan sujautti vielä helposti vaatteisiinsa vaikka olisi vääntäytynyt minkälaiseen itkusiltaan. 15kiloisen jytkyn kanssa se ei olekaan niin helppoa. Oikeastaan mahdotonta. Taapero haluaa pukea itse, yksin. Katsoakaan ei kannata, kehua vain kovasti. Joskus virikkeet kuitenkin vievät vekaraa, ajatus herpaantuu ja äiti huomaamattaan saa autettua pikapikaa pikkarit tai pusakan päällä. Mitä vielä!! Nehän otetaan hetken päästä pois ihan vain että ne voi ITSE laittaa uudestaan päälle. Anna mun kaikki kestää! No, viitseliäisyydestä viisi pistettä! Lisäksi lapsen kenkiä solmiessa pulssia nostaa juuri lakatun onnistuneen kampauksen närppiminen pienin sormin. Syön siis monta sanaa tästä kirjoituksestani.


4."Yäk."
Sellaisella ilmeellä ja äänellä kuin ***** haistelisi. Moisesta käytöksestä tulee todella paha mieli, varsinkin jos ruoan on laittanut jonkun toisen äiti. (Enkä tarkoita nyt Saarioista)

Tällainen retkotus riemastutti vielä puolitoista vuotta sitten
Tämä postaus oli ollut luonnoksissa jo pari kuukautta ja huomasinkin kuinka osa jutuista oli muuttunut. Ei se ihme että taaperoilla on tunnekuohuja; jos itsekin kehittyisi ja muuttuisi kuukauden parin välein, olisi sitä varmasti aika herkillä. Taaperoikä alkaa meillä pikkuhiljaa väistymään ja kolmenvuoden kieppeillä alkava leikki-ikä häämöttää helmikuussa..

Mikä Sinua tällä hetkellä ilostuttaa? Entä minkä kohdan kelaisit mielummin pikakelauksella ohi?


Bianca**




lauantai 16. elokuuta 2014

Perjantaisin...

paistan banaanilettuja aamupalaksi ja puuhaan päivän poikasen ehdoilla! Hänen kokkailuintonsa on vähentynyt joten pesin hellalevyt pois senkin päädystä ja tilalle teippasimme paperiarkkeja autorataa varten. Suosin pienellä lapsella helppoja itsetehtyjä leikinrikastuttajia. Kiinnostus leikkeihin tulee ja menee eikä mööpeleitä ja muovirotiskoita tällöin kasaannu varastoon. Sitä en sano etteikö oikea automatto tai parkkihalli olisi paaaaljon hienompia ja kestävempiä, mutta katsotaan nyt kauanko tätä kruisailukuumetta riittää:)

Topoliino tykkää tällä hetkellä tehdä kaikkia juttuja juuri niin kuin äitikin. Autoteiden viivat teimme yhdessä minä päsmäröiden, lyijykynällä poika piirteli pienemmät polut.
Rampin tein pahvinpalasta, jonka alle teippasin Pringles-purkin. Sitten vain koko höskä teipillä pöytään. Talouspaperitunnelista on huisia pudotella pikkuautoja läpi.
Pojan oma idea oli lisätä junarata. Sulassa sovussa sekaisin.
Liikennemerkkejä piirsin pahvinpalasiin ja pystyyn ne sai helposti pyykkipojilla.
Huomatkaa hieno autotalli vasemmalla:D 

Jos olisi sinniä ja kärsivällisyyttä, lasten puuhiin voisi panostaa esteettisemmällä otteella. Minä kun kuulen toiveen, toteutan sen heti äkkiä ja niillä materiaaleilla mitä on. Ja kun sitä askarteluhuonetta kaikilla herkuilla ei vielä ole niin..näillä mennään. 

Tänään on muuten Helsingissä Torikortteleiden katujuhla ja ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin klo 10alkaen. Me puolestaan suuntaamme kummitytön omiin kemuihin, kivaa :)

Iloa päiväänne!

Bianca**

perjantai 15. elokuuta 2014

Syksyn säveliä

Olkoonkin kuinka nihkeät ja helteiset päivät tahansa, öisin sen voi jo aistia ja haistaa - syksyn. Minun lempivuodenaikani. Parvekkeelta yön tunteina puhaltava tuuli palauttaa minut lapsuuden kotiini Kokkolaan. Sinisen rullakaihtimen raosta näkyy kuutamo ja kosteana kimmeltävä kotikatu. Huoneessani tuoksuu sekoitukselta syystuulta ja pesuainetta. Kesän jälkeen oli mukavaa laittaa huone tiptopkuntoon, kun kaappeihin oli saanut uusia kouluvaatteita ja tavaroita. Sisällä kuplii kesämuistot ja koulukavereiden jälleennäkeminen. Oven takaa kuuluu vaimea television ääni ja hetken päästä avonaisesta ikkunasta pumps kraps kraps. Se on lihava kissamme joka yrittää pysytellä ohuen ikkunalaudan päällä  huomiota hakien. Kohta käy ovi ja karvaturri päästetään sisälle kuivattelemaan turkkiaan. 

Muistoja muistoja.
Ajattelen usein arjessa, että näistä hetkistä tässä ne Topoliinon lapsuusmuistot muodostuvat. Vielä enimmäkseen meidän kertomina, mutta ennen pitkää hänen itsensä muistamina. Se miten äiti häärii punakkana keittiössä kun innostuu kokkaamaan tai nauraa kun takaa-ajoleikit yltyvät. Miltä tuntuu vanhemman hymy päiväunien päälle tai hykerryttävä hulina serkkujen tapaamispäivänä? Millaiselta meidän puhdas pyykki tai syystuuli tuntuvat Topoliinon nenään? Hassuttelut, halaukset ja hyssyttelyt.
Tulee sitä toisinaan tallettaneeksi turhempaakin; ärräpäitä, ärhentelyjä ja äksytystä. Nekin kuuluvat elämään.

Tajusin työhönpaluuni tosissaan vasta ensimmäistä työpäivää edeltävänä päivänä. Odotin kovaa koti-ikävää ja uupumusta, mutta toisin kävi! Uutta arkea on takana tosin vain viikko, mutta hyvillä mielin olen edelleen. Kun työ antaa jotain mitä koti ei ja toisinpäin, pysyy balanssi. Olkoon se sitten rauha, läheisyys, aikuisseura, luovuus, järjestys, helppous, raha tai mitä ikinä. Kivaa vaihtelua kotiarkeen oli muun muassa suunnitteluaika yhdessä alani ihmisten kanssa.  Kotona tietenkin parasta olivat kalleimmat käsivarret kaulani ympärillä sekä helppous.

Hassua sekin, miten vuosikausia päivittäin kohdatut asiat olivat unohtuneet. Aamuseitsemän joogit puistoissaan, samoihin ihmisiin törmääminen ratikkapysäkillä ja ne turvonneet aamusilmät joihin on vain sudittava ripsaria ja lähdettävä. 
Ja sitten nämä taivaalliset aamunkajot kadun päässä!



Mitä teidän syksyyn kuuluu? 
Ihanaa viikonloppua ja akkujen latausta :) 

Bianca**





tiistai 12. elokuuta 2014

Huvia puistossa

Viime viikolla heittäydyimme vallan villeiksi ja lähdimme Topoliinon kanssa kaksin Linnanmäelle, ilman rattaita. Pojasta omalla penkillä pönöttäminen bussissa tai ratikassa on niin kova juttu ja kun kerta bussikorttiinkin oli juuri aikaa ladattu kuukaudeksi eteenpäin, ei säästösyistäkään tarvinut rattaita raahata mukana. (rattaiden kanssahan saa matkata mammakin ilman edestä) 

Kotkot- juna oli odotetuin vempele. Tosin kyydissä ollessaan Topoliino toistuvasti kysyi missä se Kotkot-juna on:D Selviteltyäni asiaa, ymmärsin että eihän se junalta tosiaan näytä. Paremminkin kiskoja pitkin kulkeva auto. No oli mikä oli, kolmasti kampesimme kyytiin. Se taustalla soiva kananauha oli jotain järkyttävää joten pyrin keskittymään panoramaan.

 Annoin aika lailla lapsen päättää suunnan, ihmeteltävää oli niin paljon. Laiteajeluista luonnollisesti päätin minä. Kävimme  mm. Rumpu-laitteessa, joka oli ilmainen. Vauhtia oli ihan kiitettävästi ja väriloisto viehätti silmää. Törmäsimme myös suureen maskottiin, jota poika pysähtyi halimaan ja saimmepa ilmaiskupongin Tonttumaahankin! Suosittelen! Sinne otettiin yksi perhe kerrallaan, ja n.8minuutin ajan tonttu kierrätti ja kertoi Korvatunturista, ihastelimme revontulia ja pukinkin syliin pääsi istumaan. Kaverikuvan tuon punapukuisen äijän kanssa saattoi lunastaa  15euron hintaan. Herttinen, meillä jäi lunastamatta!!

Olihan ne näkymät todistettava.
Seuraavaksi ehdotin näköalatornia, pyörivää lasikiekkoa jonka sisälle mentiin istumaan ja se kohosi hitaasti ylös korkeuksiin. Kamala miten minua pelotti ja poika vielä venkuroi itseään lasia vasten. En muistanut korkeanpaikankammoani. Olin onnellinen kun hyttimme vihdoin hipoi maata ja siitä ilosta painelimme lopuksi lakeeriostoksille.



Pelihallissa

Kotimatkalla
Kotimatka meni mellejä maiskutellessa ja kohtuullisen raukeana. Liki neljän tunnin reissu enimmäkseen seisten oli tehnyt tehtävänsä :)

Bianca**

Ps. Jos postauksen ulkoasu näyttää tavallista kummallisemmalta johtuu se siitä että kirjoitin tämän työmatkalla kännykällä. Ylipäänsä kuvien väliin pääseminen oli melkoinen ponnistus, joten antakee armoa:)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Väriterapiaa



Kun vielä lapsettomana lähdin shoppailemaan, palasin kotiin aina musta mekko (ja uusi huulikiilto) ostoskassissa keikkuen. Joka kerta. Lapsen myötä olen innostunut väreistä. Ja huomannut miten piristävästi ne minuun vaikuttavat. Päällä, sisustuksessa ja ympäristössä. Tässä pieni kuvasaldo saamastani väriterapiasta :)






Värikästä viikonalkua veikkoset!

Bianca**

perjantai 8. elokuuta 2014

Isoksi

Vanhempi odottaa usein lapsen kasvua ja varttumista. Ensin että se oppii nostamaan päätään, että se kääntyy, lähtee ryömimään. Malttamattomina odotetaan konttausta ja kävelyä, kunnolla syömistä.  Lasketaan päiviä puhumiseen ja pönttöpissoihin. Sitten haaveillaan hyppimisestä kunnes pusketaan jo potkimaan palloa ja pyöräilemään.

Vauva tai taapero ei näitä toiveitaan sanallisesti juuri ilmaise, vaikka tahdon voi todistaa toimistaan ja tekemisistään. Eteen- ja ylöspäin yritetään kaikin keinoin, varsin konkreettisesti.
Vuoden 2013 viinihyllyhurmos..Eipä sille muuta käyttöä ollutkaan :D


Nyt 2.5 vuotiaana toive kasvamisesta tulee selvästi oman lapseni suusta. Topoliino tahtoo olla iso. Ja kokee olevansa vähintäänkin satujen supersankari. Ihailee itseään ja onnistumisiaan. Tietää ettei äidin tavalla tarvikaan tehdä kaikkia asioita vaan on omiakin ongelmanratkaisukeinoja, ihan niinkuin aikuisillakin. Hän tahtoo kiivetä itse vessanpöntölle pyykkikoneeseen ja lavuaariin tukeutuen vaikka haastavaa se pojalle onkin. (Sitä joka markettireissulla unohtunutta koroketta ei taideta enää hankkiakaan:D )  Hän parkkeeraa pyöränsä autotalliin kuten skootterillekin tehdään ja avaa kotioven omalla pyöränavaimellaan ennen äitiä.

Vaikka toiveikkuus tulevaisuuden suhteen ja siihen pyrkiminen on pelkkää plussaa, ihmetyttää miksi lapsi haluaa olla iso! Mikä siinä niin houkuttaa? Kenties kerran vorotut viinikumit kummittelevat yhä mielessä ja ne olivat aikuisten "pastilleja", suurella puukolla saisi silputa mitä milloinkin perunasta parsakaaliin kun on iso ja sänkyyn menostakin saisi  vasta vartuttuaan itse päättää.  Noin muutaman  houkutuksen mainitakseni.

 Topoliino näkee aikuisuuden unelmien täyttymyksenä seurattuaan isänsä parranajoa:
"Sitten kun minä olen mies minä saan laittaa naamaan sitä keemavaahtoa"

Muistatko mitä Sinä haaveilit lapsena tekeväsi isona? Entä suunnitelevatko omat lapsesi jo tulevaisuuttaan?



Ihanaa lähitulevaisuutta eli viikonloppua ihanaiset,
Bianca**




keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ananas ja autuus





Pitkän parvekkeen plussana on sen muunneltavuus. Kun toisen puolen mummoilu ja kukkaliina kyllästyttävät, voi siirtyä eteläsiiven vähän maltillisempaan menoon. Laittaa suitsuke palamaan(ja aiheuttaa lisätuhoja kasvipololle:/ ) ja napsia pähkinöitä puisesta ananaksesta. Sain sen tuliaiseksi Amerikasta ja ai että se miellyttää silmää <3


Bianca**

maanantai 4. elokuuta 2014

Festarifiilistelyä

fashionforchic.com

Etsy

noordinaryhomes.com

Edit-magazin

Pinterest

asiswas.tumblr.com

camillestyle.com

diana212m.blogspot.com
Tällaista päiväunelmissani tänään. Oikeasti kesän festarit jäivät kokematta, kunhan fiilistelin. Artistien suhteen olisin aika avoin. Huutoärjyntää ei mielellään koko illaksi :)

Vielä viikko aikaa suunnitella jonninjoutavia päiväuniaikaan. Ja onhan Flow jäljellä jos fiilistelyn mielii ihan toteuttaakin..ehkä ilman tuota telttaa kuitenkin ;D



Bianca**

lauantai 2. elokuuta 2014

Helpot kevätrullat & satay-kastike

Välipalana tarjoilemani chia-vanukas sai väristyksiä aikaan perheen miehissä. Tappio oli myönnettävä kun kumpainenkin kakoi vuoronperään toinen toistaan säälivästi silmäillen. "Iso mies, esitä edes!" yritin, mutta ei uponnut. No, minä olen nyt proteiinia pullollani, kun ei hyvää hukkaankaan saattanut heittää. Mutta tämä terveyspoliisi ei luovuttanut. "Päivälliseksi kevätrullia ja satay-kastiketta" 
"Ei niitä rasvaisia uppopaistettuja pakastealtaan patukoita" jatkoin kuiskaten;)

 Ensin tehdään satay-kastike. Siihen tarvitset:
reilu 1rkl maapähkinävoita
1/2 rkl omenaviinietikkaa
1/4 dl tummaa sokeria(käytin kookossokeria)
1tl currytahnaa (mieluiten punaista)
2dl kookosmaitoa
1/2dl vettä
1/2 tl laatusuolaa(himalajan)

Sekoita kaikki aineet yhteen ja kuumenna pannussa vispilällä sekoittaen. Voit käyttää soosin kuumana tai kylmänä. Minä pidin vähän jäähtyneestä versiosta.
Sitten kevätrullien kimppuun. Tarvitset:
paprikaa
kikherneitä
salaatinlehtiä
avokadoa
porkkanaa
katkarapuja
riisipaperia 
(etnisestä kaupasta tai marketin aasiaosastolta)

Viipaloi vihannekset sormen pituisiksi ja ohuehkoiksi. Etenkin porkkana tai vastaava kova vihannes kannattaa pilkkoa hyvin ohueksi. Helpottaa hurjasti syömisvaiheessa. Huuhtele kikherneet ja ota esille sulaneet katkaravut.

 Ota viereen iso lautasellinen lämmintä vettä ja liota riisipaperia n. 20sekuntia. Älä liian kauaa jotta sitä on helpompi käsitellä. Laita haluamasi kasviskombo riisipaperin keskelle.
Laita kasviksia kohtuudellaNä, koska liian paksua rullaa on vaikea syödä. Käännä riisipaperin vasen ja oikea sivu ensin keskelle ja rullaa sitten ylhäältä ja alhaalta patukka tiukaksi rullaksi.



 Dippaa rulla soosiin ja lusikoi lisää päälle sitä mukaa kun popsit. Sormin tietty! Avot sanon minä ja niin sanoivat muuten miekkosetkin! Nämä olivat ensimmäiset tekemäni kevätrullat, joten ulkonäöässä on vielä petrattavaa. Mutta kokeilkaa! Helppo, täyttävä ja näyttävä päivällinen :)


Bianca**