keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Topoliino on..

Topoliino varttuu viiden yön päästä neljävuotiaaksi. Uuden iän kynnyksellä on mukava taas koota ajatuksiaan omasta lapsestaan. Eihän tämä niin kiinnosta kuin lapsen läheisimpiä, mutta jääpä jotain muistoksi blogiinkin.
Hirmujuttuja kertovan supermiehenkin silmät pyöristyivät aavistuksen kun vein hänet Luonnontieteelliseen museoon:)

Topoliino, tuo tarkkaavainen kuuntelija. Ehdottaa usein että juteltaisiin tai pyytää minua kertomaan vielä kerran siitä kun... (tyypillisesti toiveena on joku lapsuusmuistoistani tai muu hänelle kertomani "hurja" tosielämän tarina.) Keskittyvän kuuntelijan ominaisuutta hän odottaa muiltakin sillä juttua piisaa. Parhaillaan toipuu kovasta flunssasta, ääni yhä kuin raastinrauta mutta puhe ei lakkaa kuin korkeintaan yskänpuuskan ajaksi. Nauttii suunnittelusta ja ennakoinnista ja innostuu siitä mistä me vanhemmatkin. Kirjoittaa listoja salamerkeillään, laskee laskuja ja luikuriakin aika tavalla. Mutta ruokamäärät joita syö ovat totta vaikkei varren perusteella uskoisikaan. Energiaa kuluttaa ahertamalla "Vespansa"(serkun vanha polkupyörä) tai "Lambrettansa"(keinuhevonen) kimpussa kaiken aikaa. Tekee liitäntöjä vanhoilla piuhoilla, ruuvaa mikä vain ruuvattavissa on ja sortteeraa huoneensa verstaaksi. Pitää paponen oikeita työkaluja kuin suuria aarteita ja käyttääkin niitä ihan oikein. Keksii omat leikkinsä, mutta ilahtuu eniten kun äiti lupaa puhua Marcon äänellä (pojan nalle). Juoksee ennen kuin kävelee, hyppää ennen kuin astuu ja esittelee papuaan ylpeänä. Leijonaksikin osaa muuttua, kun tilanne karjuntaa tai ulvontaa vaatii. Äidin lähtö omille asioilleen on yksi tällaisista.

Tunteitaan hän ei pidättele toisessakaan ääripäässä vaan rakastaa pitkäkaulaisen dinon paljon ja haluaa lähettää sydänkortteja lempi-ihmisilleenSiskoaan hän kehuu liian suloiseksi ja toivoo toistakin pikkupalleroista joukkoomme. Äiti on kuin vaaleanpunainen kukka ja mummin ihanuutta ei voita mikäänPieni hurmuri siis kun haluaa olla, väsyneenä viimeinen vaihtoehto kauppakaveriksi. Pieni iso murumurmelini, uhoaja ja utelias kaiken kuullun mieleenpainaja. Sydämellinen suukottaja, selittäjä ja satuja rakastava raksuttaja. Paljon muuta ja enemmän,  mutta jatketaan siitä sisäpiirissä:)

Bianca**

3 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Ihana! <3 Ja kiinnostaa ainakin tätä ei-läheistä. Erityisesti kun äiti osaa käyttää näppistä niin taitavasti. :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiva kuulla! Nyt tosin tuntuu, että aivot on ihan puuroa eikä näppis todellakaan laula..mutta onneksi tämä kirjoitustempo ja ajankohta on itsensä päätettävissä:)

Katri kirjoitti...

Ei stressiä kirjoittamisesta. <3