torstai 27. helmikuuta 2014

Palloja ja pisaroita

Toukokuussa oli tarkoitus osallistua ystävien häihin ulkomailla, jotka sitten peruuntuivatkin. Reissukuume jäi kutittelemaan sen verran, että päädyimme varaamaan oman matkan maaliskuulle. Vaikka nyt ei nähdä seremonioita ja sulhasta, järjestynee söpöily ja shamppanja omastakin takaa. Tosin shamppanja vaihtunee aika pian Schneideriin, Saksanmaasta kun on kyse. Voin kertoa matkasta ja kohteesta tarkemmin toisessa postauksessa.

Tämän kertainen on harvinaista herkkua suunnittelun kannalta, sillä yleensä lennot on varattu edellisenä iltana ex temporee ja nyt aikaa onkin melkein kuukausi! Ja hotellikin on tiedossa etukäteen. Meidän lähtömme ovat aina vauhdikkaita. Kerran jätimme matkatavarat bussipysäkille, vähintään unohdumme lentokentän kahvioon niin että meidät kuulutetaan. Jännitteitä lisää myös se, että minä tykkään olla tunninkin etuajassa kun taas mieheni jättää kaiken viime tinkaan. Lentokoneessa onkin aina voittajafiilis, selvittiin!
Asos, Pinterest
Nyt on ollut aikaa miettiä asukokonaisuuksia. Paljoa ei saisi pakattavat painaa, joten yhdisteltävyydessä ydin. Yllä vaihtoehtoja, joista olisi avainasusteeksi. Paitamekosta on moneksi, magee minari iltaan ja päivään puseron paksuudesta riippuen. Erikoiset sukkikset ei vie tilaakaan ja tekevät lookista sähäkän silmänkäänteessä! 

Onko teillä matkasuunnitelmia kevääksi? Suunnitteletteko pitkään vai vasta reissun päällä?




Terveisin,

Bianca**

maanantai 24. helmikuuta 2014

Punastuttaako?


It wasn't me!
Toimin tahtomattani kuntosalin yleisenä dj:nä puolet polkulaiteajasta kunnes keksin että viheliäisen vaimea volyymi kuulokkeissa johtuikin puhelimen pistokkeesta pudonneesta piuhasta. Anteeksi anellessani kanssatreenaajat kiittelivät kohteliaasti Beyoncen biiseistä.

Kirjastossa muka  salaa muilta mussutettu makeispussi. Tiedättehän temmon kun karamellit kumoaa pienessä nälässä? Ylös tietokoneen äärestä ähellettyäni takana tuijottikin lasikopissa lössi lukiolaispoikia. Hei vaan kaikille!

Minä olen hävennyt ja nolostellut itseäni ja tekemisiäni nuorempana ihan riesaksi asti; koulurepun piti roikkua tarpeeksi alhaalla ettei vääränlainen takamus olisi näkynyt, yliopistossa punastelu ja takeltelu vei ilon esitelmistä ja kaikenmoiset videoinnit nolottivat kun ääni oli kamala. Parhaiten olisin tutustunut ihmisiinkin sähköpostien välityksellä. 
Varmaan aika yleistä nuorella ihmisellä, jolla on vain itsensä ruodittavana ja ruoskittavana. Niin eikä fb:n, instan, twitterin..(you name it) tykkää -nappulaa. Hah.
Sitten rohkaisi matkailu, itsenäistyminen, työkuviot ja lopulta perustettu perhe. Noita tämänpäiväisiä hassuja tilanteita sattuu, mutta puna ei nouse niin pahasti kuin ennen. 

Nolostutteko te helposti? Millaisissa tilanteissa? 



Bianca**



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Raakasuklaa

Kahvista ja leivästä luopuminen tuntuu vaikealta, mutta pidempi tauko suklaasta vie fiiliksen kokonaan. Olen herkutellut suklaalla niin kauan kun muistan. Opetettiinhan minut sillä kävelemäänkin. Isän kanssa käymme kotona yhä kilpaa konvehtirasian parhaista paloista, eli niistä Pandan pyöreistä kermatoffeetäytteisistä. Kun nyt kuitenkin yritän ylläpitää tätä jonkin sortin terveyslinjaa, päätin viimein kokeilla terveellisen ja ravinteikkaan raakasuklaan tekoa. Voiko jotain hyvää saada sanomatta Fazer?

Fazerin voittanutta tämä ei ehkä ole, mutta kaupan karkkihyllyn muut makeiset ja suklaat peittoaa kyllä. Mennen tullen! Ja ehkä teollisen turmelema makuaistinikin tästä muuttuu. Ainakin raaka kaakaojauhe on jo ohittanut O'boyn.

Valmistus:
sulata vesihauteessa kaakoamassa 100g ja kookosöljy 1dl
lisää
maca-jauhetta 1rkl(ruohonjuuri) ja
lucumaa 2rkl(ruohonjuuri) sekä
agavesiirappia loraus maun mukaan
ripaus himalajan suolaa

Kun seos on juoksevaa, kaada foliolla vuorattuun vuokaan.
Ripottele päälle halutut lisämausteet, pähkelit,ruusunlehtiä,nibsejä tms.
Minä heitin kourallisen mulperimarjoja, goji-marjoja ja kuivattuja taatelin- ja viikunanpalasia. 
Laita pakkaseen jähmettymään n. vartiksi.

Suklaa oli helppoa valmistaa ja maistui erityisen hyvältä espresson kera! 





Bianca**

perjantai 21. helmikuuta 2014

Victoria's secret

Eilisen postauksen kevät(talvi) tympeys oli tipotiessään, kun taivaalta tippui lumikerros likaisen asfaltin päälle. No ei vaiskaan, vaan kun ystävän diilaama lähetys saapui postiluukusta! Pistän väriterapian piikkiin, sen verran kirkuvaa korallia kuoriutui paketista.




Koralli rimmaa rusketukseen ja rimpsut ja röyhelöt olivat rakkautta ensi silmäyksellä. Sitten vain voimistelemaan Victoria's enkeli esikuvana. Kyllä, tavoitteet taivaisiin ja onhan kesäkeleihin vielä aikaa ;)

Kohta kuitenkin lasillinen flavonoideja frendin kanssa ja sitten VoF:ia kotiin jännäämään! Ihanaa perjantaita ystäväiset!



Bianca**


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Miten selättää kevätmasis?

On siis kevät kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa..
Vaikka sydänsuruja ei tällä hetkellä olekaan symppaan edelleen tuota Tavaramarkkinat-yhtyeen kipaletta. Etenkin kun se on yhdistetty inhokkivuodenaikaani, kevääseen.

Kevät on puhkeamisen aikaa, uudistumista. Lumen alta paljastuva asfaltti, tennarisäät ja tiputtelevat rännit. Sydän ja linnut laulaa. Joo ehkä jos olisin Pariisissa kirsikkapuiden katveessa. Mutta mitä ihanaa on ruskeissa lumikasan jämissä, joita ylittäessä likaantuu ja kastuu liian aikaisin puetut conssit ..takkikin näyttää aina keväisin kulahtaneelta, niin kuin sen kantajakin.
Syksyllä luonto on karu ja paljas, mutta hämärässä siitä tulee tunnelmallinen. Keväässä on jotain ankeaa joka pahenee lumikasojen kirkkaudessa.

Teinkin sitten pienen kuvakollaasin miten selättää ankeus. Sillä vaikka olemme vähemmistöryhmä, olen kuullut muistakin kevätmasistelijoista..
Leiki kesää sisällä. Shortsien pukeminen tsemppaa myös terveempään ateriavalintaan.

Tee inventaario vaatekaappiin ja voit aloittaa kesävaatteiden kartoituksen ja haaveilun. Jos sinulla ei ole vielä viikkaria, hanki se! Saat vaatepinot kuin putiikeissa!

Tuo pikkukokki kirvoittaa meissä hymyn pakostikin, mutta pointtina tässä oli leikin rikastuttaminen.
Hyvä leikki=tyytyväisempi lapsi=positiivisempi äiti.
Vanhan tv-tason päätyyn maalasin vesivärillä lieden ja annoin oikeaa pastaa synttärilahjaksi saatuihin kattiloihin. Menestys! Jos sinulla ei ole lasta, vesivärimaalaus on rentouttavaa ja terapeuttista anyway.


Tee jotain villiä! Esim. vie raakakaakao keramiikkakupissa lähipuistoon.

Hanki kukkia! Tai istuta ruokayrttejä sisälle!

Kun lapsi kipuilee korvatulehdusta tai on muuten univaje, muista lääkitä myös itsesi. 

Viimeinen kohta olisi ollut viinilasillinen kaverin kanssa, mutta siitä saan kuvan vasta ensi perjantaina:) Nyt nukutushommiin, morjenttes muruset!


Bianca**






tiistai 18. helmikuuta 2014

Kirjasto

Kotimammana olen metsästänyt menoja mihin ei euroja tarvita. Ja niitähän ainakin Helsingistä löytyy! On käyty katsomassa maatilan eläimiä, peuhaamassa perhekahviloissa, laulamassa leikkipuiston muskarissa. Oli vauva-aamua, sylivauvakerhoa, vauvahierontaa, värikylpyä, kamariorkesterin konserttia ja ties mitä! Ja ihan ilmaiseksi! Ihmettelin usein, miten vähän osallistujia oli. Itse halusin ehdottomasti osallistua kaikkeen kaupungin tarjoamaan!

Yksi edelleen ilmainen ja iloa tuottava kohde on kirjasto! Mikä helpotus onkaan kurvata lastenosastolle, kun puistoilu alkaa paleltaa tai tympiä. Meidän lähikirjastossa rauhallisesta lukusalista loitommalla on lasten leikkinurkka Pinguineen ja palapeleineen. Nukkekoti ja sen asukkaatkin ovat lasten käytössä kirjakavalkadin lisäksi. Kirjastossa on myös jatkuvasti joku pieni näyttelyntapainen, joka on hauska tutkia lapsen kanssa. Joka toinen torstai pidetään satutuokio, jonka päätteeksi palkitaan vielä tarralla!






Kirjastossa käyn myös viettämässä "omaa aikaa" jos ei jaksa jumppaan, ei ole kahisevaa kaupoille ja kukaan kaverikaan ei ole käytettävissä. Voi ahmia akkainlehdet ja surffata netissä. Usein nappaan kahvin kirjaston automaatista Alepasta kipaistun Kinder Buenon kaveriksi ja luen dekkarini dramaattisen loppuratkaisun autuaassa hiljaisuudessa.





Bianca**

lauantai 15. helmikuuta 2014

Topoliini 2v

Voisin ihmetellä nopeasti kuluneita kuukausia, kuvailla kasvuasi ja karttuneita taitojasi. Voisin muistella maailmaan tuloasi,  ihailla intoasi ja ihanaa olemustasi. Päädyn kuitenkin vain toteamaan kiitollisena:
onneksi tulit luoksemme- tasan kaksi vuotta sitten <3





Bianca**








perjantai 14. helmikuuta 2014

HALAUS x8

Pienten lasten äidit tietävät sen neuvolan "parisuhteenpuinti"-kerran. Muille selvennettäköön, että lapsen ollessa 1.5vuotias, täytetään kotona kaavake keskustellen kumppanin kanssa arjesta sen kaikkine puolineen. Neuvolassa sitten palautetaan tämä kotitehtävä ja avataan aiheita uudestaan. Ainoa asia mikä puoli vuotta sitten käydystä keskustelusta on jäänyt mieleeni, oli neuvolatädin ohje kaikille pienten lasten vanhemmille:
muistakaa halata 8 kertaa päivässä.

Kehotus on jäänyt elämään vitsinä meidän perheessä. Etenkin ei-suomalaista miestäni huvitti tämä halausten  erikseen laskeminen kovasti. Minäkin olen kova halaamaan ja siitä saa varmaan poikani kärsiä nolostumiseen asti sitten joskus koulun portilla. Mutta siitä huolimatta uskon halauksen voimaan.

Halaus tuntuu ihanalta kun väsyttää, se ilostuttaa kun sitä vähiten odottaa, siinä onnistuminen huipentuu ja huoli halkaistuu. Halaus tuo turvaa ja lohduttaa. Halaus kertoo kiintymyksestä, kihelmöikin se joskus. 

Menkää ja halatkaa!<3



Bianca**







torstai 13. helmikuuta 2014

Söpöilyä


Koska Topoliinin synttärit ovat ystävänpäivän tienoilla, ajattelin muistaa vieraita samaan syssyyn sydämillä ja saippuoilla. Saippuoiden teko-ohjeen ja tarvikkeet löydät täältä. Sisälle ujutin Topoliinin taidetta tai vastaanottajan valokuvan.

Huomenna söpöillään lisää ystävänpäivän kunniaksi, kivaa! 




Bianca**

tiistai 11. helmikuuta 2014

Meidän perhe marssii Martenseilla

 Kiitos siskon perheen, uusia vaatteita ei juurikaan ole pojalle tarvinut ostaa. Tämä on jo toinen talvi kun Topoliinilla on serkkutytön villapuku alla ja serkkupojan toppapuku päällä. Korvia suojaa kolmannenkin perheen käyttämä karvalakki. Vaatteet ovat pienellä lapsella niin lyhytikäisiä ja kun kaapit ovat pullollaan perittyjäkin  en ole hirveästi hurahtanut mukuloiden muotivillityksiin. Yksi juttu minkä pojalleni kuitenkin halusin oli Dr Martensit. Kun kerta äidillä ja isälläkin. 



Pojan popot tilasin Englannista asti ja ovat olleet joka pennin väärti. Nyt ne pakataan pois liian pieninä, mutta sellaiseen muistojen laatikkoon joka lykätään pojan matkaan tämän muuttaessa omilleen.
Ja herraisä, helmikuuhan on kohta puolivälissä joten kevääksi pitää jo tilata uudet!! 






Bianca**

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sisustusta

Sisustusmakuni muovautuu melkoisesti lehdissä ja blogeissa bongaamieni juttujen mukaan. Niinpä kotoa löytyy tällä hetkellä Stringiä seinältä, Keep calm carry on-kortteja, maskingteippiä, mustavalkoinen lattia ja liitutaulu. Ne Malene Birgerin tuoksukynttilätkin voisin kotiuttaa kauneuspöydälleni. 
Industriaali ihastuttaa. Timantit toiveissa. Vanerikin viehättää.

LWM, Tampere


DomDom, Tampere
DomDom, Tampere
Siltikin muutamat mieltymykset ovat ja pysyvät, trendeihin tuijottamatta. Kulta ja koukerot, vaaleanpunainen ja vintage, piironkivanhukset ja pimeys. Ne saattavat toisinaan olla taka-alalla mutta sinnikäästi sekoitettuna viimeisimpiin villityksiin.



Lastenhuoneen luulisi olevan lempikohde sisustustyylien sotkemiselle. Mutta ei,  huone on täysin hunningolla, punaisen langan puuttuessa. Ison pojan petikin pitäisi ostaa. Ja seinät sutia. Ehkä odotan, että poika itse osaa ohjata värivalinnoissa tai päättää päiväpeiton kuosin. Vekaralle vapaat kädet, kotihoidontuki kattona:)




Bianca**




perjantai 7. helmikuuta 2014

Testosteronia ja trippiä

Kuten aiemmin kerroin, kävin tällä viikolla auttamassa työpaikallani pari päivänä ja sillä välin tupa täyttyi testosteronista. Kovasti täällä oli touhuttu olkkarissa olevasta tavaramäärästä päätellen. Keittiö hohti puhtaana, mutta ne hommat mies hoitaa muutenkin arkena. Olivatpa tehneet jopa RETKENKIN, Alepaan. :DSiitä kertoi keittiönkaapissa komeileva Trippimehu-torni. Hahaa. Minusta on niin liikuttavaa tuo miehen ronskius. Kun jotain tehdään, niin sitten kunnolla! Voimamiehen välipalapatukat olivat koskemattomina pakkasessa, koska niitä ei ollut löytynyt(?!) ja hukassa oli myös hanskapari mutta all in all, hyvin meni! 

Minä en voi kyllä suin surminkaan sanoa kaipaavani töihin. Alkushokki, arvelen. Ja onneksi saankin makustella vielä muutaman kuukauden ennen lopullista paluutani sorvin ääreen. Jos jotain hyvää niin se jälleennäkemisen riemu puolin ja toisin kotona työpäivän jälkeen <3

Niin ja nytpä on myös se vanha tuttu VIIKONLOPPU-FIILIS koettavissa! Meidän perjantai alkaa Alepa-reissulla ja matka kahden korttelin päähän kestää usein pitkään, sillä jokainen seinän syvennys on testattava. Mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa:)






Terveisin,
Bianca**

torstai 6. helmikuuta 2014

Miehen kaapilla

Meille on parin vuoden sisällä kertynyt yhtä sun toista tilpehööriä ja vekotinta, joiden käyttötarkoitusta en edes viitsi kysyä. Olenpa istunut joskus tunnin bussimatkankin näiden tilpehöörien taivaaseen, Vantaan Biltemaan nimittäin. Huokailuahan siitä seurasi mutta herkullinen hodari hieman pitkitti pinnaani. Miten mahtava idea laittaa grilli äijäparatiisin sisäänkäynnin viereen?!

Silmienpyörittelyä siis ovat nämä lukuisat korjaus-asennus-whateva-tarvikkeet aiemmin saaneet osakseen. Kunnes!!




Pinterestiä selatessani muistin mieheni "polttimen" ja päädyin polttamaan koristeita kauhoihin. Valitsin kokeilukappaleiksi nuo Tarjoustalon valmiiksi tummentuneet ja halvat haarukat. Ihan hyvä, sillä takapuolelle syntyi melkoisia harakanvarpaita joilta säästän teidät:D Mutta jahka tässä harjaannun, meinaan luoda leikkuulaudan uuteen uskoon ja kenties jonkun kulhonkin. Mikäli innostuit, noita polttimia myydään kympillä rakennusosastoilla(Claes Ohlsson, Hakaniemen rautakauppa). 
Vinkkejä:
*piirrä ensin kynällä haluamasi kuviointi
*anna raudan kuumeta kunnolla ennen aloitusta
*tee nopeita viivoja sillä puuhun tulee herkästi syvä jälki
*pisteitä on helpoin tehdä, joten niistä kannattaa aloittaa

Ihana idea vaikka ystävänpäiväksi :)



Terveisin,
Bianca**





tiistai 4. helmikuuta 2014

Tuesday treat

Tiistai on meillä se päivä, kun ei ole muskaria, ei lorupussikerhoa, ei äitilapsijumppaa, ei askarteluaamua.
Iltapäivän pitkinä tunteina touhuttavaa on siis usein keksittävä omasta päästä, jos aamulla ei olla saatu aikaiseksi aamupalaa ja astianpesukoneen tyhjennystä ja täyttöä kummempaa. Tänään oli toisin, sillä mamma lähti töihin ja jätti miekkoset mylläämään makkariin.

Eilen lupauduttuani töihin, päätimme tehdä tiistaille listatun leipomisen samantien. Topoliini tapansa mukaan oli onnessaan, kun kupit ja kipot kaivettiin kaapeista esille! Eikä tehtykään mitä tahansa höttöä vaan voimamiehen välipalapatukoita!

Mukailin aikuisten proteiinipatukasta lapselle soveltuvan version. Taikinaan laitoin:
1dl luomu maapähkinävoita
1dl kookosöljyä
3dl erilaisia pähkeleitä,leseitä,siemeniä
(auringonkukan-, pellavan-, seesamin-, chia-, ja kurpitsansiemeniä, cashewpähkinöitä, kauraleseitä)
kuivattua viikunaa paloina

Ensin sekoitetaan maapähkinävoi ja kookosöljy keskenään. Sitten murskatut pähkinät ja siemenet vaivataan käsin sekaan. Lopuksi paloitellut viikunat. Painele taikina suorakaiteenmuotoisen vuoan pohjalle ja laita tunniksi pakastimeen. Jäädyttyään levy on helppo paloittella patukoiksi. (isolla veitsellä painaen ylhäältä alas, muuten lohkeavat paloiksi) Herkkupötkylöitä kannattaa säilyttääkin pakkasessa.

Mamman omaan herkkuhimoon näitä ei kovin montaa kannata syödä päivässä, mutta esimerkiksi treenipatukkana kovin kelpo:) Aikuisversioon voisi lisätä proteiinijauhetta ja vaikkapa superfoodjauheita.




Ehkäpä voimamieheni herkuttelevat parhaillaan pähkinäisillä patukoilla.
Minä kaipailen jo varmaan kovasti kuomieni kainaloon..
(postaus ajastettu)



Terveisin,
Bianca**

lauantai 1. helmikuuta 2014

Imagine that

Hyvää iltaa, god afton ! Olettehan muistaneet lotota? Minä uskon joka lauantai visusti voittooni, tilastot tungettakoon tiedätte minne. Kun elämä on muuten aika uomiinsa uponnutta, pieni jännitys lauantaina on aika jees juttu. Apua, onko jonkun ihmisen elämän kohokohta lottoarvonta? No siitä en tiedä, mutta unelmointi on upeaa. Totta puhuakseni usein lottotulos tarkastetaan vasta seuraavana päivänä, jos muistetaan silloinkaan. Mutta se unelmointi ja suunnittelu, se on se juttu!

Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän shoppailen. Tavaranpaljous tuskastuttaa etukäteen, nettiostokset jäävät roikkumaan virtuaalisiin ostoskärryihin, uuden mekon ostosmatkaltakin palaan vain Hallin herkkujen kera.  Astiat ovat suurin heikkouteni ja kulhoja kiikutan kotiinkin asti. En voi millään samaistua niihin "minulla on jo liian monta kuppia ei yhtään enempää tänne"- tyyppeihin. Kattauksia kyhäisin kymmeniä erilaisia!!

Mutta siis takaisin ytimeen…haaveiden suunnitteluun. Vaikka haaveet eivät konkretisoidu, suollan suunnitelmia sivukaupalla! Tällä hetkellä haaveilen työtilasta. Sellaisesta valoisasta huoneesta, missä voisi taiteilla, askarrella, kirjoitella ja jättää jutut kesken ilman että ne olisivat kenenkään tiellä. Siinä olisi niin suuri pyöreä pöytä että sen ympärille mahtuisi kaverinkin kersat. Taiteilutuokioita ja päiväkodin pöytähommia. Huoneen hyllyille laittaisin kartonkeja, kuviosakset, kimalleliimaa
silkkimassaa, savea, rulla siimaa
leimasimia, lappusia, lankoja
paljetteja ja paperitankoja.
Kymmenittäin erilaisia kyniä ja tietokone tulostimella. Robotti-imuri rohmuaisi roskia lattialta silloin tällöin. Nurkassa olisi korkea papereiden kuivattamislävikkö. Ikkunalaudalla komeilisi kahvikone, tiedättehän niitä multitasking-masiinoja joihin laitetaan vain poletti ja painetaan. Niin ja kasapäin keksejä!

Huoneessa olisi myös lukko jonka taakse olisin tänään ehdottomasti etsiytynyt. No, syntyi se synttärikortti sitten senkinkin päällä. Ainoa tarpeeksi korkea mööpeli minne ei perheen pienin pääse.  Kortin kanteen kopioin italialaisesta piirretystä Pimpa-pupun. Pojan ehdoton suosikki jonka nimeä huudetaan hädässä heti vanhempien ja mummin jälkeen. Ihana on italiankieli, mutta kyseinen nimi aiheuttaa usein sen, että toisintoa tivataan.  Nolottaa, kun känkkäränkässä Pimpaaaaa vaaditaan julkisissa julmetusti julistaen..
niin niin rakas, kotona katsotaan sitten Pimpa-PUPUA..




On siunaus omata mielikuvitusta sillä  se voi tehdä onnelliseksi olivatpa asiasi miten tahansa.


Terveisin,
Bianca**