perjantai 1. tammikuuta 2016

Kaksi lupausta

Vuosi 2015. Viheliäisten kolotusten, kipuilujen ja kramppien vuosi. Levottomien jalkojen ja jäässä olevien aivojen vuosi. Verikokeiden ja jäätävien väsymystilojen vuosi. Aikataulutetun arjen ja stressin vuosi. Ikävän ja menetyksen vuosi. Odotuksen ja valtavan vatsan vuosi. Alkuvuoden valopilkkuna herra hyväntuulen lumiukkosynttärit sekä kesän kohokohtana kaksiviikkoinen maalla mamman hoteissa.

Uusi vuosi alkoi tänään, mutta minulle se on vain numero kalenterissa. Oman puhtaan sivun käänsin jo marraskuun lopulla, kun rakas tyttäremme, tuo pieni marsipaanimummo, saapui luoksemme. Hän vei suurimman osan noista vuoden viisitoista viheliäisyyksistä ja toi tuhansittain hyvää tilalle. Tehden vuodesta viimein merkittävän ja mahtavan vaikka miinuksia mukaan mahtuikin niin paljon.

Eilen olin lasten kanssa yksi niistä porukoista, jotka luovuttivat Kattilahalliin mutkittelevassa jonossa. Kolmevuotiaan mieli oli onneksi helppo huojentaa kahvilalla, mutta ne raketit ne raketit. Ne etukäteen (biiig mistake!!)  kuvaillut ja vouhotetut väriräiskähdykset kutittelivat pienen miehen mielessä. Viimeisiä limonaaditippoja kulautellen ja kahvilan sulkeutuessa kehui hän jaksavansa odottaa pihalla ilotulituksia. Tunnin. Ajan selittäminen lapselle (tai hänelle sen käsittäminen) on yhtä helppoa kuin liisterin naulaus, mutta ajattelin, että selvä - odotetaan. Muutamaa kymmentä alkaako ne kohta kysymystä, erästäkin hippaleikkiä, vaunujahtia, yhtä pubipissaa ja palomiesten ilahduttavaa karkkisadetta myöhemmin odotus (joka itsessään olikin lopulta hauska) palkittiin. Siinä me seisoimme pojan kanssa poski poskea vasten taivaan paukkuessa ja tunsin kuinka pieni sydän pörhisteli onnesta takin alla. Äiti, olipa meillä hieno ilta hän totesi kävellessämme kotia kohtiTyttönen tuuti topattuna vaunuissaan ja päätin pitää tulevanakin vuonna kiinni vaistostani ja sydämen äänestä. Ihan kuin Topoliinokin tekee. Tärkeät jutut eivät riipu kellonajasta, ne saattavat vaatia odottamista ja joskus farssinkin kaltaisia piirteitä. Toisinaan ne näyttäytyvät taivaan täydeltä tuhansille muillekin ihmisille, mutta aika usein näkyvät vain itselle - selväpiirteisinä vaikka silmät kiinni.

Kotona odotti lämpöinen puoliso ja pasta al forno. Vuodesta täytyy tulla hyvä tai sitten putoan korkealta.
Toisen lupaukseni toteutin jo; pulla-aamiainen vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi:)

Onnellista Uutta Vuotta 2016 <3

Bianca**

Ei kommentteja: