maanantai 9. marraskuuta 2015

Yhtenä päivänä yhden lapsen äitinä..

Arkemme muuttuu pian parilliseen lapsilukuun. Yhdestä kahteen ruokittavaan suuhun, kahdesta neljään autettavaan sukkaan ja kodin äänimaailma hetkittäin viidestäkymmenestä sataan desipeliin. Todennäköisesti myös omat askeleeni tuplaantuvat. Elämä ja etenkin omat tavat ennen lapsia unohtuivat pian esikoisen synnyttyä. Voisin kuvitella saman sisaruksen syntymän kohdalla. Siispä halusin kirjoittaa ylös muiston, miltä päivä kaksin pojan kanssa näytti. Kodin ulkopuolisen työn sijaan tällä hetkellä rasittaa ainoastaan raskas ruhoni, joten aivan se perusarjen ydin ei tässä pääse valloilleen aikatauluineen ja aikaisine aamuineen. 

Pojan Reino-tossujen sujahdus jalkoihin ja pyyntö aamutakista kuuluvat tänään poikkeuksellisesti vasta puoli kahdeksalta. Usein ovat Paponen kanssa kerenneet jo syödä aamiaisen kun herään, mutta hyvä kun nukkui sillä yskänsä on yltynyt. Valmistan kupin kuumaa vettä ja lorotan sekaan sitruunaa ja hunajaa. "Tiikerinteetä" Topoliino juo mielellään köhää helpottamaan. Viereen voimapähkinöitä (joista päiväkotikaveritkin ovat kyselleet :D ) ja paahdettua ruisleipää marmelaadin ja juuston kera. Topoliino tarkistaa kalenteristaan mikä päivä on tänään. Tikkaritiistai, mitä tänään tehtäisiin miettii hän. Papone on lähtenyt jo töihin ja suunnittelemme päivän ohjelmaa. Aamupalapöydässä Topoliino jäsentää vielä edellispäivän keskustelua arkusta ja tulevista hautajaisista. "Kun me ollaan viety mummun luu sinne kirkkoon niin sitten sille sanotaan hyvää matkaa". Hymyilyttää ja päätän pitää tämän lauseen mielessäni jos itkuhysteria meinaa ottaa itsestäni vallan muistotilaisuudessa..hyvää matkaa mummun luu..
Aurinko paistaa kauniisti, käydään aamupesulla ja puetaan päivävaatteet. Selailen päivän uutiset netistä, Topoliino taiteilee jumppapallolla ja korjailee menopelejään. Varaan itselleni ajan jalkahoitoon vielä samalle illalle entuudestaan tuntemattomasta hoitolasta. Lopulta ojennan pikku-ukolle ulkovaatteet henkarista ja lataan tiskikoneen sillä välin kun hän pukeutuu valmiiksi eteisessä. Ovella poika muistuttaa vielä roskapussista, jonka nappaan matkaan. Pihan puistoon on tullut myös Topoliinon päiväkodin kaverit. Ulkoilun ajan saankin istua penkillä ja seurata miten toimelias trio takoo reikiä multaan, kuskaa keppejä eestaas ja pujottelee kilpaa pensaikoissa. Kun kaverit kutsutaan parijonoon, me jäämme vielä hetkeksi leikkimään kunnes vatsanseutu ilmoittelee ruoka-ajasta. Nappaamme Alepasta matkalla vihersmuutiin pinaatit ja hissittömän talomme portaikossa kuuluu tuttu "käsi!!"-vaatimus joka tarkoittaa Topoliinon haluavan kulkea rappuset käsi kädessä. Kolme kerrosta ylempänä kotiudumme kuumuudesta kärsivinä. Molemmat. Milloin sitä oppisi pukeutumaan oikein?
Riisuuduttuaan Topoliino hakee huoneensa hyllyltä hamahelmet ja puuhaa niiden parissa. Minä tyhjennän tiskikoneen ja laitan lounaaksi munakkaat parsakaalin ja sipulin kera. Muksulle vielä makaronia ja maitoa kylkeen. Poika pitää ruokapöytäkeskustelun yllä, puhuu lakkaamatta kunnes muistutan aterian jälkeen saatavasta xylitolpastillista. Tortellini-päivinä haarukka heiluu omatoimisesti pyytämättä sekä aina isänsä kanssa kahden, mutta minua viedään ja vedätetään. Ja nykyään selkäni ei kestä pitkään pöydän ääressä istumista, joten päädyn syöttämään loput ruoasta kohta nelivuotiaan suuhun.

Lounaan jälkeen lapsi läträä vielä kuumassa suihkussa ennen päikkäreitä hengitysteitään avaten. Vaihdan itsekin yöpaidan ylle. Jos päiväunet jäävät väliin, meillä on vähintään kaksi kärttyisää perheenjäsentä illalla. Torkuttomina päivinä Topoliinon turhautumiset ja heittäytymiset tulevat poikkeuksetta kuvioihin siinä iltaviiden jälkeen, minä puolestani alan pilkkimään kuuden kieppeillä ja pahantuulisuus yltyy mitä pidemmälle ilta etenee. Tarvitsen päivääni hiljaisen hetken ja pienet unet. Tänään toteutuu tutut rutiinit ja kahden jälkeen kampeamme kumpainenkin sängyistämme uusin silmin. Välipalaksi jäisiä mustikoita ja maapähkinävoikkarit. Itselleni surraan vihersmuutin pinaatista, avokadosta ja banaanista ja keitän vadelmanlehtiteen. Viikon vauvamaha-otos päälle.

Tarmoonnun tunkkaisesta kodista ja tartun imurin varteen. Neljävuotias on ihana apulainen, sillä hän todella auttaa ja nopeuttaa kotitöitä. Topoliino repii vanhat lakanat sängyistä pyykkikoneeseen, vaihdan raikasta tilalle ja moppaan lattioita kun apulaiseni kerää tavaroita pois tieltä omille paikoilleen. Pyykkikone jylläämään. Luen kissalan tarinoita tuoksuvassa kodissa, rakennamme roska-auton legoista ja vietämme aikaa sohvalla supatellen ja välillä tarttuen Topoliinon leikki-ideoihin. Usein teemme "Heinähatun ja Vilttitossun majan" tyynyistä ja lakanoista tai maalaamme. Topoliino purkaa leikkikalujaan osiin ja ruuvaa kotona kaikkea mitä ruuvattavissa vain on. Tässä rikkinäinen wc-paperiteline saa kyytiä, jes!
Pian puolison kotiintulo lähestyy ja olen luvannut ruoan valmiiksi. Nyt ei yhtään huvittaisi hellan ääressä olo. Pienempi pesee vihannekset ja kiikuttaa jäljiltäni bataatinkuoret roskiin. Minä pilkon rehuja, pyörittelen oliiviöljyssä mausteet, valkosipulit ja sipulit ja jätän afrikkalaisen padan muhimaan.



 Kun asettelen märkiä pyykkejä narulle Topoliino täyttää pesukoneen välipalalta jääneillä likaisilla astioilla ja kattaa pöydän, kun ladon oikeat astiat saataville. Papone pelmahtaa totuttuun aikaan eteiseen ja on perheen yhteisen aterian aika. Tulee hyvä mieli, että jaksoin laittaa ruoan; se saa aina aikaan suuret suosionosoitukset ja kiitokset. Nälkä taitaa olla se paras mauste;)


Työstä väsynyt ja kylläinen mies oikoo itsensä sänkyyn. Huokailen mielenosoituksellisesti kun omaa vatsaani pakottaa ja selkääni juilii, mutta ajatus pian koittavasta hemmotteluhoidosta saa pitämään mölyt mahassa. Laitan parinkymmenen minuutin piirretyn pyörimään Paponen kielellä ja alan valmistautua jalkahoitoon..
Pehmeät jalat tuntuvat mukavilta, mutta metromatka Ruoholahden kauneussalonkiin hoitoineen oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Hoitolan tuoli oli epämukava, paikka haisi vahvasti akryylilta(tai joltain tekokynsiaineelta), hieronta oli 10 SEKUNNIN mittainen ja 20minuutin jälkikuivattelu matalalla jakkaralla teki ärtyisäksi ison mahan takia. Sitä paitsi kynsilakanlaitto oli ihan turhaa sillä kotiin tullessani lakat löytyvät sukkiini linttaantuneina pitkästä odottelusta huolimatta. Grh. 
Kotona pistän puuron tekeytymään ja sujahdan itse kuumaan suihkuun lievittämään selkäsärkyä ja sapetusta.  Kuivatellessani kuulen kaksikon olevan yhä makkarissa ja muistutan jo tuikealla äänellä puuroajasta ja lelujen korjaamisesta. Levitän rauhassa vartalorasvan ja päivittelen mielessäni miten mitään ei vieläkään tapahdu puurorintamalla. Lopulta liityn iltapalapöytään pupertamaan itsekin jotain pientä ja kiittelen lasta kauniiksi siivotusta olkkarista. Topoliino kyselee onko siinä tupakkapiipussa semmoinen ongenkoukku mihin sitten jää kiinni? Tupakka-aihe tuli kehiin joku aika sitten ja ensin Topoliinoa kiinnosti miksi ihmiset sitten polttavat jos se kerta on niin myrkyllistä ja vaarallista. Kerroin, että kyllä kaikki haluaisivat lopettaa, mutta eivät enää pysty kun ovat aloittaneet ja siiheen tupakkaan jää koukkuun. No, selvisipä tämäkin väärinkäsitys:D

Sitten hammaspesu ja yöpuku päälle. Papone lukee iltasadun ja minut toivotaan peittelijäksi. Rutiineihini kuuluu toivekuvan piirtäminen selkään sekä laulu käsivarren hipsutuksen kera. Tänä iltana toiveina "ratikka ja lasta tuntureiden". Sitten se viimeinen jutunaloitusyritys juuri kun olen ovella lähettämässä lentosuukkoa..tänään halutaan kysyä josko lauantaina voitaisiin mennä metsäretkelle ja tehdä lehtimaja..No mietitään sitä sitten lähempänä viikonloppua. Lehtimaja..hohhoijaa. Viimein ne lentosuukot ja läppäri lanteella sohvalle.

Kun Topoliinon huoneesta kuuluu puoli yhdeksän aikaan raskas hengitys, mainitsee jompi kumpi meistä vanhemmista spuntinon, tai mailaa ehdotuksen toiselle! Kyllä, lähetämme usein sähköpostia toisillemme saman katon alla. Livekommunikointi on ihan yliarvostettua;D Ja sitten alkaa vimmattu keittiönkaappien availu.  Ennen raskautta etenkin viikonloppuisin se tarkoitti lasia viiniä leikkeleiden, leivän ja juustotarjottimen kera sekä jonkin sortin herkkuannosta "to close". Usein tylsä kaapin sisältö pakotti jomman kumman kaupan pakastealtaalle hakemaan vähintään vaniljajäätelöä. Nyt rinnan alle valikoituu tavalliset juustovoikkarit ja päälle pala raakamutakakkua. Mies ei tahdo uskoa, että kakku on tehty pähkinöistä, taatelista ja avokadosta. Hyvältä maistuu minunkin suuhuni tämä synnitön versio.
Loppuilta kuluu netissä pyörien, isoa vatsaani päivitellen ja puhellen päivän tapahtumista. Minä tapitan Hottikset ja ärsyynnyn eräistä Ensitreffit alttarilla-tyypeistä, mutta pakko kuitenkin katsoa vaikka pikakelaten. Ennen kyljelle kellahdusta kuumennan vehnätyynyn mikrossa ja otan käsiini Gillian Flynnin dekkarin.. Kunpa synnytyksen aika tulisi jo..


Bianca**

3 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Mulla on ehkä sata asiaa mitä ajattelin kommentoida, katsotaan, montako niistä muistan... :D
No, ensinnäkin! Kamalaa, mikä jalkahoito! :O Oikeasti! Ihan suututtaa, ethän joutunut maksamaan kovin paljoa tuosta? :/

Hei, synnittömän kakun resepti? ;) Missä suhteessa noita raaka-aineita laitetaan?

Ihana Topoliino <3 Tsemppiä mummon luiden hyvästelyyn. <3 Ja tsemppiä raskauden viimeisiin, ilmeisen tuskaisiin hetkiin. Toivottavasti ei menisi enää kauaa. Oot kyllä tosi kaunis ja tuo vatsa myös! <3

Katri kirjoitti...

Ainiin, tupakkakoukku!! :D Mainio. <3

Bianca Bernard kirjoitti...

Jalkahoito oli kyllä pettymys ja paikka karmea, vaikka mitään luksusta en odottanutkaan muutaman kympin hoidosta. Asiallisen hieronnan (ja hengitettävän huoneilman) kuitenkin kuvittelisi kuuluvan hintaan, kun kosmetiikkaosastolta asiakas voi ostaa raspit ja lakat murto-osalla. Laitankin mutakakun ohjeen tulemaan, hyvä kun muistutit.., siinä on meinaan muutama muukin aines kuin nuo tässä mainitut. Kai näitä omiakin vatsakuvia joskus katselee haikeana, nyt katselisi mielummin pieniä varpaita ja värähteleviä silmäluomia itse maata retkottaen mahallaan:D