maanantai 30. kesäkuuta 2014

Iloinen pyöräretki Alepaan

Siis voi elämä mitä minä ajattelin kun annoin lapseni tulla polkupyörällä mukaan kauppareissulle??? Hyvinhän se pihalla potkuttelee, osaa pysähtyä ja vauhtikin on kiitettävä. Niin niin, kiva pikku retki Alepaan. In my dreams!! Joka ikinen kilometrimittari pysäköidystä autosta tai moottoripyörästä oli nähtävä, viiden metrin välein noustiin niin ikään pyörän selästä kun piti korjata sitä yhtä ja samaa ruuvia. Kyllä, ruuvimeisselinkin annoin ottaa mukaan. Mentäisiinkö jo? No niin potkihan taas vähän. Mennäänpäs katsomaan mitä kivaa ostetaan kaupasta.
Sinnittelin ja hikoilin kunnes oltiin jo niin pitkällä ettei takaisin kannattanut enää palata ilman niitä ruoka-aineita.


Poika itse oli tyytyväinen kuitenkin menomatkan, kuten kuvista huomaa. Ruuvimeisseli pyöri kädessä kuin prolla ja suuntakin oli summittaisesti oikea.

Kun kauppaan päästiin olin jo riisunut kaikki kuumottavat ulkovaatteeni, sipaissut rasittavan otsatukan pinnillä sivuun ja kirosin mielessäni kun en voinut mennä pakasteosastolle vilvoittelemaan. Se olisi tiennyt jätskikriisiä kun kroisanttikriisistä juuri päästiin kirsikoiden avulla.

Kun ostokset olivat lopulta kaupan ulko-ovella potkuttelu ei poikaa enää huvittanutkaan. Siinä minä sitten olin ruokakasseineni, pyörä vieressä ja poika poukkoilemassa. Houkuttelin ja maanittelin ja muutama metri kerrallaan mentiin eteenpäin minä suurieleisesti ylistäen. Jonkun siinä bussipysäkillä kuulin kypärästäkin huomauttavan. Juu meillä eletään vaarallisesti. Tietäisittepä terävästä ruuvimeisselistä taskussa. Huono äiti. Ja silminnähden stressaantunut. Jes. Lopulta oltiin niin lähellä että saatoin järjestää juoksukilpailun kotiovelle, minä pinkoen se pirun pyörä kainalossa.
Ei vähään aikaan pyöräretkeä pihalta kauemmas!!



Bianca**

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Sateen välissä...

oli yksi lämmin aurinkoinen päivä, jolloin juhlistimme tulevaa morsianta.









Eilinen päivä oli niin romanttinen maisemineen ja muisteluineen. Ohjelmistossa oli mielenrauhan metsästystä teehuoneella, kuplivaa ja kukkiensidontaa. Morsmaikkua valmisteltiin tulevaan hääkuvaukseen valokuvaussessiolla ja syötettiin Suomenlinnassa. Lopuksi vihdoimme Harjutorin Saunassa toisemme ja valmistimme iltapalaa kaason kauniissa kodissa.
Nyt kelpaa kuunnella sateen ropinaa villasukat jalassa, trikoopaituli päällä ja tuoksukynttilä tunnelmaa tuoden..romcom teema jatkuu ;D

Bianca**

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kasviksia kesäkeittiöön

Jumissa olevat pakastinlaatikot, seiniä ja kattoa peittävä paksu jää, vuotava alusta ja lainehtiva vihanneslaatikko..sinun kylmälaitteesi? Valitettavasti ainakin minun.
Toisinaan iskee pakottava puunaustarve. Tänään kohteena oli jääkaappipakastin ja puunattavaa piisasi. Hommahan suositellaan tehtäväksi talviaikaan jolloin pöperöt saa parvekkeelle pakkaseen. Minä sen sijaan halusin hutuista nimenomaan eroon joten vuodenajalla ei ollut väliä.
 Pitsat ja pullat pois - puhdasta ruokaa tilalle



Pakastin suli nopeasti, kun sisälle laittoi kuumaa vettä astioihin. Kuivattaminen oli hidasta, kun yläritilän pisaroihin ei edes päässyt käsiksi pyyhkeellä. Föönin puhallus oli niin heikko ettei siitäkään ollut apua. Mutta nyt se on tehty ja hyllyt täytetty tuoreilla herkuilla. Tortellineja lukuunottamatta. Poika oli saanut meinaan mummilta setelin ja kysyin mitä hän haluaisi ostaa sillä. Ehdottelin pientä lelua tai herkkua. Vastaus tuli kuin tykin suusta: tortelliinoja. Niin teimme kävelyretken Alepaan. Poika marssi pastahyllylle, kuljetti pakkinsa kassalle ja kaivoi kuvetta. Tuli tarjonneeksi illallisen koko perheelle.

Suu muikeena itse hankitun ruoan äärellä
Mukavia viikonloppupuhteita sinnekin:)


Bianca**


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Skootterilla stadissa



Skootteri - tuo kirottu kimurantti kiehtova ja kaunis kulkuneuvo. Kuten jo arvannette on minulla ristiriitainen suhde mieheni menopeliin. Annatukseni aika- ja rahasyöpöstä jätän toistaiseksi oikeaan elämään. Teille haluan kertoa eilisen positiivisista fiiliksistä!
Mikään koko perheen juttuhan tämä vespailu ei meillä ole sillä kyytiin sallitaan vain yli 12vuotiaat. Kruisailu kruunaa aikuisten kahdenkeskisen ajan. 

Viimekertaisesta skootteriajosta ja niistä lukuisista vioista vauhkoontuneena vaadin viinilasillisen ennen satulaan nousua. Samalla nappasimme Nepalilaista napaan ja nautimme rauhallisesta ruokailuhetkestä ennen päristelyä. Vaikka vauhtia ja vaaratilanteita on tosiaan ollut on tuossa vanhassa rakkineessa vain tunnelmaa.

 Naksahdukset ja kolinat kuuluvat asiaan. Välillä suljen silmäni ja kuvittelen olevani Roman Holidayssa vaikka päällä onkin parka, maiharit ja toppahanskat. Bensankatku haisee ja keho tärisee. Jännittävää painautua toisen selkään ja rutistaa kun moottori oikein huutaa. Silloin kun Topoliino potki vielä vatsassa vespailimme enemmänkin. Kävimme muunmuassa Espoon Nuuksiossa retkellä. Se oli mutainen reissu se, mieleenpainuva mukavalla tapaa. Eilen ajelimme vain ympäri siistiä Helsinkiä iloiten auringonpaisteesta. Haimme lopulta leffoja ja leipää kotiinviemisiksi. Mies myhäili onnellisena kun ehdotin uutta ajoa tällekin päivälle :)






Bianca**




sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

The same procedure as every year

Minä en muista enää muunlaisia juhannuksia kuin kuvissa alla. Jos Topoliino ei ulkonäöllään ja ylipäänsä olemassaolollaan antaisi vinkkiä vuosiluvusta olisi vaikeaa sijoittaa kuvat aikajanalle. Juhannukseen on niin pitkään kuulunut äidin pytingit näissä tutuissa mökkimaisemissa, koivut, kukat, auringonlasku, kokko ja saunan kuistilla kuhertelu. Säät ovat vaihdelleet vuosittain. Viime vuonna kokon ympärillä tanssittiin tuubitopeissa, tänä vuonna villapaita ja lasi pari punaista hyvää korvasivat korkeapaineen. Vaikka rakeita ropisi ja vesipisaroita vihmoi saatiin nauttia auringonpaisteestakin. Yläkerran jalkapallostudiosta kuuluivat kotoisat karjahdukset ja serkusten sopuisa leikki loi mahdollisuuden mammojen maailmanparannukselle <3
Kukkia päälle säällä kuin säällä





Aamiaisen valmistusta grillikatoksessa



Pikkumies jäi vielä mummin huomaan mökkimaisemiin. Vaatehuone vaatisi viikkausta vaan taidan mennä täkkeineni trilleriä tapittamaan. Ehtiihän sitä siivota huomennakin.. :)


Bianca**

torstai 19. kesäkuuta 2014

Laturiin


Koulun pihat ovat mainioita energianpurkupaikkoja lapsille! 

Kuin Saunalahden asiakkaat senttejä, päivittelen minä mistä tätä unta piisaa. Olen ollut kuin nukkuneen rukous ja omat päiväunet pitkittyneet parin tunnin mittaisiksi. Tai tiedänhän minä. Äiti-ihmiselle parin tunnin vaje totutusta unirytmistä ja se on siinä. Enää ei tarvita rellestystä, kreisibailausta saati parin päivän valvomisputkea. Ehei. Parin tunnin aikaisempi herätys ja tunnin myöhäisempi nukkumaanmeno ja kanveesi kutsuu pitkäksi aikaa. 
Olemme tasanneet Topoliinin kanssa akkuja koulunpihalla. Minä lähetän matkaan, poika juoksee kentän ympäri ja kotona molemmat ovat valmiita laturiin. Silti lapsella tuntuu riittävän virtaa enemmän.
Odotankin innolla tulevaa viikonloppua ja maaseudun rauhaa..tai mietitäänpäs uudestaan. Paikalla on yksi kovaääninen, kaksi kovin puheliasta, kolme alle 7-vuotiasta, yksi popittaa musaa ja oma nauruni peittoaa biisitkin. Niin ja yhdelle huutaa kaikki kun ei se muuten kuule. Äänimaailmaan voi lisätä vielä kolme vähän väliä mylvivää moottoria ja lasten leikkimoottorisahan, josta kenties kotoisasti kinataan. Saattaapa sauvasekoitin surrata hetkittäin ja vesipumppuhan jylisee jokaisen vessakäynnin jälkeen. Eli unohdettakoon se rauha mutta odottavin mielin yhä. Minusta on ihanaa kun on elämää ympärillä - varsinkin juhannuksena :) 


Mukavaa suvijuhlaa kaikille!


Bianca**

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

To my girls

Viisi likkaa, lukiosta tutut, tapasivat torilla toimittivat jutut. Kauppahalliin käsikynkkää, uhmaten säätä kylmää ja synkkää. Yhdellä on kohta unelmahäät, säihkysääret kääntää päät. Toisen työ niin arvokasta, hoitaa samalla raksaa ja lasta. Kolmannella sydän kullasta, pionit nousee kotona mullasta. Neljäs meistä paljon tietää, fiilistelijä josta oppia ottaa sietää. Minä viides elän olen tyytyväisenä nautiskelen. 

Nauramalla vatsajumppaa, bellineihin nectaria ja skumppaa. Lopulta lämpimän auringon valossa elämästä juttelimme upeassa talossa. Parhautta tällainen laatuaika, kiireettömyys ja kesäyön taika. Ystävät haluan teitä kiittää, hymyä pitkäksi ajaksi riittää <3


Bianca**

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kikhernekeitto

Tässä lapseni lempiruoka. Tai ainakin yksi jota hän pyytää aika ajoin. Helppo pyöräyttää lounaaksi.





1. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori ja paloittele porkkanat. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
2. Kuumenna kattilassa öljy ja nosta sinne mausteet. Lisää joukkoon porkkanat ja sipulit. Anna pehmetä hetki samalla
käännellen. Lisää puolet kikherneistä sekä kasvisliemi.
3. Keitä aineksia noin 15 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat täysin pehmenneet. Mausta keitto ripauksella
suolaa. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
4. Paahda loput kikherneistä pannulla pienen öljylorauksen kanssa. Mausta kevyesti suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Tarjoile porkkana-kikhernekeitto paahdettujen kikherneiden ja ranskankerman kera. Koristele korianterilla.

Kasvislientä kannattaa varata vähän reilummin ja lisäillä oman maun mukaan. Itse jätin koostumuksen paksuksi, jotta pojan on helpompi se lusikoida :)



Bianca**

torstai 12. kesäkuuta 2014

Miten piristää kotiäidin arkea?

No ostamalla lapselle uusia leluja!! Enää ei ehdi lapsi ehdottaa "mennään mun huoneeseen heikkimään" kun äiti on siellä JO. Sanottakoon, että piristystä en ole kaivannut ennen kuin nyt. Olemme ostaneet pojalle ainoastaan yhden lelun, valehtelematta. Pitäisikö tuntea huonoa omaatuntoa? Ei, aisteja stimuloitiin syntymälahjaksi saaduilla härpäkkeillä, serkuilta saaduilla autoilla ja kulkuneuvoilla on kruisattu aina tähän päivään saakka. Vuoden ja kaksi vartuttuaan on saanut lisäksi piristäviä paketteja leikkipuuhiinsa. Meillä on aikalailla leikitty myös ihan oikeilla käyttöesineillä; kaulimella, vilteillä, työkaluilla..

Meidän itse hankkimasta junaratapaketista on ollut hirmuisesti iloa lahjaksi saatujen lelujen ohella tietty mutta näin puolen vuoden jälkeen ÄIDISTÄ alkoi tuntumaan että nyt jotain uutta. Toisin sanoen sen saman sillan rakennus sadannen kerran alkoi hieman huokailuttaa.
Teinkin retken lelukauppaan. Unelmani olisi sellainen nukkekotityyppinen talo, missä asuisi karhuperhe. Tai pupuja. Koalat ja hiiretkin hyviä! Sinne voisi sitten aina täydentää pikkuhiljaa pienenpieniä yksityiskohtia. Joulukuussa vähän enemmänkin!;) Voisi askarrella tilkuista mattoja, jämäpaperista tauluja ja muovailuvahasta murkinaa. Vaatteiden teko vaatisi hieman opettelua, ehkä tuubitopin taitaisin. Hah. 
Punnitsin lopulta Lego lootan ja Sylvanian karhuboksin välillä. Arvatenkin sydän sykki Sylvanian otuksille, mutta pojan innostus autoista ja kulkuneuvoista ylipäänsä sai minut päätymään tähän:



Nyt pitää lopettaa, koska poika heräsi päikkäreiltään ja rakentelut jatkukoon :)

Mukavaa päivää teillekin!



Bianca**



maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kultaa!


Voitin kultaa! Kuvainnollisesti kylläkin. Käytännössä Lovea BIO kids- aurinkorasvaa kätevässä suihkepullossa! Arvontasivulta voi lukea tuotteesta lisää. Kiitos Noel!



Voiton kunniaksi kynnetkin saivat juhlalakkauksen. 


Kesäistä viikkoa ystäväiset:)

Bianca**

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Jäätelöö mä metsästän..

Viimeksi Tuomiokirkolla tepastelimme toppatakki ja parka päällä. Hehkutin mukavaa kaupunkipäivää ja sen sujuvuutta 2-vuotiaan sankarini kanssa. Tänään oli määrä toteuttaa samanlainen rento hengailu Helsingin ytimessä yhdessä kavereiden kanssa, mutta rentous antoi odotuttaa ihan viime hetkille saakka. Onneksi tuntemuksia oli jakamassa toinenkin mamma muksuineen.

Suunnitelmamme oli sangen simppeli. Haetaan Kluuvin Alepasta kuvun täytettä ja vedellään jäätelöt jälkkäriksi Tuomiokirkon portailla. Jäätelöitä tiesi tenavatkin jo odottaa.

Alepaan yritimme kahta kautta. Sullouduimme väärään hissiin ja sen oikean edessä odotti remonttiuutiset. Emme siis päässeet rattainemme ruoan hakuun laisinkaan. Siirryimme suunnitelmassa suoraan jätskeihin, joita metsästimme neljästä eri puljusta.
Ensin kirmaten Kiseleffin talon edessä olevaan kiskaan. Kiinni!! Oman kollini kärsimättömyys kasvoi kasvamistaan. Poikaa sai työn ja tuskan kanssa pitää aloillaan ja niitä kirottuja kärryjä ei todellakaan ollut helppoa työntää yhdellä kädellä. 
Toiseksi Espan jätskikojuille juoksumatkan päähän. Puuskuttaen jonon perälle. Pitkä odotus kuitenkin kului mielekkäästi makuvalintoja miettien muiden kävellessä kahvit kätösissä ohitse. Kun vihdoin meidän vuoro tuli niin kahvitarjoiluun tosiaan oli tyytyminen. Jäätelöpuoli avattaisiin aikaisintaan tunnin päästä. Pettynyt porukka ja innottomat ilmeet.
Seuraavaksi viisikkomme vaelsi Espanpuiston toiseen päähän. 

Heitot Helsinki-tourista tuottivat jo tuimia katseita lapsikatraassamme, kun luvattuja jäätelöitä ei näkynyt eikä kuulunut. Topoliino tuskaili rattaissa entisestään, nousi seisomaan tai karkasi kun päästin juoksemaan. Äideillä suuta kuivasi toden teolla kuullessamme kolmannelta jätskikiskan pitäjältä että vielä vartti vaniljapallojen pyöritykseen. Jo tapahtuneen odottelun jälkeen tiesimme että se on ehkä juuri se aika kun kamelilta katkeaa selkä.

Mieleen tulikin siis tuttu ja turvallinen Ärrä, jonka tiesin sijaitsevan Senaatintorin laidalla. Siitä kulmastahan minä juuri (noh 7 vuotta sitten) pikniksiiderinkin hain.
Taas mukulakivien ja rotvallien yli rattaat rymisten ja pennut ynisten. Äh, Ärrän tuttua markiisia ei enää mailla eikä halmeilla. Hohhoijaa.

Mutta sitten se oli siinä! Tori!! Ihana kesäinen tori! Ja kaikki kermaherkut kutsuvasti tarjolla!
Jätskikupit kaikille käsiin (yhdelle istuimen kautta, kuinkas muuten;) ja autuaassa hiljaisuudessa ensimmäiselle penkille pönöttämään. Ah! Loppu hyvin kaikki hyvin ja Tuomiokirkon portaiden kapuamiseenkin löytyi vielä pontta!

 Päiväunet kotona tulivat tarpeeseen! Meille molemmille.

Pokkaa pitää
Kiitos kuitenkin V&co hauskastavasta ja huumorintäyteisestä jäätelönmetsästyksestä:)
Ja tarinan opetus? Kesällä tori tarjoaa kaiken mitä retkeläinen tarvitsee! Sinne pitää päästä pian uudestaan! 


Bianca**