torstai 27. heinäkuuta 2017

Sadun sivelen selkääsi

Minä tykkäsin lapsena kovasti hipsutuksesta ja hieronnasta. Siitä kun joku kuljetti sormea selässä ja sai aikaan vilunväristyksiä aina niskavillojen kohdalla. Kavereiden kanssa yökyläillessä hipsutettiin aina vuorotellen toisen selkää ennen nukahtamista. Muistan baletinopettajan pehmeät asennonkorjaukset yläselässä. Ja toisen heistä viileät laihat sormet samaista murheenkryyniäni korjaamassa. Ja kuinka koti-iltoina tv:tä katsellessa nostin nojatuolilta aina jalat äidin syliin ja äiti jaksoi hieroa. Televisiossa muuten pyöri usein Kettu, Derric tai Hynttyyt Yhteen ja Hannele Laurin meikkiä katsoin ihaillen. Lasiselle sohvapöydälle oli viipaloitu hedelmiä, oli juustoja ja sipsejä ja jotta tämä ei mene taas lapsuusmuistojen kuvailuun yritän suunnata ajatukseni takaisin omiin lapsiini (oikeasti haluaisin kertoa vielä siitä karusellia muistuttavasta näystä kun itse kukin nelihenkisestä (+kissan 9henkeä )perheestämme sinkoili pyörivistä nahkatuoleista mainoskatkon aikaan jääkaapille tai vessaan tai hakemaan shaalia. Mutta että kukaan ei kaivanut esiin kännykkää tai ottanut hetkestä instaan kuvaa ja viettänyt seuraavaa varttia virtuaalimaailmassa poissa perheestä. Parhautta!) Tuntomuisti on siis vahva ja kyllä ne lapsena koetut ikävät tuntemuksetkin muistaa vielä kolmekymppisenä. Sen vesirokossa kärsimäni päänsäryn ja yritykseksi jääneet pää edellä-sukellukset uima-altaaseen ts. karmeat mahaplätsit. 

Äidiksi tultuani olen aina illan tullen ja muutenkin hipsutellut omia lapsiani. Yksi kerta pari (kolme?) vuotta sitten ennen nukkumaanmenoa Topoliino pyysi, että piirtäisin Vespan hänen selkäänsä ja niin tämä piirtäminen jäi pysyväksi osaksi iltarutiinia. Ihan pelkällä sormella siis haa haa. Kun nukkumaanmeno ei houkuttanut lasta pyysi hän piirtämään Lintsin tai puiston kaikkine laitteineen ja pensaineen. Paljon yksityiskohtia nähkääs. Useimmiten kuitenkin riitti skootteri, kunhan kilometrimittari ja jalkapoljin olivat mukana. Kaikki koukerot selitin aina piirtelyn lomassa. Kun jotain oikein kuumeisesti odotettiin liittyi kuvatoive siihen. Tänä vuonna taisin piirtää juhannuskokon ja sen ympärille serkkunelikon colapulloineen kolmen kuukauden ajan. Joka ilta. Ja loppuhuipennuksena oli aina paponen hiilloksille kantama jättimakkara joka selkään piirrettäessä ulottui kainalosta kainaloon kamalasti kutittaen. Voiko olla älyvapaampaa mutta muksua tämä hölynpöly jaksoi huvittaa. Toisinaan kirjoitan selkään kaunokirjaimin rakkaustekstin, missä kehun ja kerron kuinka paljon rakastan. Nyt kun Mummeli nukkuu omassa sängyssään veljen kanssa samassa huoneessa, kääntyy hänkin tietäväisesti vatsalleen hipsutettavaksi ja vaatii myös nukeilleen saman kohtelun.


Meillä on puhuttu aina hipsutuksesta tai hipsutussadusta mutta tiesittekö, että satuhieronta on ihan oikea termi ja siitä on tehty kirjakin! Ilokseni sain yhteistyön kautta kirjan itselleni ja nyt meillä omien tarinoiden lisäksi luetaan myös näitä Sanna Tuovisen kirjaan koottuja satuja. Juonet ovat lämminhenkisiä, voimaannuttavia. Ne viestivät tärkeitä teemoja ja kosketuksen kautta satujen sanoma vain vahvistuu. Teksti on helppoa ja selkeää. Ehtii hyvin keskittyä siihen tärkeimpään eli myönteiseen kosketukseen. Lapsi oppii arvostamaan itseään ja toista. Rentoutumaan ja sukeltamaan mielikuvituksen maailmaan. Satuhierontaan voit tutustua enemmän täällä (klik).  Liittymällä postituslistalle saat mm. ilmaiset ohjeet Taikapuu-hierontasatuun. Itse kirjassa on myös paljon asiaa kosketuksen hyvää tekevästä vaikutuksesta sekä ohjeita ja vinkkejä satuhieronnan toteuttamiseen. Suosittelen!

Mielestäni tällainen kirja kuuluisi äitiyspakkaukseen, mukaan mummolavierailuille ja kaikille lasten kanssa työskenteleville! Koska kosketus kuuluu kaikille elämän alusta loppuun, se yhdistää, vahvistaa ja voimistaa. Jos kosketus tuntuu vieraalta sitä voi harjoitella. Satu johdattaa ja silitykset alkavat sujua kuin itsestään. Parasta minulle satuhieronnassa on ehkä paluu omiin mukaviin lapsuusmuistoihin, kun oltiin yhdessä läsnä saman asian äärellä. Siihen tunteeseen haluan pysähtyä päivittäin omien lastenkin kanssa.

Maailmasta voi tehdä vähän paremman, vaikkapa satuhieronnan keinoin <3

**kirja saatu yhteistyössä

Bianca**





Ei kommentteja: