lauantai 24. lokakuuta 2015

Miten voin auttaa?

Minusta on mukavaa haistella, testailla ja tutkia purkkeja ja purnukoita kosmetiikkaosastolla. Vauvamahan kanssa sitä on tullut harrastettua todella harvoin, kun en oikein mitään kosmetiikkaa käytäkään. Taannoin matka kuitenkin kävi pakosti keskustan kautta joten ajattelin poiketa Sokoksella. Liekö tästä raskaudesta johtuvaa, olen enemmän ja enemmän vajonnut omaan kuplaani. Viihtyisin vain kotona hiljaa sanomatta sanaakaan. Tauotta puuhaavan pojan ja harrastuksiinsa uppoutuneen miehen kanssa tilanne on ideaali, saan vain olla möllöttää rauhassa eikä minua käsitetä väärin.

Mutta takaisin tavarataloon. Pysähdyn ensin miesten parfyymiosastolla, ehdin vilkaista käytävän toisella puolella Guerlainin hohdepuuteria kun jo myyjä suorastaan säikäyttää tervehtimällä ständinsä takaa innokkaasti. Tervehdin hymyillen ja lähden karkuun mahdollisimman pian pidempää keskustelua peläten. Ajattelen testata vihdoin Naked-paletin. Matkalla Urbanin osastolle minua tervehtii hymyillen neljä muuta myyjää, ottaen aina askeleen kohti pää kallellaan valmiina esittelemään ihanuuksiaan. Olen iloinen, että Urbanin myyjällä sen sijaan on toinen palveltava joten saan omassa rauhassa katsella luomivärivalikoimaa. Selkää kuitenkin kolottaa, joten siirryn luontaistuoteosastolle. Voinko olla avuksi ehtii jo kuudes myyjä kysymään. Ei kiitos, katselen vain. Laahustan hyllyjen välissä, ohi kulkee seitsemäs myyjä joka tervehtii ja kysyy etsinkö jotain erityistä. Ei kiitos katselen vain. Turvonneita pohkeita pakottaa liian tiukoissa saappaissa. Pyörittelen raakasuklaapatukoita kun aiempi myyjä vielä varmistaa, että voin kysyä jos mieleen tulee jotain. Kyllä, kysyn sitten. Sekunti sen jälkeen nolottaa aavistuksen liian tiukka äänensävyni. Nappaan vadelmanlehtiteetä, mahaa kivistää ja edellisestä huonon omantunnon pistoksesta pakotan hymyn kun seuraava myyjä tervehtii ja kysyy voisiko auttaa. Kiitos ei, katselen vain.
Tuntuu että posket painavat solisluita kohden. Seuraavan vastaantulevan myyjän tervehdykseen suupieleni eivät enää nouse hein kaveriksi. Saippuat voisivat piristää, mutta siitä menee into kun joudun taas kertomaan että en tarvitse apua. En halua enää edes katsella vaan painun kassalle teepaketti kädessäni.

Sokoksen taukotilassa huokaillaan varmaan sille elämäänsä tympiintyneelle tynnyrinmuotoiselle hapannaamalle, sille joka joskus kirjoitti postauksenkin hymystä ja naurusta.
Ja tiedänhän minä, on peiliin katsominen kun ystävällisten ihmisten tervehdykset ja tarjottu apu ärsyttävät. Jos tarvitsette tehokasta asiakaspalvelua ja herkeämätöntä huomiota, menkää Sokokselle aamu yhdeltätoista! Itse taidan tutkia valikoimaa seuraavan kerran verkossa..




Bianca**

4 kommenttia:

OceanFront Walk kirjoitti...

Just Sokoksella kans viimeks totesin, että INHOAN näitä auttajia. Pilaavat koko shoppailun idean (katsella, hypistellä ja haaveilla rauhassa). Ei sovi suomalaiseen olotilaan tämmönen osallistuminen toisen ostopäätöksiin. Ja kun tosiaan sitä apua kyllä pyytää, jos tarvitsee (toisin kuin ehkä jotkut mieshenkilöt, jotka jättävät mieluummin hankkimatta, kuin paljastavat avuttomuutensa). Eniten tässä ärsyttää se, että myyjät eivät ole siellä hyvää hyvyyttään auttamassa hukassa olevia ihmisiä, vaan heidän tarkoitus on MYYDÄ, tehdä kauppaa eli tuottaa rahaa. Tarkoitus on saada tämä haahuileva ja testaileva passiivinen ostovoima tehokkaaksi. Eli sinut tekemään ostoksia, joita et oman rauhallisen harkinnan päätteeksi ehkä ostaisikaan.

Katri kirjoitti...

Joo, samaa mieltä sun ja edellisen kommentoijan kanssa. Vähän liian aktiivisesti tuppaavat siihen iholle... Joskus olisi kiva, kun voisi mennä kauppaan tutkimaan tarjontaa sellainen "kiitos, en tarvitse apua" lappu otsassa. :D

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoitukseni selkokielisestä versiosta:D Mietin muuten miksi törmään tähän ärsytykseen vasta nyt ja tajusin että mulla ei ollut musakuulokkeita korvissa! Ne on ihan ehdoton varuste seuraavalla ostosreissulla!

Bianca Bernard kirjoitti...

Joo ja toivoisi että kehonkielestäkin pääteltäisiin jotain. Jos asiakas ei ota minkäänlaista katsekontaktia tai pyöri keskellä aulaa viitaten tai henkilökuntaa seuraten hän todennäköisesti on ihan tyytyväinen omassa rauhassaan:)