lauantai 9. tammikuuta 2016

Pikkusiskon ristiäiset

Perheen kesken vietetyt ristiäiset ovat onnellisesti ohi. Minua aina jännittää vähänkin viralliset tilaisuudet. Onneksi äitini on konkari kemujen emäntänä ja korvaamaton apu kun pähkäilen etikettien kanssa ja miten ja milloin ja kuinka paljon. Vaikka järjesteltävää riittikin, mikä olisi suloisempi syy juhlaan kuin oman tyttären kaste ja uusi nimi! Tekisi mieli paljastaa nimi täälläkin, mutta kun puntarissa painoi toisenkin mielipide pitäydyn bloginimessä myös pienemmän kohdalla. Kutsuttakoon häntä siis kekseliäästi pikkusiskoksi. Mutta takaisin juhlahumuun..

Kutsut lähtivät matkaan vaaleanpunaisina ja sama väri jatkui juhlavaatetuksessa.
Kotia koristi kaste- ja kahvipöytien lisäksi kukat, pompomit sekä tytöstä teettämäni valokuva runonpätkän kera.


Tunteilin jo kovasti juhlia järjestäessäni, joten delegoin kaikki värssyjen ja psalmien luvut vieraille. Kummipojalleni valitsin luettavaksi ihan häntä ja Topoliinoa ajatellen tällaisen:

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle
suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.

Topoliino puolestaan lausui pikkusiskolleen Hannele Huovin runon Kun on oikein pieni. 

Lahjapöydälle kertyi liikuttavia lahjoja ja illan tullen ihastelin vielä kaikkea vaaleanpunaista:) Pyysin vieraita lisäksi tuomaan jonkin kastepäivästä muistuttavan tuliaisen. Mukavaa, kun kaikki muistivat ja olivat vieläpä kekseliäitä. Saimme uutisia maailmalta, junaliput ristiäisiintulomatkalta sekä tämän päivän top5 biisilistan. Itse sujautin kassiin tänään tyttärelle kirjoittamani kirjeen, kahvipöytää koristaneen vauvatossun sekä lisään pari kuvaa ristiäisistä kunhan ehdin kehittää. Nämä muistot pakataan "aikakapseliin" jonka tyttö saa avata sitten aikuisena.
Kahvipöydässä oli tarjolla pientä perinteistä pasteijoista piirakoihin. Äidin lusikkaleivät pitäisi opetella itsekin tekemään, ovat niin kauniita ja herkullisia. Niistä ei valitettavasti tullut yhtään kuvaa. Prinsessakakku haettiin Marian leipomosta edellisenä päivänä. Vauvatossut tuunasin itse ja Topoliino täytti hempeillä herkuilla.
 

 
Mummuni rakasti aina kaikkea kaunista ja antoi minullekin monta monituista lasienkeliä, vaasia ja koristetta (supisten salaperäisesti <älä ste puhu kellekään> vaikka lahjoikin läheisiä varmasti täysin tasapuolisesti <3). Yksi saamistani lahjoista oli tämä jo vuosikausia varjelemani ruusukynttilä. Mummu ei tytön nimeä ehtinyt kuulla, mutta kaunis kynttilä muistoineen oli läsnä tärkeänä päivänä.
Ja jotta ei menisi ihan itkuksi (itselläni) niin pientä some-parodiaa lopuksi..

Tarjolla oli nimittäin myös ah niin söpöjä (ja instan tukkineita) macaronseja.

Kiitos vielä juhlassa mukana olleille! Te teitte tärkeästä päivästä erityisen <3

Bianca**




6 kommenttia:

OceanFront Walk kirjoitti...

Tosi liikuttavaa <3 Ja että mummukin ruusuna läsnä... Ja ehdottomasti tyylikkäin macarons-selfie sitten vuosiin! Harmaa maisema ja einespakkaus-paakkelsit, nyt kyllä: VAPISE internet!!!

Bianca Bernard kirjoitti...

Ja VAPISE Ladurée kun PIRKKA pakkasessa pistää parastaan;)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista ja ihanaa❤️Miten suloista,että isovelikin sai lausua runon.Onnittelut! T.Virkku

Bianca Bernard kirjoitti...

Oli mukavaa kerrankin läträtä omalla lempivärilläni:) Runon lausunta meinasi ensin jännittää liikaa mutta kyllä se sieltä sitten tuli kun yhdessä ensin aloitettiin<3

Katri kirjoitti...

Ihanan kuulloiset juhlat, tarjottavat, koristelut, ideat, aikakapselit ja erityisesti juhlakalu! Ja äiti! <3 <3 Onnea myöhässä!

Macaronsit on kyllä nyt päässeet oikein edukseen! :D

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos<3 Joo kuvat eri parvekkeille tai näköalapaikoille kiikutetuista leivoksista alkoi tursuta itsellä jo korvista..mutta hyviltähän nuo maistuvat:)