lauantai 20. elokuuta 2016

Syksyn avaus

En enää edes muista mitä viimeksi kirjoitin enkä välitä palata lukemaankaan. Jokainen sanavalinta kuitenkin vain tuntuisi välttämättömältä korjata ja kenties niiden fiilisten takana seisominenkin sujuisi enää huojuen kuten kuopuksellani elo nykyään. Niin usein käy jos luen vanhoja tekstejäni. Täsmälleen samaan tunnetilaan on vaikea palata.

Takaisin tähän hetkeen siis. Elämä on lapsia ja luuttuamista:D  Ja kahvihetkiä, jolloin käännän ajatukseni sisustushommiin ja pikaplärään messengerit ja mahdolliset torilöydöt. Lapsiarkeenkin toki mahtuu juhlan tuntua, kuten tänään kun Topoliino järjesti serkuilleen leikkimökin tuparit ja kaupan päälle sain siskon seuraneidiksi. Sen luuttuamisen kyllä ilomielin ulkoistaisin ja etenkin sormiruokailun jälkeen voisin soittaa paikalle jonkun höyrymoppitehotiimin.

Marsipaanimummelista puheenollen..hän kasvaa liian nopeasti minun makuuni ja kehittyy silmissä isommaksi ja isommaksi tytöksi. Hän viihtyy veljensä kanssa ja ihailee isompaansa kuten pienet tuppaavat tekemään. Istua tönöttää potalla ja taputtaa tietävästi käsiään yhteen niin pyydettäessä. Naama nauraen ja silmät liekerillään pitää lystiä, kun leikitän ja loruilen. Jossain kohtaa minä sen iltavelliinkin ihastutin ja pullonsa kanssa kurvahtaa nykyään yöunille. Paikoillaan seistä tönöttää jo ilman tukea tuo tyttönen, jota ei ole aikoihin mitattukaan. Ensin oli neuvola lomalla ja sitten minä kujalla, mutta taas ollaan skarppina ja kartalla ja kalenterissa ylhäällä oikeat päivämäärät. Plikka on kuin kulhollinen pumpulia - ei sen vähempää<3


Topoliino taasen elää pyssykautta, haluaa lähettää kaikille postissa paketteja ja piirustuksiaan ja salakuvaa (?) riisipaketista ja talouspaperirullasta tekemällään laitteella vaarallisia juttuja vakoojana. Puistoiluaikaan en poikaa juuri kesällä nähnyt. Repun jätti vain vaunun tavarakoriin ja juoksi kavereidensa kanssa leikkeihin. Välillä kävi hakemassa uimahousut tai palauttamassa ne tai minä huhuilin ruokajonoon ja viimein kotiin. Suurimmat kuohahdukset jäivät kesäkuun mökkilaitumille eikä me paljoa enää kättä väännetä. (kop kop kop) Odotetaan yhdessä miten Kassisen käy kirjan lopussa, käyskennellään pellolla jutellen ja nauraa prekotetaan kun pukeudun paponeksi ja matkin kaikki miehen maneerit. Hulvatonta huvia ja herkkyyttä täys tuo tunteellinen siilini<3

Kesäkin oli. Enimmäkseen sen juurikin leikkipuiston altaan reunalla vietin. Puhua polotin toisten äitien kanssa, paahdoin itseäni auringossa ja pistelin päivittäin pinaattiomenasalaattini. Turistina olin Tukholmassa ja Turussa. Junibacken oli mahtava ja sitä voin suositella lämpimästi lapsiperheille ja lapsenmielisille. Satujuna nostatti ihon kananlihalle ja pojan painautuessa tietyissä kohdissa kylkeeni tiesin että elämys kosketti häntäkin. Turussa taasen kokoontui vanha lukiojengi joka kesäiseen tapaansa joskin tällä kertaa vauvelit olivat mukana menossa.

Lämpö ja valo viehättävät, mutta silti oi silti parasta on kesän hiljainen haihtuminen. Vaihtuminen viileämpiin öihin ja koleampiin aamuihin. Se kun kolmen kuukauden aikana hankitut kesakot kaunistavat kasvoja pimenevissä illoissa ja meikkaamisessa on taas jotain järkeä. Siinä missä koululaiset pakkaavat penaaleihinsa uudet kynät ja kumit, minä täydennän toiletlaukkuani ja kartoitan garderobini tilanteen. Rymsteeraan naulakon taas toimivaksi ja toivotan tulevat kurakelit tervetulleiksi.
Mitähän Sinun elämässä on meneillään? :) 

Suloista syksyn alkua toivoo,
Bianca**




Ei kommentteja: