maanantai 19. helmikuuta 2018

Otteita menneiltä viikoilta

Viikko 1:Noinko kova ääni meidän jääkaapissa on? Miksi sähkökaappikin tuolla lailla loksahtelee? Pitäisikö häärätä vielä toinen kupillinen kahvia tai ottaa maalaushommelit esille? Erilaisia ajatuksia ehtii ajatella, kun molemmat lapset ovat kerhossa ensimmäistä kertaa koko kolmetuntisen. Mummelin tutustumiskerralla värjöttelin tunnin kerhoulkoilussa tyttö sylissäni kiljuen. Ei viihdy viimassa meidän mukavuudenhaluinen italiatar. Se oli vielä se julmetun kylmä ja tuulinen päivä, kun tuntui että omakin naama halvaantui pakkasessa. Veljen kerhokaverit ottivat heti Mummelin lempityypikseen; onko suloisempaa kuin kuusivuotiaat pojankoltiaiset lepertelemässä ja lohduttamassa pientä itkuista tyttöä<3 Olisipa ihana olla todistamassa miten hän ilman äitiä toimii. Vähän mielummin kuitenkin todistan tätä kodin uutta äänimaailmaa. Kolmesti viikossa kolmen tunnin ajan, ah!

Viikko 2:Lapsille iski flunssa, joskin kuumeeton. Mutta inhottaa ajatus vuotavasta nenästä jota ei joku heti pyyhi ja pahimmassa tapauksessa se valuu suuhun (siis jotain ylitsepääsemättömän vastenmielistä hrrrr) joten pidin lapset sitten kotona ihan kuivanenäisiksi saakka. Onneksi oli mukavia lumileikkisäitä ja Topoliinon instastooreissakin vilahtanut tutkijansetti on pelastanut monet mitä tehtäis- hetket. Samanlaisia kokeita on muuten nettikin pullollaan; googlatkaapa vaikka lampun sytyttäminen perunalla. Eipä ole käynyt mielessä ennen lasten saantia:D Toinen hauska tiedepläjäys löytyy googlaamalla jippo virtuaalikerho. Me rakennettiin laavaa syöksevä tulivuori ihan keittiönkaapista löytyvillä aineilla.

Viikko 4: Tammikuun kohokohta oli Tampereen teatterireissu. Sinänsä erikoinen teatterireissu että näytelmää emme ehtineet seurata puoliväliinkään kun näyttelijän sairaskohtauksen vuoksi näytös keskeytettiin. Toivottavasti kyseessä ei ollut mitään vakavaa. Muuten matka oli ihana! Harvoin sitä enää viettää aikaa yksistään vanhan ydin perheen kesken. On aika suuri ero kun kolmen  äidin, mummin, isän, Tuorin, kuuden lapsen ja neljän lapsenlapsen sijaan rooleissaan onkin vain yksi äiti, isä ja niiden kaksi tytärtä. Eikä kukaan huuda pyyhkimään.

Viikko 5: Ollaan käyty luistelemassa monena päivänä. Tänään liitelimme pojan kanssa ihan kahdestaan ja mukaan olin pakannut kuumaa kaakaota ja voikkarit. Nauroimme pojan viimevuotiselle päivittelylle siitä kuinka paljon helpompaa homma olisi jos luistinten pohjassa olisi ohuiden terien sijaan samanlaiset raudat kuin silitysraudassa. Taisin luvata kylpyläreissunkin - ihan kahdestaan. Olemme molemmat siitä aika innoissamme ja otin jo lisätöitäkin ihan matkakassaa ajatellen.

Viikko 7: Odotan hiihtolomaa enemmän kuin mitään.

Nyt: Istun hiljaisessa keittiössä ja katselen ystävän tuomia tulppaaneja aina kun kirjoittamisessa tulee tauko. Lapseni ovat kaukana erään jäätyneen järven päällä potkukelkkoineen (ainakin viimeisimmän vastaanottamani kuvan perusteella). Jos keksisin, kirjoittaisin olleeni kasvohoidossa, kampaajalla, kaupunkilomalla, lukenut hyvää kirjaa tai kuntoilleeni. No, kaikki aikanaan. Eilen ja tänään olen kuitenkin todellisuudessa syönyt juustopalleroita sängyssä ja pelannut fruit poppia kännykällä. (tätäkö todella odotin lapsivapaudelta?!) Mutta nyt olen päässyt ykköseksi ja rapiseva pussi jämineen on roskiksessa. Herkkuähkyn ja -inhotuksen jälkeen on aina suurieleisesti hävitettävä sen aiheuttaja. Ihan kuin ne viimeiset kymmenen karkkia tai sipsiä muuttaisivat enää tilannetta suuntaan tai toiseen. Entäpä onko kukaan koskaan hakenut sokerihimossaan karkkipussia takaisin roskiksesta? No en myönnä niin kuin et sinäkään. Mutta sen voin kertoa, että nykyään herkut joihin en suo itseni enää koskevan ripottelen ja sotken kahvinpurujen ja roskiksessa olevan hävikkiruoan sekaan. 

Koska en halua jättää teitä "näihin kuviin ja tunnelmiin" liitän lopuksi hiihtolomaan sopivaa kuvamateriaalia meidän taannoisista talvipäivistä. Olkaatte hyvät!







Ihanaa lomaa sitä viettäville <3

Bianca**


Ei kommentteja: