lauantai 17. joulukuuta 2016

Jouluisia ajatuksia..

Heipparallaa täältä joulutouhotuksen keskeltä! Suoraan sanottuna Topoliino on touhottanut ja minä olen keskittynyt toimimaan joululaulu-dj:nä ja virallisena glöginkaatajana. Olemme olleet tämän viikon kolmestaan kotona lasten kanssa ja olen varannut jokaiselle päivälle jotain pientä extraa. Extraa on myös jokaiselle yölle, sillä Mummeli harjoittelee yösyötöistä eroon.

Toissapäivänä teimme paperikoristeita. Tai paperit olivat pöydällä, minä taittelin origamitähtiä, Mummeli huojui Emma-tuolin päällä (pudoten vain kerran) ja Topoliino kirjoitti kirjettä serkulleen. ("Hei, mennäänkö mökille painimaan?")
Minulla on ollut mukavaa lasten kanssa. Osansa on surunaama-tekniikalla jääkaapin ovessa. Rajuista riidoista ja roikalemaisuudesta rapsahtaa surunaama liitutauluun ja niitä ei parane päivässä tulla kolmea enempää tai Paponen tuliaiset jäävät tulematta.. On muuten toiminut kuin häkä! Aamu alkaa aina puhtaalta pöydältä jääkaapilta. Ikävä isäihmistä toki on, pojalla päivisin ja itselläni iltaisin. Mummelikin hokee paapaata. (Toinen sanansa on muuten vauva, johon Topoliino tunnollisesti vastaa, että "et ole vauva vaan TAAPERO") Kummallista syödä iltapalaa yksin ja haikeaa nukahtaa ilman hyvänyön suukkoa. Tulee myös stressattua kaikkea turhaa mitä en yleensä harrasta.

Kuuntelin mm. leikkipuistossa toisten äitien joulukiireitä ja valmisteluja. Ajattelin hiljaa itsekseni että onkohan meidän joulu kamalan arkinen. Onkohan lahjoja sittenkin liian vähän. Tuleeko joulu vaikkei tee supersiivousta? Ihan siistiä ja järjestystä on jo entuudestaan. Mutta entäs askartelukaappi. Ja jouluasetelma etupihalle. Ei meillä sellaista ole, mitä jos kaikki naapurit laittaa. Kynttilälyhtykin lähti voron matkaan. Olisiko kuitenkin pitänyt valmistella etukäteen joulumenuta. Mitä menuta?!! Niin se pääruoka jonka ainekset haetaan edellisenä päivänä ja jota syödään samoilta lautasilta kuin muinakin päivinä. On meillä kyllä joku alkupalakin aina ollut. Kun nyt saisin edes päivävaatteet päälle ennen ruokailua. Pikkarit ja paita, eihän se joulupöydässä käy päinsä. No jälkkäriä nyt ainakin. Liddlin creme bruleet. Kyllä mummu kääntyisi haudassaan jos kuulisi. Pitäisikö tehdä vielä lusikkaleipiä. Ja tukkia verisuonet sillä voin määrällä. Eih. Jääkö lapsille ihan pliisut muistot. Lapsuuden kodissa oli aina niin hienoa kaikki. Ja jämptiä. On meillä sentään valkoinen pellavapöytäliina, wow. Miksei minulla ole kiire???

Kyllä se kiire ja touhotus tulevat. Se on minulle juuri se aattofiilis. Juhlavamman ruoan valmistaminen yhdessä perheen kanssa. Herkkujen esillepano ja pinterest-bongaukset juustopaloin tehdystä joulukuusesta. Viime vuonna käräytin kinkun, ehkäpä tänä vuonna koitan tehdä vegaanilohta. Glögihetket ja joulusauna! Jota varten minulla on kesän koivunlehtiä pakkasessa valmiina! Sitten vain kynttilä lauteelle. Valvoa saa myöhään ja joulupiirrettyjä katsoa. Ja syödä loput namuset joulukuusesta. Onhan tässä perinteitä. Lyhdynkin hankin tänään, mutta pitkäkyntisiä se pakoilee pihan sijaan parvekkeella. Näkyy kauniisti tästä makuuhuoneen ikkunasta.


Nyt netflixiä ja neitokaisen yöheräämistä odottelemaan. Nuolaisen ennen kuin tipahtaa, mutta aika iisisti hän on ottanut tassuttelun(=itkevää lasta ei nosteta sängystä syliin tai rinnalle vaan paijataan rohkaisevasti ja tyynnytellen tassulla eli kädellä takaisin uneen). Aamukolmesta neljään on tiukin ja pisin vastarinta..saa nähdä mitä kolmas yö tuo tullessaan..

Lopuksi vielä jouluisia touhujamme kuvina :) Leppoisaa lauantai-iltaa lukijat!







Bianca**

Ei kommentteja: