maanantai 16. heinäkuuta 2018

Mitä eskarivuosi jättää jälkeensä?

Heipparihei pitkästä aikaa! Onpa ollut kesä ja onhan sitä vielä jäljelläkin! Olen elänyt aika lailla kuin viimeistä päivää koska syksyllä alkaa työt ja pojalla eskari - hyvästi aikatauluttomuus ja fiiliksen mukaan meno. Suurempaa haikeutta ei kuitenkaan ole ilmassa. Ehkäpä hetki on niin oikea.

Minua ei tänä kesänä ajatus kahden lapsen kanssa reissaamisesta houkuttanut yhtään. Mökille meno oli riittävä puserrus ja perillä sentään oli monta hoitavaa käsiparia ja vahtivaa silmää. Juhannuksen jälkeen omien laukkujeni sijaan pakkasinkin lasten ja miehen romppeet ja jäin itse kotiin viikon lomalle. Minulle tällainen on harvinaista herkkua sillä puoliso ei tuon tuosta esimerkiksi sukuloi lasten kanssa. Sen puolen sukulaiset kun ovat lentomatkan päässä. Mutta nyt asettui tähdet jotenkin sopivasti ja tällainen autuus koitti. Yksinolosta kuorrutettuna ystävätreffeillä nautin niin ettei ikävä juuri vaivannut. Miehestä riitti tuoksu (nukuin sen t-paidassa) ja lapsista kuvat. No, uutuuden viehätystä tietysti suureksi osaksi ja olihan ne perhoset mukava tuntea jälleennäkemisen hetkellä. 

Nyt kun on saanut riittävästi ajatella minäminäminää onkin mietteet olleet paljon lapsissa.
Poikani aloittaa eskarivuoden syksyllä. Merkittävä ajanjakso, joka antaa eväitä tulevalle koulutielle. Mitä eväitä sinne reppuun sitten pakataan? Mitä huomioita itsestä; kaverina, oppijana, odottajana? Tehtävien ratkojana, taiteilijana, leikkijänä? Niillä on kuulkaa kauaskantoisia seurauksia. Moni varmasti yhä aikuisena kantaa tietynlaista viittaa taakkana vaikka viitta voisi olla jokaisen supervaate ja nostaa oman elämänsä huipulle. 

Muistatko sinä opinahjosta sen pojan joka oli uskomattoman oikeudenmukainen? Tai sen tytön, joka jaksoi sinnikkäästi yrittää haastavaakin tehtävää? Olitko kenties itse se lapsi, joka osasi iloita toisten voitosta ja pääsit yli omista epäonnistumisista vaivattomasti? Tällaisia oikeasti hyvinvointia kohottavia luonteen vahvuuksia bongaa Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen Huomaa Hyvä- materiaalin* Vahvuus-Varis. Varis tutustuttaa leikin ja keskustelun keinoin erilaisiin luonteenvahvuuksiin, opettaa nimeämään ne sekä käyttämään ja kehittämään niitä. Jo pelkästään uusien vahvuustermien oppiminen on avartavaa ja antoisaa lapselle. Moni lapsi (ja aikuinenkin!) saattaa suppeasti ajatella että taitava voi olla joko juoksussa tai piirtämisessä. Tai vielä surullisempaa - siinä että syö lautasensa tyhjäksi. (Ruokahalulla tai vatsalaukun koolla kun ei tietääkseni ole mitään tekemistä taidon kanssa. Sen sijaan erilaisten ruokien maistajana voi olla rohkea!) Mutta että elämässä voikin menestyä koska on myötätuntoa, päämääräänsä voi päästä koska on harkitsevainen tai selvitä ongelmasta koska omaa reiluutta! Kotona aivan liikutuin kun oma kuusivuotiaani silmin nähden pörhistyi lukiessani sinnikkyydestä ja uteliaisuudesta. Hän selvästi tunnisti ne puolet itsessään, mutta aikuisen huomio ja täsmentäminen ne vahvuuksiksi teki asiasta vieläkin merkittävämmän. Kirja on antanut paljon positiivisuutta myös omaan äitiyteen. Tiedätte ehkä, kun joskus se jäkävaihde vain menee päälle..
Kirja oli kuin pedagoginen hyvinvointiopas, antoisa ja helppo lukea 
Lapsi on vielä muovailuvahaa, joka muuttuu helposti sellaiseksi kuin toiset hänet näkevät ja kokevat. Kun näemme toistemme vahvuudet, ne samalla vahvistuvat. Äitinä voin tukea lasta kotona, huomata hyvän, kuunnella kaverikonfliktit ja kertoa niistä eteenpäin. Kuitenkin esikoulun ilmapiiriin, sen kannustavuuteen ja positiivisuuteen en voi vaikuttaa. Ainakin siltä tuntuu. Toivon, että pojassani nähdään se hyvä ja keskitytään niihin timanttisiin puoliin. Kaikilla meillä kuitenkin on vahvuus tai useampia. Niitä kalastellaan kyllä esiin kun aikuisena on urapolku jumissa tai punastelee pomon huoneessa kehityskeskustelussa. Vahvuudet olisi syytä kuitenkin nostaa pinnalle jo lapsena ja auttaa pieniä ihmisiä tunnistamaan omansa ja arvostamaan toisten. Mikä voimavara! Huomata, että asioissa ei tarvitse kilpailla vaan nojata luottavaisena omiin luonteenvahvuuksiin.

Itse aion ottaa positiivisuuden ja vahvuusnäkökulman puheeksi poikani tulevassa leops- keskustelussa (lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma). Onko siellä toisia tulevan syksyn eskarivanhempia? Tai miksei koululaistenkin! Mitä te toivoisitte lukuvuoden jättävän jälkeensä? Mitä ajatuksia heräsi?

Bianca**


*Huomaa hyvä-materiaali saatu hyvityksenä kirjoituksesta

Ei kommentteja: