sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Siistii Eastii Biitsii












"Mettolla mummolaan" raikasi rakkaani suusta suunnistaessamme Rastilaan retkelle. Määränpäänä merenranta ja aikeena pitää piknik. Eväänä meillä oli ruikkaria ja rypäleitä, rannalta poishoukutteluun rusinoita. Kohokohtia olivat suuret hiekkakasat joille kiipeillä ja sillalla ohi suhahtavat metrot. Tunnekuohultakaan ei vältytty. Olin vakuuttanut monta kertaa että uiminen ei nyt tulee kyseeseen ja vannonut ettei kukaan muukaan kastaudu näin kylmällä. Asia oli sillä hyvä ja leikkejä olimme jo lopettelemassa tyytyväisin mielin. No, eiköhän sinne juuri silloin laukannut lauma teinejä jotka painelivat hyiseen veteen vaatteitta, osa jopa housut ja hupparit päällä!! Topoliino tietenkin perässä hirmuisesti hohottaen kunnes mälsä mamma katkaisi kaiken kivan! Eikun rusinapaketilla paketti kasaan ja takaisin metrolle..loppui se pettymyspillityskin siinä jossain kohtaa kun tarpeeksi monta asuntovaunua ja kaivuria oli osoiteltu. Sammakkovertausta ei tullut tässä kohtaa edes mieleen mainita, mutta tärkeä tehtävä kahvimukin kantajana vaimensi viimeisenkin vinkunan :)

Siisti päivä kaikenkaikkiaan, kumpa tällainen kiireettömyys jatkuisi aina! Syksyllä siintävät työkuviot tuovat jo tummia pilviä näkökenttään..plääh.


Minkälaisia kohokohtia teidän päivänne sisälsi?:)





Bianca**





torstai 27. maaliskuuta 2014

Velthuijsin sammakkokirjat

Sammakko on surullinen. Se ei tiedä miksi, mutta kurjalta tuntuu. Nalle-ystäväkin lähtee, kun surullinen sammakko haluaa olla vain yksin. Edes rotta, joka seisoo käsillään, soittaa viulua ja tanssii, ei onnistu piristämään sammakkoa. Päinvastoin, surullinen sävelmä saa sammakon vain suuremman tunnekuohun valtaan.


Ihastuin näihin Velthuijsin sammakkokirjoihin monta vuotta sitten. Ylläoleva kuvaus pojan suosikista; Sammakko on surullinen. (joka ei valitettavasti ollut kirjastossa vapaana kuvattavaksi) Jotenkin kuvitus ja pienieleisyys koskettivat. Mainiota oli mielestäni myös rooleilla leikittely. Muun muassa kaikkien yleensä inhoama rotta onkin tässä sarjassa eläimistä se suosituin ja ystävällisin.

Lukuhetki on paljon mukavampi, kun kirja viehättää sekä lukijaa että kuuntelijaa. Fedja-setään tai Jukka Parkkisen Karhukirjeisiin ei ehkä vielä löydy yhteistä aaltopituutta, mutta ilokseni sammakkotarinat iskivät jo minun kaksivuotiaaseeni. Sammakko on surullinen- kirjan päähenkilö sai kovasti sympatiapisteitä. Toisaalta säälitti rottakin, joka yritti kaikkensa saadakseen sammakon iloiseksi. Liekö tässä haettukin äiti-lapsi-asetelmaa, minulle se ainakin tuli ensimmäisenä mieleen.

Kirjasta tutuksi tullut sana, tunnekuohu, on paljon käytössä arjessamme. Kun itkettää/kiukuttaa eikä oikein ole hyvä niin tai näin, kysyn onko Topoliinilla tunnekuohu. Kun tämä vastaa myönteisesti, muistutan että kyllä se ohi menee ihan niinkuin sammakollakin. Ei sillä että lapsemme rauhottuisi joka ikisestä känkkäränkkähetkestä tuosta noin vain sammakosta jutellen, mutta kyllä siitä on huimasti apua ollut. Ja ompa äidinkin itkupotkuraivari joskus kuitattu tunnekuohulla eikä siitä sen enempää:)

Tämä oli blogien lastenkirjahaasteen toinen ja viimeinen osa. Yritin ensin kirjoittaa kirjoista kaksikielisyyden näkökulmasta, mutta se tuntui todelliselta liisterin naulaamiselta. Aihe rönsyili sinne tänne enkä oikeen saanut kiinni omastakaan ajatuksesta. Ehkäpä höpöttelen meidän kielten sekamelskasta toisessa yhteydessä.



Poika on posotellut jo hyvän aikaa, nyt minäkin menen hännälleni. Ennen lasta saatoin laittaa iltakuunnelmaksi juurikin noita Karhukirjeitä. Nyt on päivät niin täynnä lapsekasta menoa, että nukutusaineeksi tarvitsee järeämpää tekstiä..Kepleriä kätösiin tällä kertaa!








Bianca**









keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vocali della vita

Glorialehdessä tunnetut ihmiset ovat esitelleet elämänsä aakkosia. Minä päätin toteuttaa saman, mutta hieman kevennettynä. Koko aakkosten sijaan paljastan nyt vain vokaalit. Konsontit löytyvät täältä!

A Aikuisuus. Vaikka olen jo yli kolmekymppinen aikuinen, taannun helposti lapseksi jos siihen vain on mahdollisuus. Mies tiedustelee joskus kummalla on hauskempaa minulla vai lapsella, kun ehkä vähän liikaa innostun mm.peuhaamisleikeistä. Jos minulla olisi iso piha, hankkisin sinne kesäksi pomppulinnan.
E Elämäni miehet, jotka kaikki kolme ovat muokanneet minua ja minä varmasti heitä. Yhä edelleen:)
I Isosisko. Paras ystäväni. Liian tärkeä kuvailtavaksi muutamalla sanalla. 
O Olut. En ole koskaan kokenut sellaista janoa kuin pian synnytyksen jälkeen laitoksella. Silloin olisi himottanut  jääkylmä olut mutta eipä tarjoiltu kuin muovilasillisia linnunmaidonlämpöistä mehua... Sittemmin olut on syrjäyttänyt siiderin, jos sillä linjalla on oltu.
U Uni. Nukkuminen on ollut aina vahvuuteni. Voimavarani, josta minun on todella vaikea tinkiä.   Nukun melkein missä vain ja milloin vain.
Y Yskä. Sukuvika, aina köhityttää etenkin kovan nauramisen jälkeen.
Ä Äiti. Omani ja minä itse. Esikuvani ja lempiroolini. 
Ö (Mellersta) Österbotten. Eli Keskipohjanmaa, mistä minä olen kotoisin. Sieltä on murre ja vanhimmat ystävät.





Berliinistä toimme Topoliinille tuliaisiksi puiset aakkoset, joita voi pujotella lankaan. Näiden kanssa puuhailtiin päiväunien päälle:) 


Olisi mukava lukea muidenkin elämän aakkosia! Linkitä kommenttiboksiin omasi jos innostuit :)





Aurinkoisin terveisin,
Bianca**


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mansikoita mustikoita



Se liikuttaa, kiinnostaa, opettaa ja ilahduttaa. Sen kanssa saattaa oivaltaa ja nauraa. Se voi pelottaa mutta sinun ehdoillasi. Sillä se etenee haluamassasi tahdissa ja järjestyksessä. Se voi olla täynnä yllätyksiä tai paljastaa heti kaiken niin valitessasi.

Lastenkirjasta on moneksi. Tartuin haasteeseen levittää lastenkirjojen näkyvyyttä ja arvostusta. Osallistun tempaukseen kahdessa osassa. Tässä ensimmäisessä kerron meidän muksun kirjamieltymyksistä ja siitä miten lukuhetket ovat matkan varrella vaihdelleet.

Topoliinon ensimmäinen kirja oli äitiyspakkauksen Pikku Poron Päivä. Se alkoi otsikon sanoin ja viihdytti jo hyvin varhain pientä poikaani. Kirja myös onnistui hetkellisesti katkaisemaan itkun tai mielipahan. Edistysaskel lukuhetkissämme tapahtui kun lapsi oppi itse kääntämään kirjan sivua ja osoittelemaan kuvia. Lukuhetki tuntui heti enemmän yhteiseltä.  Olin yllättynyt miten niin pieni vauva malttoi pysytellä tarkkaavaisena koko lorulitanian ajan. Nyt kaksivuotiaana hän osaa kirjan lorut ulkoa ja PikkuPoro kuuluukin meillä duettona. Lapsi matkii myös kirjaan liittyvät maneerini, kuten kirjan lopussa nukkuville eläimille vilkuttelu ja hyvänyön toivottaminen. Sydäntä lämmittää!

Meidän perheessä lukuhetki lähtee lähes poikkeuksetta lapsen toiveesta. Poika yksinkertaisesti hakee kirjan ja peruuttaa peppunsa vanhemman syliin. Näin on tapahtunut niin kauan kuin motoriikkansa on sen mahdollistanut. Pienempänä pitkäjänteisyyttä kuunteluun kesti kauemmin, nykyään Topoliinon oma puheen pulputus tauottaa tarinat tuon tuosta. Kirjoja luemmekin keskustellen ja kysellen, mutta tsemppaan jaksamaan viimeiseen sivuun saakka. Jos kiinnostus lopahtaa kesken, kursin kappaleita pois sieltä täältä ja lyhentelen.


Olohuoneessa meillä on usein viltistä tehty maja ja sinne poika kiikuttaa opuksiaan ja selailee myös itsekseen suulaan selityksen siivittämänä. Liikuttava näky on myös huoneensa ikkunalaudalla kyyhöttävä kapea selkä kun hän oikein keskittyneesti kyyristyneenä tutkii ja analysoi ääneen kirjaansa. Jään salaa hiljaa kuuntelemaan kunnes lopulta tulee pakottava tarve halata.

On ollut hienoa seurata lapsen kehitystä kirjan kaverina. Aluksi vetosi värit. Kirjallisuutta kaadettiin kirjaimellisesti kurkusta alas kuola valuen. Kohta Pupen kurkistuskirjat kokivat koviakin otteita ja teippiä tuusattiin tuhanteen kohtaan. Samaan aikaan osoiteltiin oman elämänpiirin juttuja. Kissa ja tietyt ruoat saivat säännöllisesti sormen sipaisun.
Vuoden kieppeillä keksittiin kuviin liitetyt sanat, joita tahdottiin toistettavan yhä uudestaan ja uudestaan. Huumorintajuakin aloin aistimaan. Muun muassa kirjassa olevan lapsen tuhmat temput naurattivat ja nurinkurin hommat hihityttivät. Hassuilla äänensävyillä sai satuun säpinää ja uteliaisuuden uusiin ulottuvuuksiin.

Meiltä vanhemmilta ei enää kirjoista karteta kuvien merkityksiä vaan nyt kiinnostavat kirjaimet. Niitä Topoliino osoittelee yksi toisensa perään ja tunnistaakin useimman. Myös juoni alkaa merkitä enemmän ja syyseuraus-suhteet saavat aikaan pohdintoja. Mm. Velthuijsin Sammakko-kirjoista meille on ollut iloa ja lohtua.

Nukuttaminen oli sen verran ongelmallista yhteen aikaan että tuolloin jäi iltasaturutiinitkin rättiväsyneinä. Siihen perinteeseen haluan kuitenkin palata. Aion raahata vanhempieni luota kovakantisen Katto Kassisen ja fiilistellä iltaisin omaa lapsuuttani Topoliinon tietenkin tuudittuessa samalla hiljaa uneen (toivoa saa!).
Mieleeni palaa väistämättä viininpunainen villapaita, Sergio Tacchinin tuoksu ja isän kotoisa kainalo<3



Blogien lasten kirjaviikkoa vietetään 24. - 30.3. 2014, osallistu sinäkin täältä!


Bianca**












sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Matkakertomus- Berliini

Alkukommelluksilta ei vältytty tälläkään reissulla. Olin onnistunut jotenkin tilaamaan oman matkani etu- ja keskimmäisellä nimellä. Lentolipulleni piti loihtia nimenmuutos kentällä ja siinähän kesti. Perinteiset parfyymikokeilut sekä salmiakkishoppailut jäivät siis suorittamatta menomatkalla, mutta eipä tarvinnut taaskaan jonottaa lähtöportille. Lento sujui soljuen ja vaikka ruoka oli aika kelvotonta, kahvi maistui taivaalliselta ja palvelu Finskillä oli ystävällistä.

Pakollinen upintheair-kuva
Hotellimme sijaitsi 9km päässä lentokentältä alueella missä alkuvilauksella olimme ainoa tyttöpoika-pari ja minä ylipäänsä ainoa tyttö. Juhlakansan katseiden alla oleva Bernard piteli minua visusti vierellään;) Hotellihuoneemme oli pieni ja tyylikkäästi sisustettu. Miinuksen meiltä sai läpinäkyvä heilurimallinen vessanovi joka mahdollisti näköyhteyden sängyltä pöntölle. Vaikka meillä yhteisiä vuosia jo takanapäin onkin, jotain jättäisin mieluusti mielikuvituksenkin varaan..
Quentin Design hotel
"Kotikatumme" kulmassa sijaitsi kiva ekokauppa, siis lähialepan kokoinen ruokakauppa jonka kaikki tuotteet olivat luomua. Täältä nappasinkin usein välipalan hotellille vietäväksi. 
Luomukauppa hotellin vieressä, parhautta!



 Säät suosivat meitä ja pystyipä päiväsaikaan käppäilemään ilman takkiakin! Lounaat nautimme ulkona terasseilla. Saksalaisia perinteitä kunnioittaen; makkaraa, lihapullaa, perunaa ja mallasjuomaa.
Bouletten ja bratwürst, eli perinteiset lihapulla ja makkara-annokset
Ruokaa sulattelimme shoppailukierroksella. KaDeWe oli korttelin kokoinen ostoskeskus, joka kohosi ylellisestä pohjakerroksesta aina ylimpään ruokakerrokseen.
Taustalla koko korttelin kokoinen KaDeWe-ostosparatiisi
 Parina päivänä istahdimme bussiin, joka kiersi tärkeimmät nähtävyydet. Kyydistä sai hypätä pois koska vain ja opas kertoi englanniksi faktoja. Berliini on valtavan suuri ja näin lyhyellä lomalla ei ollut intoa suhata itse puolelta toiselle seikkaillen. Tällainen kompakti tehoisku turistikohteisiin tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Jalat myös kiittivät parin tunnin lepuuttamisesta, sillä käveltyä tuli jokatapauksessa paljon.
Berliinin muuri
Nyt on ihanaa olla kotona ja saada pian Tampereen lomailija takaisin<3 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Miniä ja mirrejä

Iänikuinen minihame on luottovaatteeni, koska sen voi yhdistää niin moneen ja se on mielettömän mukava päällä. Korkea vyötärö antaa anteeksi tukevammatkin ateriat joilta täällä Berliinissä ei voi välttyä!! Yhdistin hamosen kissaeläimin koristellun topin ja hapsuvillatakin kanssa. 




Aamuisella torikävelyllä bongasin monta kivaa brunssipaikkaa, joita lähdemme seuraavaksi testaamaan. Ihanaa lauantaita:)



Bianca**

torstai 20. maaliskuuta 2014

Berlin in bloom

Vaikka Berliinin puissa näkyi vasta hiirenkorvat, kukki sisällä ihan kunnolla!



Kuvat KaDeWe:n ostoskeskuksesta





Bianca**

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Helppo välipala ohje

Ennen matkalle lähtöä pyrin jättämään kodin kutsuvaksi ja puhtaaksi. Pölyjen pyyhinnän päälle palkitsen itseni pienellä välipalalla. Helppo tehdä vaikka edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin odottamaan. 

Tarvitset: 
piccolopullo shampanjaa
pähkinöitä
raakasuklaata tai vain jotain ruskeaa karkkihyllyltä


Näiden ja tämän voimin alan laittautumaan lentomatkaa varten:) 



Aurinkoisin terveisin,
Bianca**

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Junajorinaa

Topoliini tuupattu tuttuun syliin suukkojen sadellessa. Minun suuntana siintää siipan syli. Vinkkinä Veturin asiakkaille, että VR vie vitosella mm. Helsingistä Kouvolaan, Saloon ja Tampereelle 6.4.2014 asti (liput ostettava 4.4 mennessä).

Tampereelta siis tulossa taas! Tällä treffaamiskerralla tirautin kyynelkanavat tyhjiksi. Vanheneminen on viheliäinen juttu, varsinkin kun se muuttaa ihmisen ihan muuksi. Sairaalaympäristö saa tunteet vielä tuskaisemmiksi eikä tunnekuohustani tahtonut tulla loppua. Tolkutan itselleni samaa kuin Topoliinolle kun hän parkuu päättynyttä Kaapo-jaksoa tai tihrustaa kun ei saa jotain muuta haluamaansa - kaikesta pääsee yli ja eteenpäin.
Vastapainona vahvistin keuhkoja kamalasti käkättämällä ja vieläpä rentouduin Tampereen kosmetologikoulussa kuumakivihieronnassa. Halleluuja ja heipat kireille hartioille!!

Äiti laittoi pakaaseihini vastaleivottua rievää ja kasvisyöjän kauhua kotiin vietäväksi.  Kun olemme vedelleet ne miehen kanssa, kasaan huomisen matkakamat kokoon. Voin jo vannoa pyörittäväni myös pesukoneellisen puolison pyykkiä, jotta hänelläkin olisi pakattavaa.. Kodin tilasin imuroituna mutta tuo vaatehuolto vaatii vielä vaimoa;)

Junan ikkunasta näkyy puuteriluminen panoraama, mutta aurinko paistaa sisällä suulaiden espanjalaisten elämöidessä:)
Loppuun laittaisin kuvan siitä ihanasta rievästä, mutta tähän mennessä en ole ipadilla onnistunut kuvia lisäilemään..Kuvitelkaa sellainen mehevä vaalea sitkeäkuorinen ja sisältä pehmeä leipä..tai kurkatkaa kuva täältä. :)

Pasila lähestyy, palataan taas!


Bianca**

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

HairTalk

Taannoin iltakävelyllä ollessani sain päähäni haluta otsatukan takaisin. Siinä Sokoksen Klipsin kohdalla päätin kokeilla kepillä jäätä josko leikkuuseen liikenisi aikaa. Liikenihän sitä ihan sulkemisaikaan asti ja siitä se ajatus sitten lähti. Tehdäänkin helahoito väreineen ja leikkauksineen. Kampaaja oli innoissaan niin värikäsittelystä (blondille blondimpaa) kuin peruutetun ajan täyttämisestäkin, joten olimme todellinen match made in heaven!
Tuolista tekstasin miehelle etten ehdikään iltapuurolle.. enkä nukuttamaan. Villiä!

Hiukseni ovat harventuneet harmittavasti sitten äidiksi tulon. Huomaan miten paljon leikkaus ja väri freesasivat koko ilmettä ja saivat nämä jäljellä olevat haivenetkin näyttämään kohtuulliselta kuontalolta. Monet lähipiirissäni leikkauttavat latvojaan kerran kuussa, kun omien kampaajakäyntieni välissä vilisee viikkoja ainakin triplasti enemmän. Pitäisi panostaa useammin ulkonäköön. Kaikki naiset tietävät että se maksaa itse itsensä takaisin vai mitä? :)

Miten te huollatte itseänne ulkoisesti? Antakaa turhamaisuutenne loistaa, luvan kanssa!! :)





Bianca**





lauantai 15. maaliskuuta 2014

Hyvää huomenta!





 Tätä se mun uneni ties (ja sääennuste)..siispä olin varannut lohduttavan aamiaisen tykötarpeet jo eilisiltana. Marmeladilla makeutetut voisarvet aseteltiin rouheasti paperipussin päälle ja vedeltiin vaahdotetun maidon ja maitokahvien kera. Päälle pikkumuru mankui maalaustarvikkeita ja mikäs sen parempaa puuhaa tähän hetkeen:)  Konetta en viitsi ottaa niihin hommiin tästä viisastuneena, joten tässä kaikki tällä kertaa! Moikka!


Bianca**

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pienten lasten vanhemmille

Onko täällä ketään parillista, jonka tekisi joskus mieli heilauttaa paistinpannua paremmanpuoliskonsa takaraivon tuntumassa? Houkuttaako joskus eronneen äiti-ystävän jokatoisviikonloppuinen vapaus?  Tunnetko joskus kateuden pistoksen kun toisen, ydinperheestä irtautuneen/irrotetun mamman instatili täyttyy leppoisista lomakuvista ja hassunhauskoista bileotoksista? Omasi ohrasuurimoista ja pihapuistosta.
Jee.
Eikä vitkutusta vaimenna vieressä vetelehtivä vastuunkantaja jonka voimat ovat valuneet kuin
viemäristä juuri samalla viikolla. Tuntuuko jo yh-vanhemmankin arki luksukselta varamummoineen ja kotipalveluineen?

Minusta tuntui joskus tuolta. Silloin kun lapsen nukuttamiseen meni koko ilta ja päivisin se ressu itki todella paljon. Näinä epätoivon hetkinä palasin tähän artikkeliin.

Toivottavasti kukaan ei närkästy kirjoituksestani, tiedän että jokainen äiti pitäisi mielummin perheensä koossa, jos se olisi mahdollista. Ymmärrän että varamummot ja muut kaupungin palvelut tulevat todella tarpeeseen ja siltikin yksin katraasta vastaava vanhempi jää miinukselle voimien suhteen. Tämä oli ennenkaikkea viestitty voimatekstiksi niille jotka vielä elävät ja asuvat sen sydämenvalittunsa kanssa yhteisestä tahdosta ja rakkaudesta, mutta kokevat lapsiarjen hetkittäin helvetilliseksi.

Älkää siskot luovuttako, lapset kasvavat, nukutus/valvomisrumbat hellittävät, omille ja yhteisille jutuille tulee taas tilaa - rakkaus voittaa<3


Koska en saanut lupaa julkaista lempikuvaani miekkosestani, ajalta jolloin näin hänet ainoastaan vaaleanpunaisten lasien läpi, julkaisen yhden toisen minua hykerryttäneen hetken:)





Bianca**

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kartsakaveri

En ole puoleen vuoteen käynyt keskustassa kersan kera, ainakaan kahdestaan, koska siitä nyt vain koitui enemmän ei-sanoja kuin huoletonta mukavaa olemista. Tänään Oimutsimutsin blogia lukiessani havahduin tosiasiaan että poikanihan on kasvanut kaksivuotiaaksi että humpsis vaan ja yhteisistä kaupunkiretkistä voisi saada jo enemmän irti. Poukkoilu ei ole enää ihan päätöntä eikä lapsiystävällinen ympäristö ole ihan must. 
Siispä päikkäreiden päälle pistelimme pastat ja päästelimme ratikalla keskustaan. Krunikan kulmat kolahtaa joten hyppäsimme siinä kohtaa pois tepastellaksemme Tuomiokirkolle jalan.

 Topoliinon yksi ensimmäisistä sanoista oli kirkko (kiikko). Varmaan kun se spotattiin aina muskariin ja kerhoon mennessä joten ajattelin että retkikohteena olkoon nyt sitten tuo kaunis valkoinen komistus. Suurin syy oli se, että taaperoni ikäistensä tavoin tykkää edelleenkin liikkua, tutkia ja kiipeillä. Senaatintori soveltui mainiosti missioomme. Kuomaseni kiipesi kirkonportaat itse ylös asti. Sisälle kirkkoon ei kehdattu, mutta nätti näkymä ikuistettin iphonella.  

Alas kipitettiin käsikynkkää ja kirmattiin kilpaa Aleksanterin patsaalle. Kukkaistutukset saivat olla rauhassa (jes!!) vaikka mieliteko muistopatsaalle oli mittava. Retki päättyi Robertsin kahvilaan, missä maistui macarons ja mehu. 



Vaikka on Huimalaa, Snadistadia ja Hoploppia, on  näyttelyä, ilmaisua ja lasten poppia, usein suuret elämykset eivät vaadi suurta järjestelyä. Topoliinon tähtihetkiä on matkustaa ITSE VALITSEMALLAAN kulkuneuvolla (bussi, ratikka tai metro), on jännää saada juosta ja kiljua jossain muualla kuin kotipuistossa ja ilahduttavaa ihmetellä ihmispaljoutta ja vieraita paikkoja vanhemman huomion keskipisteenä. Kuten hyvät bileet, myös hyvät retket on oman pään sisällä;)





Terveisin,
Bianca**












sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kevättä kohden



Rohkaistuin jo pukemaan jotain kevääksi hankkimaani. Läpinäkyvät hihat yhdistän säiden salliessa korollisiin tennareihin ja nilkoista käärittyihin farkkuihin. Tänään puistoon köpöttelin käytännöllisemmissä kalosseissa, nilkat näkymättömissä ja takkejakin oli päällä kaksi.


Bianca**

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kippis naiset!






"I only drink Champagne when I’m happy and when I’m sad. Sometimes I drink it when I’m alone. When I have company I consider it obligatory. I trifle with it if I’m not hungry and drink it when I am. Otherwise, I never touch it—unless I’m thirsty"

-Lily Bollinger

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Vietnamilaisväännös


Olen aina ollut kiinnostunut eri maiden ruoista ja ruokatavoista. En niinkään kokkaamaan, mutta maistamaan. Australia-aikaan jopa siinäkin määrin että nostatin elopainoani yli kymmenellä kilolla. Vaan maapähkinävoi se taisi housukokoa kasvattaa eikä ne aupair-äidin osterit ja muut minulle uudet merenherkut. 
Päinvastoin kävi puolestaan Aasiassa matkatessani,  jolloin edellisen reissun rasvaiset levitteet korvasi inkiväärihutut ja vihreät jutut. 
Vasta äidiksi tultuani innostuin valmistamaan itse erilaisia ruokia ja onnistuin jopa ilahduttamaan perhettäni uusilla keitoksillani. 

Meillä syödään päivittäin pastaa erilaisilla höystöillä, sillä se on mieheni heiniä. Kun itse tartun kauhan varteen, valikoituu kuivakaapista yleensä papuja, nuudeleita ja  linssejä joita laitan aasialaisvivahteella. 


Tämän vietnamilaisreseptin sain OceanFrontWalk- blogistilta kommenttiboksiin kun ihastelin hänen lounastaan. Tuo liemi on se juttu ja ydin, mutta määrienhahmotuksessa häviän lapsellekin joten riisinuudelia tuli keitettyä "pikkuisen" liikaa. Lappasin nuudelit lautaselle anyway. Maku toi Aasian matkan mieleen joten kovin pieleen ei mennyt maku vaikka aineksiakin hieman muuttelin.  Alkuperäinen resepti löytyypi täältä.

Liemiainekset:
vettä n. 10dl
kourallinen mintunlehtiä
kourallinen tuoretta korianteria
4ruohosipulia
4valkosipulinkynttä
kasvisliemikuutio
kalakastiketta
4chilipaprikaa
2cm inkivääriä
1sitruunaruoho

Lisäksi
1pkt jättikatkarapuja
riisinuudelia

Laita vesi ja kasvis/kalaliemikuutio kattilaan. Kiehauta ja lisää pilkotut chilit ja puoliksi pilkotut valkosipulit ja inkivääri (ne poistetaan keitosta myöhemmin, joten isot palat helpompi onkia) Inkivääri ja valkosipulinkynnet antavat hyvän aromin kun niitä painaa esim. veitsen lappealla puolella murskaten hieman.
Anna kiehua 15min. Laita levy pois päältä ja anna mausteiden muhia vielä toiset 15min kannen alla jolla välin voit pilkkoa tuoreet yrtit.

Lisää katkaravut, yrtit (jätä muutama koristeeksi) ja ruohosipuli liemeen. Anna muhia pienellä lämmöllä sillä välin kun keität nuudelit toisessa kattilassa.

Poista inkivääri ja valkosipulit liemestä.
Jaa valmis huuhdeltu nuudeli kulhoihin ja kaada liemi päälle. Koristeeksi korianterin ja mintun oksia.

Tarjoile lusikan ja syömäpuikkojen kera.