keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Mummeli 7kk

Ympärillä on nyt paljon vilskettä, vesiroiskeita ja pehmoista punkemista. Topoliino melskaa leikkipuiston uima-altaassa aamupäivät ja kotipihalla kastelee kiljuvan äidin muutamalla liipasimen painalluksella. Mummeli työntää minua vasten jalkojaan ja pehmoista päätään- päämääräkin on ja se on se minne ei päästetä :D Seitsenkuinen etenee omalla tyylillään paikasta toiseen. Sellaista konttaamisen ja istumiskoukinnan sekoitusta se liikkuminen on. En ole keksinyt yhtä olemassa olevaa verbiä. Löydän hänet aina parin metrin päässä siitä mihin viimeksi jäi.

Tyttö viihtyy karhuseisonnassa (kädet ja jalat maassa,peppu ylhäällä) ja nousee tukea vasten seisomaan. Siitä vielä kopsahtelee maahan milloin mitenkin. Kovin helposti hän ei muksahteluistaan säikähdä. Keljusti kaatuessaan loukkaantuu lohduttomasti itkien, mutta pian taas kampeaa ylös uudestaan. Pitkään ei hän jaksa pillittää, muuta kuin yöunille mentäessä. Iltaisin tuuditankin sylissäni uneen, kun se yksin jääminen aiheuttaa niin jäätävän raivon. Kokonaisia öitä ei todellakaan nuku ja etenkin aamuyön tunteina(luulisin?) herää moneen otteeseen ähisemään. Kuten Topoliinokin taaperoksi asti nukkuu pikkusiskokin minun vieressäni loppuyön. Näin ei häiritse pahasti untani, kun maidolla tai tutilla voin samantien hiljentää häiriöt ja jatkaa itsekin yötä kunnolla heräämättä. Minua on siunattua hyvillä unenlahjoilla. 


Ruokaa tarjoilen Marsipaanimummolle siinä missä muullekin väelle, noin neljästi päivässä. Plikka pitää paastopäiviä silloin tällöin, toisinaan pistelee koko Onni-puuropurkin. Äidinmaito maistuu aina. Viimekesän mustikoista ja banskuista valmistamani soseet ovat tytön suosikkeja ja niillä maustankin peruspuuroa. Velliä annan joskus iltaisin tuttipullosta jos päivä on ollut muuten vähäruokainen. 



Kovasti hän juttelee vauvakielellä ja minähän olen kuullut sanan "ÄITI" jo monta kertaa..niinkuin vain äidit voivat kuulla ;) Naurunremakka tulee milloin mistäkin, taannoin Kimble-pelin painikeääni nauratti koko pelin puoliväliin saakka. Itku on pahimmillaan kuin pilli ja ääni heleimmillään kuin enkelten soittokunta. Siihen kun yhdistyy hymy ja koholla olevat kädet minua kohti soittaa omakin sydämeni samoja sävelmiä <3

Bianca**


Ei kommentteja: