perjantai 2. lokakuuta 2015

Rautaa ja rintsikat

Kelan äitiyspakkaus saapui taannoin ja se pengottiin yhdessä Topoliinon kanssa. Tuleva isoveli on kovasti odottanut vauvavalmisteluja ja oli mukavaa pöyhiä pikkuruisia vaatteita yhdessä.  Kondomipaketit kuitattiin vauvan vitamiineina ja sillä hyvä. Fiuh:D Topoliinon vanhat vauvanvaatteet olivatkin sortteerattuna koottain, joten sieltä on sitten helppo huitaista oikea laatikko pesuun sitä mukaa kun uusi perheenjäsen kasvaa. Ensimmäiseksi asuksi laitokselle ajattelin jotain tällaista:
Vauvan ensikuukausiin hankin lisäksi Ruskovillan silkkimyssyn pientä päätä suojaamaan.
Vaikka tässä on ollut yhtä sun toista kremppaa ja kehnoa oloa eikä tuo fysiikkani tällä kerralla oikein tue raskautta niin levollinen mieli on pysynyt. Kiukkupuuskat nyt kuuluvat asiaan ja hormoninhuuruiset itkut pitkästä ilosta. Tässä taannoin vollotin muun muassa säälistä isännöitsijää kohtaan. Isännöitsijää!!! Kun toisella ihan koko kerrostalo kontollaan, hahaa! Suloisen seesteistä kuitenkin päällisin puolin tämä meno.
Synnytystä olen käsitellyt mielessäni paljon. Lukenut voimaannuttavia synnytyskertomuksia, miettinyt kivunlievitystä, asentoja ja kaikkea vadelmanlehtiteetä lipitellen. Suunnitellut sairaalakassia sisältöineen ja koittanut panostaa terveelliseen rautavarastoja täydentävään ruokaan.
Kohtua vahvistamaan viimeisinä viikkoina
Linssikeittoa, leipää ja luomumehusta vitamiinia
Palautunut on mieleen myös maidontulosta kipeät rinnat ja lohduttomuus ensialkuun lapsivuodeosastolla. Meillä oli Topoliinon syntyessä perhehuone, mutta jouduimme luovuttamaan sen pois. (En edes muista miksi, mutta joku kai tarvitsi sitä kipeämmin) Ensimmäinen yö yksin vastasyntyneen kanssa sairaalassa oli niin ahdistava. Ympärillä kaikui vain tyhjyys ja hiljaisuus. Kaikki muut nukkuivat, mutta minun vauvani itki ja huusi. Koko yön pitkät tunnit, siltä se ainakin tuntui. Hädissäni painoin sairaalan kutsukelloa kun mikään ei auttanut. Yöhoitaja kävi tölväisemässä, että niin se vauvan ulkomaalainen temperamentti vain näkyy pienestä pitäen ja siihen kannattaa tottua jo nyt. Toisaalta toivottomuutta seurasi sisukkuus, että hitsit mehän pärjäämme pojan kanssa kunhan vain pääsisi kotiin. Ja kotona helpottikin. Sain varmuutta ja tuttu ympäristö rentoutti. 
Marraskuun loppuun vielä kasvatellaan kumpua
Voin tänä vuonna kuvitella ikävöiväni laitokselta kotiin kaksinverroin, onhan täällä kaksi kuomaa odottamassa. Mutta tiedän myös mitä odottaa vastasyntyneeltä. Joskus ne huutavat päät punaisena ilman sen merkittävämpää syytä kuin että kohdussa oli kivempaa kuin kankaisissa kapaloissa. Eikä se nälkään kuole vaikka maitoa ei heti ruuttaisi rajattomasti. Siitä puheen ollen, kipaisin (liikkumistani ei kyllä kipaisuksi voi sanoa) labrareissulla Kampin kolmannen kerroksen kautta ja hain itselleni uudet imetysliivit. Bebesin valikoimaan turvauduin jälleen, mukavampaa mallia en ole löytänyt muualta. Ei saumoja, ei kaaria vaan pelkkää pehmoisuutta. Kuvassa näyttävät ihan eri värisiltä kuin luonnossa. Kuvailisin liivejä hedelmämenthoksen oransseiksi. Niin, oletan että muutkin ovat yhtä perillä maailman karamellivalikoimasta..
Cake Lingerie odotukseen ja imetykseen
Viikonloppuna tuotan pojilla Prismassa tarjouksessa olleen jumppapallon, joka toivottavasti helpottaa kotona istumista ja olemista. Jospa se virittäisi voimisteluunkin sitten synnytyksestä toivuttuani ja voimien palauduttua.

Tällaista tajunnanvirtaa tällä kertaa.. Ihanaa viikonloppua!

Bianca**


6 kommenttia:

OceanFront Walk kirjoitti...

Aikasta idyllistä :) Ja vauvan päivän asukuvakin oikeen! Ihan käsittämätön toi hoitajan ulkomaantempperamentti-ilmaisu. Luulis ny olevan selvää, et joku vauva itkee ja joku ei, eikä sillä ole maan kans tekemistä...

Bianca Bernard kirjoitti...

Joo, ehkä hän yritti kommentillaan keventää tilannetta, mutta ei mennyt ihan putkeen tämän tuoreen äidin kohdalla :D

Anonyymi kirjoitti...

Ihana maha!

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos:)

Katri kirjoitti...

Söpöläinen <3 Vai että vauvan vitskuja... :D
Ja höh, luulisi (tai ainakin toivoisi), että synnyttäneiden äitien parissa työskentelevät hoitsut omais hiukan enemmän sellaista tiettyä herkkyyttä ja tilannetajua. Siinä on tosiaan sellaisessa mielentilassa, että kannattaa valita sanansa tarkkaan.
Ja ajatella sitä isännöitsijä-parkaa... :D :D :D

Bianca Bernard kirjoitti...

Joo, meillä ei mitkään ympäripyöreydet mene läpi.."aikuisten jutuista" tai muista oudoista ilmaisuista tingataan niin pitkään että varmasti ymmärtää mistä on kyse. Parempi käyttää jotain tuttua juttua kuten vitamiinia joka on jokapäiväistä hänellekin..valistuksen aika näissä asioissa sitten myöhemmin:D