maanantai 26. lokakuuta 2015

Rehab

Syön suklaata iloon, juhlaan, väsymykseen, tylsyyteen, palkinnoksi, ärsytykseen, nälkään ja melkein missä tilanteessa tahansa. Syön sitä yksin, seurassa, julkisissa, töissä. Salaa lapselta. Kun yksi päivä katselin tyhjiä Fazer-kääreitä sängyn yläpuolella olevalla hyllyllä ja hyllyvää kehoani sängyn päällä päätin että nyt hitto vie irti tästä sokerikierteestä. Tiesin, että pian koittava kolminkertainen väsymys ja yösyötöt yhdistettynä sokerin vieroitusoireisiin eivät tulisi toimimaan. Muutos olisi tehtävä nyt. Avauduin asiasta ystävälleni, jolla oli neuvo.
Aina kun tekee mieli makeaa, syö suolaista.
Kesäkurpitsa-munakoisovuoka muilla kasviksilla ja kolmella juustolla tuunattuna

Kasviksia dipaten
Aluksi mussutin mielitekoihin kiinalaista. Lohdutin itseäni kermaisilla lihapullilla ja pastasooseilla. Illat istuin voileipäkeon ääressä ja onneksi kaapissa oli Loputon-juusto josta kelpasi veistellä paloja tuon tuosta. Sokerin vierotusoireet olivat kovat ja kokoajan oli pakko jauhaa jotakin. Hävettää myöntää, mutta Topoliinon herra Hakkaraisetkin tekivät kaupan. Suolaisesta ruoasta en ole ikinä kokenut huonoa omaatuntoa, sitä syön hyvillä mielin vatsan pullolleen. Ehkä asenne on jäänyt lapsuudesta, jolloin ruoan syömisestä kiiteltiin kun vetelin painokäyrän alarajoilla. Eikä nyt raskaana laihdutus tulisi kyseeseenkään, vaikka ylimääräistä onkin kertynyt.

Sitten reilun viikon herkkulakon jälkeen tapahtui jotain. Aloin suunnata taas ajatuksia kehon (ja vauvan) ravitsemiseen ihan niin kuin ennen herkkutaukoakin. Sokerihimo höllensi hieman otettaan ja lounaaksi tehty parsakaalimunakas teki tyytyväiseksi. Päätin, että joka lounaalla on pakko syödä puolet vihreää, joten kiinalaisetkin jäivät.  Jälkkäriksi järsin omenaa, joskus kolmekin kun kotimaiset olivat niin pieniä. Pistelin pähkinöitä lounaiden välissä ja vetelin ennätysmäärän nestettä teen muodossa. Välipalaksi pyöräytin vihersmuutin, jonka makeutin banaanilla. Iltaruoaksi tein jotain lämmintä kuten linssikeittoa ja klousaamiseen käytin jäisiä mustikoita. Tämän muuten opin Topoliinolta, joka puuroon lisäämisen sijaan haluaa aina syödä mustikkansa jäisinä. Kokeilin ja tykästyin- ihan kuin sorbettia!
Raakakakku pähkinöistä ja taatelista

Kulhon kruunasi avokadotahna
Nyt on yli kuukausi kulunut. Parasta tässä on itsensä voittaminen. Ja se että ei enää ole sellaista oloa, että kuka taas kerran ahtoi minuun tuon moskan ja aiheutti pahan olon. Toisekseen suuret sokeriheilahtelut eivät enää aiheuta kiukkupiikkejä ja ärtymystä.

Vähän harmittaa, etten voi olla niin kuin muut. Syödä vaikka tuota Topoliinon tuliaisena tuomaa Pätkistä. Koska pelkään, että sitten lipsun. Ja lipsunhan minä, koska pään sisällä muutosta ei vielä ole tapahtunut. Keho ei enää huuda sokeria, mutta ajatukseni ovat yhä aivan liian sokerimyönteisiä; karkkipussi kuuluu elokuvailtaan, viikonlopun vieton kruunaa Aino-maitosuklaajätski(paketti) ja joulua nyt ainakin odotetaan jokailtaisen konvehtilajitelman kera. Herkkumääristä en edes aloita..ne eivät ole kohtuutta nähneetkään. Ja valehtelisin jos väittäisin vihersmuutin oikeasti houkuttelevan ulkonäöllään. Tai raakasuklaan tuovan tyydytystä. Mutta näillä mennään, kunnes toisin todetaan!
Vihersmuuti banaanilla makeutettuna

Lehtikaalimunakas ja linssejä
Kamppaileeko kukaan muu sokerihimoa vastaan? Nyt olisi hyvä aika aloittaa herkkulakko niin sitten jouluaattona voisi hyvillä mielin mussuttaa makeaa:)


Bianca**

Ei kommentteja: