maanantai 2. tammikuuta 2017

Ilmaisu kunniaan

Hyvää uutta vuotta! Topoliino on serkkuineen paljon odotetulla talvilomalla maalla. Siellä on järven jäällä potkuteltu kelkoin ja työstetty "kaivosta" juurakoiden alla. Reissua varten poika tuunasi vessakärryn osasta itselleen vedettävän matkalaukun jonne pakkasi hyvissä ajoin kauko-ohjattavan autonsa, kameran ja kiikarin. 
Aloitin vuoden alusta kirjaamaan kiitollisuuden aiheita. Vanhempieni lapsilleen ja lapsenlapsilleen tarjoamat puitteet ja aika sekä serkusten yhteys ovat yksi suurimpia asioita, joista olen kiitollinen. Topoliinolle niiden tärkeys on samalla viivalla vanhempien ja oman kodin kanssa. On liikuttavaa nähdä lapsensa niin liekeissä, kun tämä pääsee puhumaan serkkunsa kanssa puhelimessa. Toivoo omaa kännykkääkin vain sen vuoksi, että saisi rauhassa sätätä silloin kun tahtoo ja niin paljon kuin tahtoo. Mumminkin kanssa kirjoittelee facebookissa ja lisää hassuja hymiöitä kuin vanha konkari. Minun koneeni on jo täynnä tarinoita ja suunnitelmia, joita sitten myöhemmin lähetetään, kun vähän pitää toppuutella ja rajata sitä määrää. Viimeisimpänä villityksenä on kirjoitetut räpit jotka ovat angstisia ja täynnä vessasta poimittuja voimasanoja..kuten genreen nyt vain sopiikin. Siitäkin olen kiitollinen, että kirjoitustaito loksahti näinkin varhain juuri Topoliinon kohdalla. Se avasi hänelle valtaisan väylän ilmaista ja käsitellä asioita(ilmaisuintoa kun piisaa). Olenkin antanut omaan kansioonsa kirjoitella i h a n mitä vain, mutta muille viestittelyssä toimii äidin ylläpitämä sensuuri.


Toivottua lepoa tämä tuo itsellenikin, kun plikan päiväuniajan voin nukkua ja jättää puistoilut väliin. Mummeli olikin tämän näköisenä neuvolareissulla, kun autosta vain hilpaistiin ottamassa piikit ja päälle kupit kuumaa.


Mummeli sai Kanarian ja Tampereen tontuilta lahjaksi näitä kauniita villavaatteita. Tällaisesta puettamisesta ja tollaamisesta minä niin kovin haaveilin, kun itse olin lapsi. Että olisi pieni hymyilevä höppänä jonka saisi stailata mielensä mukaan. Toista oli Manta-kissan kanssa. Voitte kuvitella kuinka hyvin maatiaiskissa viihtyi nukenvaunuissa villamyssy päässään. Ehti siitä tosin ottaa filmirullallisen valokuvia. Minäkin ilmaisin itseäni! Sitä filmirullan kehityspäivää, kun tämä kaikki selvisi myös vanhemmilleni en viitsikään muistella ;D

Bianca**

Ei kommentteja: