maanantai 10. lokakuuta 2016

Kirjeitä..

Yksi lapsuuden suloisimmista jutuista olivat kirjeet. Käsin kirjoitetut ja tarroin koristellut. Hieman arkisempaa paperikuosia pahoiteltiin - kirjoitusvirhesuttuja vieläkin vuolaammin. Parhaita olivat ne tuoksuvat paperit! Itse kirjoitin kirjeitä etenkin kesäisin, kun matkasin maalle kauas ystävistäni. Teininä kirjeuutiset kaupungin kuumimmista jutuista olivat kesän kohokohtia (Kiitos vain V <3). Postilaatikkomme sijaitsi lyhyehkön hiekkatien päässä. Muistan rämistelleeni vanhalla Aino-pyörällä kuin kaistapäinen. Yhtenäkin kesänä oli niin paljon sudenkorentoja, että niitä lensi kymmenittäin ja taas kymmenittäin päin näköä. Jalassa oli usein läpyskät, jotka kesä takaperin sitten olivat kuuminta hottia Helsinginkin katukuvassa.

Liikuttavia olivat myös kirjeet joita vastaanotin opiskelija-aikoina kotopuolesta. Mukana oli usein isän liittämä opettavainen lehtileike liittyen milloin mihinkin minulle ajankohtaiseen. Ja kyllähän se kylkiäisenä tullut kahisevakin hymyilytti. Äiti muisti minua kirjeellä yhtenä jouluna ja uskotteko että se on yhä mieleenpainuvin joululahjani! (no sen yhden nukensängyn myös muistan mikä oli unohtunut pukilta Kokkola-kotimme vaatehuoneeseen ja oi sitä ilon määrää kaiken muun päälle)

Kirjeitä tulee kirjoittettua nykyään todella harvoin. Ne aikatauluttuvat tiettyihin syntymäpäiviin ja useimmiten kuoreen sujahtavat enää kutsukortit lasten synttäreille. Topoliino lähettäisi mielellään enemmänkin kummallisia kertomuksiaan kerhokavereille ja sukulaisille. Vähän väliä pitää toppuutella sillä suurin kirjaimiin kortissa lukeva "pyssy, mene ansaan" saattaisi viereiseen postilaatikkoon pudotettuna järisyttää liiaksi naapurisopua.

Kirjekaveri-perinnettä pitäisi kuitenkin mielestäni kannatella. Se syventää ystävyyttä antaen molemmille osapuolille vuorotellen tunteen että minua arvostetaan, ajatellaan ja huomioidaan. Kuka nyt ei ilahtuisi saadessaan kirjeen!? Lapselle se on niin päivänselvä ilonaihe, että Nordean valkoisia kuoriakin kadehditaan. Miksi sinä vain aina saat..

Pistetäänpä haaste pystyyn! Siitä yhdestä alkavasta ohjelmasta inspiroituneena (sinulle on postia..tai joku sellainen). Mieti jokin hauska muisto, kerro se ja tämä haaste kirjeitse siihen liittyvälle ihmiselle ja anna kustin polkea! Enirostahan on helppo selvittää osoitetiedot! Olisi mukava kuulla teidän kirjeen arvoisia muistoja:)

Bianca**

Ei kommentteja: