lauantai 27. elokuuta 2016

Pesäero

Muuton lähestyessä puolisen vuotta sitten olimme ajatelleet sulloa lapset samaan huoneeseen uudessa kodissa. Tiivistyy katsokaas kivasti sisarussuhde ja peittelyt iltasatuineen hoituvat kertarysäyksellä. Siellä söpösti kujertaisivat seinän takana sisko ja sen veli.  Ja me saisimme vihdoin huoneen printterille ja työprojekteille. Kenties kuntopyörä kummittelemaan liikatkilot pois ja penkki pullistuttamaan hihoja hauiksen kohdalta. Mutta laittaapa kaksi isoa puusänkyä (en ole lastensänkyjen kannalla vaan pinnasängystä sitten vain aikuisen petiin..) samaan pikku kopperoon ja asetellapa naulat ja nuket sulaan sopuun niin ettei kukaan närkästy (toinen siitä että nauloja hamutaan ja toinen siitä että niitä ei anneta). Niinpä annoin ajatuksen työ/kuntoiluhuoneesta olla ja aloin sisustaa Mummelille omaa huonetta.

 Ensimmäisestä omasta kodistani muistuttanut paimentolaismatto päätyi tytön huoneen lattialle, se kun niin sopi antiikkisänkyyn, jonka pallojalat olivat rakkautta ensisilmäyksellä. Rakas Emma-tuolini sängyn vierellä huokailee yhä tarinoitaan Marilyn-kiharaisesta nuoresta neidosta ja tirskahtelee shampanjanhuuruisia salaisuuksia tyttöjenilloista. Siinä istuu myös puolisoni kuvassa jonka nappasin hänestä ensimmäiseltä kyläilyltään. Tähtivalot asettelin liinavaatekaapin päälle ja oi kun ne puolestaan muistuttavat kaiken alusta kun Bernard ja Bianca asuivat ensimmäistä yhteistä kotiaan vastarakastuneina. Mieluisia muistoja siis.

Kultaa alkoi kertymään huoneen seinille lampettien ja peilin muodossa ja tauluiksi valitsin suurimmat suosikkini. Ripottelin aikojen saatossa hankkimiani pienesineitä sinne tänne - tavaroita joita olin joskus tilannut vain ja ainoastaan kauneuden vuoksi. Silloin kun ostoslista ei täyttynyt sellaisista kuin vaipparoskis, varakurikset tai taaperokärry.  Pian hoksasin haaveilevani myös kristallikruunusta, joka oli ainoa uupuumaan jäänyt elementti oman lapsuuteni "prinsessahuoneessa". Lopuksi kannoin Mummelin pinnasängyn yhdelle seinustalle - laitoja kun lapsi tuon ikäisenä vielä tarvitsee.

Siellä sitten huokailin tyytyväisenä kuinka kotoisalta näytti ja kuinka mukava olo huoneessa oli. Mummelin hourailtua kuumeessa hain petikamppeeni puolison vierestä ja parkkeerasin pallojalkojen päälle läppärini ja kirjani kera. Silloin viimeistään tajusin sisustaneeni huoneen ITSELLENI. Tuntui ihanalta tuo oma paikka missä lukea niin myöhään kuin huvittaa ja hörähdellä hömppäsarjalle välittämättä toisen aikaisesta töihinmenosta. Tähtivalotkin saattoi jättää yöksi päälle (nukun mieluiten valot päällä)! Ja mikä parasta, kukaan ei tökkinyt kylkeen kun MUKA kuorsaan ;)

Jos kokeneemmat tietävät tämän johtavan totaaliseen erkaantumiseen puolisosta tai vähintäänkin kuulostavan avioliiton lopun alulta niin varoittakaa! Se ei ole tavoitteeni:) Nautin vain välillä omasta ajasta kauniissa ympäristössä missä mikään muki, matsi tai moottorintestausvideo ei riko rauhaani tai harmoniaa.. Ja onhan miehelläkin autotalli. Nih!

Onko sinulla omaa huonetta tai toivetta siitä vaikka valitsitkin yhdessäasumisen?

Lempeää lauantaita ystäväiset,

Bianca**

Ei kommentteja: