keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Detox

Topoliino oli Mummilassa muutaman päivän ja minä pidin kunnon puhdistuskuurin. Ihan suunnittelematta ja valmistautumatta vilahti se onnistuneesti ohi. Joka ilta taputin itseäni olalle, että tänäänkin tuli raivattua tilaa tuoreelle. Tänäänkin poistin pahaa ja tarpeetonta. Niin, itkin joka päivä.

En muista sitä ennen milloin olisin itkenyt ilman sydäntä särkevää tarinaa. Nyt itkin kadun ylittänyttä yksijalkaista miestä, vanhaa rouvaa joka jäi liikennevalojen puoliväliin hitauttaan. Roikkuvaa ruhoa sovituskopissa, miehen kiillotuksen tarpeessa olevia kenkiä eteisessä, sukulaisten kohtaamista pitkän ajan jälkeen, kukkia, joita kylvimme loppusyksystä. Rakkautta ja raadollisuutta. Mauno Koivistoa, Martti Ahtisaarta ja Trumpia (mutta häntä vähän toisesta syystä). Vollotin vessanpönttöön sullottuja tavaroita, lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja lasten uusia vaatehankintoja. Liikutuin oivalluksista kasvatuksen saralla ja lapsellisista ajatuksistani. Itkin onnellisia muistoja ja toiveita tulevaisuudessa. Kyynelehdin kirjan hahmon puolesta, klassista kuunneltuani ja runon luettuani. Kirjoitin myös omani:

Mitä jos pisarat ovatkin pieniä pulleita siskoja, joiden sellofaanihelmat vain tarkkasilmäisin voi huomata. Siskoja, jotka syksyllä tömpsähtelevät taivaalta, kokoontuvat kovaäänisinä turuille ja toreille laatimaan listaa syystöistä. Talvella tiivistyvät yhteen myttyyn toinen toistaan lämmittäen. Tilanteen vaatiessa kiipeävät kyynelkanaviin ja laskevat pyllymäkeä alas niin että poskiin syntyy hymykuopat.  Kevään korvalla siskot tanssahtelevat auringossa ja komentavat kasvit kurkottelemaan taivasta kohti. Kesällä lekottelevat lumpeenlehdillä, suurin osa huilaa, mutta ahkerimmat  suuntaavat vaihto-oppilaiksi tropiikkiin.


Hyvä detox muuten mutta kiloja tuli yksi lisää. Itku kun on aina palkittava jäätelöllä:)



Bianca**