perjantai 16. lokakuuta 2015

Lehti puusta variseepi päivä yötä pakenee

Syksyn kirpeys muistutti pitkään lapsuuden koulumatkoista. Ei niinkään aamuista, jolloin selkä suorana poljin kouluun päin kasvot aamuäreydestä tuimina vaan autuaan onnellisena kuljetuista kotimatkoista, jolloin ihailin värikästä maisemaa ja lauloin lehti puusta variseepi. Ajoin ohi Peppi Pitkätossun talon, sen pitkän loivan ylämäen aina spurtaten kotikadun. Koulupäivän päättyminen tuntui ihanalta ja usein oli kivaa kerrottavaa kotiinviemisiksi.

Sittemmin syksyn kirpeyteen liittyi muitakin muistoja.  Salaiset teinitupakat vanhustentalolla, sydänsurujen sumentamat illat lähiössä, Tennispalatsi-treffit. Suuret suunnitelmat opiskelijakalenterissa, routa ja rellestys mökkimaisemissa. Rakkaus ja rauha pesää rakentaessa. Peittävimmän muiston maalaa kuitenkin Topoliino, tuo tuorein syyskauden seuralaiseni. Kaikki muu tuntuu kovin kaukaiselta. Joskus kipeiltä tuntuneille mielleyhtymille kohottaa vain hymähtäen olkiaan ja iloiset tuntemukset nivoutuvat tämän hetkiseen onneen. Kun tuo pieni miehenalku mellastaa kahisevissa ulkohousuissaan, iloitsee ideasta leipoa ja loihtii sata leikkiä lehtikasasta. Löytää pihalta kastemadon ja käpertyy illalla kainaloon kotisohvalla.

Syksyjä mahtuu matkalle monenlaisia, mutta jokaiseen on kuulunut odotus, jokin jännitys. Liekö se oman synttärikuukauden sanelemaa. Vaikka ikää karttui jo kolmenkymmentäkolme vuotta, tuntuu lokakuun puolessa välissä olo yhä aivan erityiseltä. Eikä sitä suinkaan laimentaneet ilahduttavat terveiset ja tuomiset.

Syksy on suonut sopivasti pimeitä iltoja, mutta vielä on liian lämmintä minun makuuni. Toisaalta ihan hyvä, sillä tämä syksy otetaan olosuhteiden pakosta vastaan takki auki..




Tunnelmallisia syysiltoja siskot (ja veljet):)

Bianca**

2 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut! <3 Itsekin olen syntynyt syksyllä ja olen ihan täysin syksyihminen. Syksyyn liittyy jotain sellaista haikeaa melankoliaa. Syksyyn liittyvät muistot tulee tosi helposti mieleen ja tuovat vahvasti jonkin tunnetilan mieleen. Mä rakastan syksyisiä kaupunkeja: viimaa, tihkusadetta, märkiä lehtiä, katuvaloja, kiiltävää asfalttia ja kaupungin valoja.

Bianca Bernard kirjoitti...

Myöhästyneet kiitokset:) Viimeinen lauseesi voisi olla ihan itseni kirjoittama! Tänä vuonna me syksyihmiset ollaankin oltu onnekkaita! Jee!