perjantai 23. joulukuuta 2016

Tuki turpasi lehmä!(Ja joulun toivotus)

Vaikka joulu on rauhan juhla niin kaikki vanhemmat tietävät että sillä odotuksella, vouhotuksella ja touhotuksella on seuraukset. Usein kovaääniset, kyynelsilmäiset ja hermoja raatelevat. Ainakin jossakin kohtaa. Yksi kasvatuksen haastavia puolia onkin pitää pokka. Monessa tilanteessa. Silloin, kun lapsi varovaisesti uskoo jonkin arkaluontoisen asian tai paljastaa härän kokoisena kokemansa pelon. Aiheethan ovat aikuisen silmissä yleensä pieniä ja jopa humoristisia, joille lasten nukkumaan mentyä hyväntahtoisesti hymähdellään puolison kanssa. Mutta lapsen edessä on ilmeen pysyttävä vakaana ja asiaan suhtauduttava vakavasti.  Pokkaa kysytään myös silloin, kun suututtaa ja tekisi mieli annattaa torut toiseen pitäjään saakka. Yhden lapsen äitinä ei kitakielekkeeni väpättänyt kertaakaan. Valehtelematta. Sittemmin noh, jokunen kerta on tullut se musta piste kun ja koska ja sata tekosyytä tähän perään. Onneksi Marja Hintikka vapahti näistäkin huonon omantunnon aiheuttajista.
10minuutin joulujätski klik

Palatakseni siihen miksi alunperin pokasta aloin kirjoittamaan on tilanteet joissa lapsi itse on vihainen ja koittaa solvauksillaan pahoittaa ja vahingoittaa. Tuki turpasi lehmä sopisi hyvin tähän kastiin, mutta tällä levelillä ei tunnekuohussa tiuskaisut meillä onneksi ole. Pää pystyyn ja tuki turpasi lehmä ovat sensijaan  näitä heleällä ja hyväntuulisella äänellä heitettyjä huudahduksia, joita poikani suoraan poimii Mimmi Lehmä- kirjoista. (Viestitäpä sitten bussilliselle närkästyneitä katseita että lapsi tässä vain yhtä lempiLASTENkirjaansa siteeraa) Mutta miten kypsästi ja naurulla provosoimatta voi toisen kiukkuun suhtautua kun äidille huudetaan: punahilkka punahilkka!(toim.huom.olen värjännyt tukkani punertavaksi) . Tai vihan vallassa tokaistu  "äidillä on ihan typerä nahka." What?! :D Ei sillä, että omat "haistatteluni" lapsena olisivat olleet sen viiltävämpiä; tissi oot taisi olla pahin ja  pilkkuhousu pyöryläpapana tuskin sai omaa äitiäni raivon partaalle.

Päällisin puolin leppoisaa joulua siis kaikille. Pokka on pitänyt tänä vuonna joka suhteessa melkoisen hyvin, koska rima on alhaalla ja rakkaat ympärillä. Jätetään ne kiristetyin hampain tärkätyt pitsikaulukset ja lakeerikengissä hiljaa tönöttävät herrantertut mustavalkokuviin ja nautitaan rennosta joulusta ja tavallisista lapsista, joihin nykyaika antaa hyväksynnän! :)

Halauksin,

Bianca**

Ei kommentteja: