maanantai 26. syyskuuta 2016

Mitä tänään tehtäisiin?

Kapoiselta tuntui olo Paavolan tammen (ympärysmitta 472cm) kyljessä 
Kesäkuu oli jo pitkällä, kun esikoiseni kysyi joko nyt tehdään niitä kesäjuttuja mistä aina puhuttiin. Ne piknikit ja retket sun muut. Vähän siinä jäin miettimään vastausta ja totesin hieman vastahakoisesti että tehdään vain. Oikeasti kun ei huvittanut mitään eikä mikään. Niin lopen kettuuntunut olin kysyjän kenkkuilu-, venkoilu- ja vääntämiskauteen.


Seurantalo
Läppäri esille ja google suristen selvittämään mitä retkikohteita sitä nyt olikaan sen iänikuisen Suomenlinnan lisäksi. Ja mihin niistä viitsisi raahautua kahden kovin eri-ikäisen kanssa. Ensimmäisen viikon vieritin Annantalon armoille. Kävimme päivittäin kokeilemassa erilaisia taidemuotoja ja törsäämässä keskustan kahviloihin aivan liian monta euroa. Mitä hankalampaa lasten kanssa oli sitä isommat pullat löysivät tiensä tarjottimelle. Nukkuma-aikaan pienempi poloinen puolestaan availi ääntään god knows why ja jos tupakoisin olisi Norttia kärynnyt aski illassa. Ihan vain kuvatakseni sen hermojeni kireyden. Ajattelin, että onneksi lapset ovat ärsyttäviä eri aikoina - toinen päivin ja toinen öin. Ja tämä oli positiivisinta mitä saatoin sanoa.
Fruticetum

Vanha koulu
Sittemmin suven katkaisi juhannus, jonka jälkeen vanhempani veivät vekarat leirille ja lomailivat maalla. En tiedä mikä kärpänen puraisi, mutta matkalta palasi muuttunut lapsi. Tai se sama, joka aiemmin oli piiloutunut jonnekin 4v-uhman alle.  Minulla oli taas poika, jonka kanssa saattoi lähteä pyöräretkelle ilman älyttömyyksiä. Joka auttoi ja teki yhteistyötä. Joka ei aamusta iltaan vetänytkään enää niistä ärsytysnaruista, jotka meillä äideillä sijaitsevat kullakin hieman eri paikoissa. Aika monella on korvien kohdalla ainakin yksi vedin. (päätön ja pyynnöistä huolimatta katkeamaton kurkkusuorana-huuto ei pääse ihan lempiasioideni top kolmoseen)
Cafe Laurin kanelipulla on kaunis kuin kukka ja kahvit tarjoillaan pöytiin

Kultainen sisustus ja henkilökunta lämmittivät myös mieltä Cafe Laurissa
Vaiheen tajuaa vaiheeksi vasta kun se on ohi. Perheissä pitäisi olla papukaija toistamassa "tämä menee ohi tämä MENEE vielä ohi" koska parinkin viikon jatkuva vaikeus sumentaa mielen. Miehelle usein päivittelen muistatko silloin kun ei voinut sitä ja tätä ja kuinka silloin aina niin ja näin. Hiljaisia joo joo-robotteja en lapsistani tahdo, mutta ihan kiva kun päivät jäävät positiivisen puolelle.
Pähkinäpuita
Mummeli matkasi mukana kantorepussa
Loppukesä meillä sujui omalla painollaan, yhdessäolo itsessään maistui eikä kukaan kaivannut kummempaa retkikohdetta kestääkseen iltaan. Jos joku toinen elää parhaillaan vaihetta, että kotoa on lähdettävä ja mieluusti koko päiväksi tai muuten vain miettii mitä viikonloppuna tekisi niin postauksen kuvat ovat Lohjalta ja Lohjan saaristosta. Vain tunnin päässä Helsingistä! Pääsin sinne syyskuun alussa Visitsouthcoastfinlandin järjestämälle retkelle ja voin vain kuvitella kuinka kaunis saaristo on NYT luonnon vetäessä ylleen syysviittaa!!

Olisi mukava kuulla teidän vinkkejä hyvistä retkikohteista!

Bianca**














Ei kommentteja: