torstai 12. marraskuuta 2015

Mutrusuu oikeni muumipilvien alla

Raskaus on edennyt siihen vaiheeseen, että oman vanhan kehon takaisin saaminen houkuttaa todenteolla. Minä niin niin niin odotan ensimmäistä juoksulenkkiä..sitä kahden puhelinpylvään väliin jäävää matkaa siis johon kuntoni todennäköisesti juuri ja juuri aluksi riittää. Tänään harmitti. Kiltisti lapsen kielellä sanottuna. Vatsanahkaa kiristi. Ja hermoja. Alepan joulusuklaavalikoiman edessä etenkin, joten sorruin. Herkkulakkoni katkaisi kaksikerroksinen Paradis-rasia. Suklaan syömistä seurasi kipeääkin kipeämpi afta kielessä. Ja entistä tahkeampi olo, kun lopulta se toinenkin konvehtikerros meni mahaan myöhässä olevaa miestä odotellessa. Arvannette kenen syyksi koko kehnon oloni lopulta luin..

Olisi tehnyt mieli jäädä kotiin riidanhakusille, mutta sain lähdettyä ulos. Tepastelu tihkusateessa teki hyvää ja mutrusuu oikeni muumipilvien alla. Minusta on ihanaa kun kaupungin kuhina on lähellä, on ihmisiä ja liikennettä, mutta silti saa olla ajatuksissaan autuaan yksin. Ladoin Lidlin liukuhihnalle vaaleanpunaisia leikkokukkia ja tarjouksessa olleet hyasintit. Aistin sympatiaa menoani seuranneilta kanssakulkijoilta. Etenkin myyjältä, joka tarjoutui pakkaamaan ostokseni, vaikka jono takanani oli pitkä. Kotiin palatessani miehelläkin oli ässä hihassa tai paremminkin povarissa. Nimittäin netistä tilaamani  (tavoite)mekko, jonka oli muistanut noutaa Postista. Se on juuri sellainen kuin kuvittelin ja toivottavasti alaosakin istuu kunhan kupu edessä lähtee laskemaan synnytyksen jälkeen..




Bianca**

Ei kommentteja: