sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeinen virsi

Joulussa melkein ihaninta on sen etukäteisvalmistelu. Ja sitten sen jälkimainingit; kun kotona on pientä uutta kivaa, hyvää syötävää iltojen iloksi ja lapset ovat fiiliksissä leluistaan. Paikat on koristeltu kauniiksi ja ystäviä käy kylässä. Myös lomailevan siskon saa varastettua seuraksi koko ehtooksi ja se on parasta se. Taannoin Helsingin kadut peitti kaunis puuterilumi ja pääsimme nauttimaan mäenlaskusta ja kauko-ohjattavien autojen vauhdista. Rehusimme myös Hoplopissa yhden aamupäivän, vaikka eipä se kummempia kaipaisi kun serkkunelikolla on lystiä keskenään. Vuoden viimeinen päivä päättyi itkuun; pienemmällä sen verran äänekkääseen että en ole varma tuliko päänsärkyni lasillisesta skumppaa vai desibeleistä.

No, sopii hyvin vuoden teemaan. Vuosi 2017 ei ollut meidän perheessä todellakaan mikään unelmien täyttymys ja päänvaivaa tuotti asia jos toinen. Vuoden vaihtuminen onkin jännittävää ja ajattelen aina että NYT on mahdollisuus ja taas kaikki ovet auki. Vaikka mikään suuri ei välttämättä muuttuisikaan, voi edes syömisiä ja nukkumisia yrittää taas fiksata, mahduttaa jumpan jos toisenkin kalenteriin ja sen sellaista. Ja pieni suuri ihana asia on aloittaa uusi puhdas kalenteri:)

Vuoteen mahtui paljon hyvääkin. Ihania asioita joita miettiessä hymyilyttää. Päällimmäisinä on jäänyt mieleen meidän kesäinen reissu Italiassa. Voi kuinka kaipaankaan aurinkoa iholla!! Tuntuu ihan haikealta, kuinka paljon Mummelikin on kasvanut tuosta ajasta; juttelee ja on aloittamassa jo kerhon! Myös akvarellikurssi jätti mieluisan muiston (ja joitain oppeja). Se olikin ensimmäinen harrastukseni kohta kuuteen vuoteen ja voi veljet oli mahtavaa keskittyä värien sekoitteluun ja siveltimen vetoihin viikottain ihan kaikessa rauhassa. Ystävien kanssa tehty keväinen teatterireissukin lunasti kaikki odotukset ja olen niin kiitollinen kuinka meidän kohtaaminen on aina järjestynyt moninaisista elämäntilanteista ja aikatauluista huolimatta. Viimeisimpänä tietysti joulu, joka oli oikein onnistunut tunnelmineen, ruokineen ja lahjoineen.

Ulkona paukkuu. Pienemmän sängystä kuuluu vielä aika ajoin katkonainen hengitys. Huh mikä uhmakohtaus se oli. Minä vedän peiton korviin ja kiitän hiljaa. Olen täyspäisenä tässä, turvasatamassani kotona. Tule vuosi 2018 ja ole lempeä <3


Elämä on harvoin yhtä juhlaa tai viikonloppua. Siksipä toivotankin teille rakkaat lukijat ensi vuodelle hyviä maanantaipäiviä, hyvää perusarkea ja tyytyväisyyttä siihen! Pus ja kuullaan ensi vuonna!

Bianca**

Ei kommentteja: