tiistai 7. maaliskuuta 2017

Yhtenä iltana

Siirrän ruotsin lipun väreissä leiskuvat kynttilät liesituulettimen päältä pöytään talouspaperirullan tilalle. Nostan lähmäisen lattialle viskatun muovimukin tiskialtaaseen, pesen triptrappiin takertuneen puuron ja kasvoni. Konjakkisienellä ohimoita pyöritellessä kiitän lyhyttä hiusmallia. Muistelen kuinka pitkätukkaisena pinnit olivat aina hukassa kun hapsut olisi pitänyt sitoa pois tieltä. Elämä on jotenkin parempaa nyt. Tukasta se varmasti johtuu. Palaan hiljaisuudessa takaisin pöydän ääreen. Mies on saanut pienimmän pentusen unten maille. Miten se tekee sen? Hukutan jääkaapin hurinan amerikan natiivien huilumusiikkiin ja lasken hartiat tietoisesti alas. Katson kahta vihreää lasipulloa, jotka nököttävät vierekkäin. Oliiviöljy on viinipulloa hiukan täydempi. Tykkään tasapainosta joten halkaisen ciabattan ja lorautan mortadellan alle aimo annoksen extra virginiä. Raavin janon kurkusta jääkylmällä zerolla ja puhallan kynttilät. Nappaan jälkkärin mukaan ja tipautan makuuhuoneen tuoksulyhtyyn seitsemän tippaa sitruunaa, vaikka sillä varoitettiin olevan piristävä vaikutus. Uskon vasta kun minut alkaa elokuvakin pitää hereillä iltakymmenen jälkeen. Myttään tyynyn kaksinkerroin ja rullaudun läppäri vatsalla vaakatasoon. Bernard, blogi ja Punnitse ja Säästän sokerittomat. Elämä tosiaan on paljon parempaa nyt. Taikahiukset..


Bianca**


Ei kommentteja: