lauantai 8. elokuuta 2015

Loman loppu

Kesä oli kaikella tapaa erilainen. Ensinnäkin ero kaksi- ja kolmevuotiaan lapsen välillä jo itsessään on huima ja kaikkeen vaikuttava. Vuoden sisällä roolini äitinä on muuttunut aktiivisesta viihdyttäjästä leikin stunt-tyypiksi joka tekee mitä käsketään. Päivät ovat myös ennalta arvattavia mitä arkeen tulee. Topoliinon tulisieluisuus ei ole mihinkään kadonnut, mutta asioista voi ja niistä todellakin keskustellaan. Osaisipa itsekin olla yhtä kriittinen ja kyseenalaistava. Uusia ratkaisuja ja keinoja pulppuava pakkaus.


Erilaista on tietenkin myös oma olotilani. Pyöreän pulskeana ja laiskan letkeänä laahustan jos voi niin vieläkin hitaammin. (Olen tunnettu kiireettömästä kävelyrytmistäni ja etenkin Helsingissä kaikki järjestäen ohittavat minut) Hönösti hymyilen aina pienten potkuharjoitusten aikaan ja helisytän bola-koruani kumpua vasten. Topoliino vatsassani hehkuin ulkoisesti, mutta ajatuksissani jännitin, pelkäsin ja stressasin. Nyt on toisin päin.

Viime kesänä lomailimme koko perhe monta viikkoa, oltiin ja mentiin virkeinä ja täynnä voimaa. Tänä kesänä taasen yhteistä lomaa ei ollut viikonloppuja lukuunottamatta päivääkään ja minua on laiskotuttanut isolla ällällä. Loman paras osuus olikin mökillä vanhempieni hoteissa vietetyt viikot. Tiedättekö, olla välillä vain hiljaa ja antaa jonkun toisen vastata miksi-kysymykseen tai askarteluehdotukseen. Iloita lapsen juoksuleikeistä ja energianpurusta ikkunalasin toiselta puolelta ilman vahtivelvollisuutta. Mutta siinähän se meni loppulomakin ja toimi muistinvirkistyksenä mitä se arki (+1ihminen) tulee olemaan talvella. Nautin niin kovin kiireettömyydestä ja aikatauluttomasta vapaudesta ja uskon, että normaalitilassa väsymys ja velttouskin taas helpottavat.

Tämän kesän vaatetuskin poikkesi viime kesäisestä. Sortsien sijaan kietouduin cashmere pooloon ja lokoisiin collegehousuihin. Auringonpaisteessa vedin ylleni vilpoisan maksimekon joka venyi sitä mukaan kun napsin mansikoilla mahani muhkeaksi.

Jos yhtymäkohtia haen viime vuoteen, on vastassa jälleen suuria muutoksia. Ei auta kuin pysyä kyydissä ja katsella maisemia:)

Mitä teidän syksyyn?


Bianca**




8 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Oijoi! <3 Onko mulla mennyt ohi (skrollaa lukemaan vanhoja postauksia), vai etkö ole aiemmin tästä kirjoittanut! Mainio juttu, Topoliinosta tulee siis isoveli. Paljon, PALJON onnea! Ja sitä paitsi, kyllä sä hehkut ihan ulkoisesti. Ei sitä kaikkea voi laittaa Topoliinon hienon meikin piikkiin! ;)

Meidän syksyyn ihan tavallista arkea, tokaa luokkaa ja 3-vuotissynttäreitä muun muassa. :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos kiitos, ohi mennen mainitsin yhdessä kirjoituksessa muttei tosiaan ollut mikään huomiota herättävä ilmoitus:) Tänään yritin sitä hehkua vähän hakea rannalta..ainakin talviturkki lähti, jes! Tsemppiä uuteen lukuvuoteen ja synttärivinkkejä tulen taas kopioimaan kun niiden aika on;)

Katri kirjoitti...

Ahaa, se oli se "olosuhteiden pakosta mehua" -juttu! ;)

Mulla on vielä talviturkki, taidan pitää, kun kohta sitä taas tarttee...
Oi että, onnea vielä! <3

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos,olisihan tuostakin joku voinut aavistaa mutta minoon suorasanaisempi:D http://thebernardandbianca.blogspot.fi/2015/07/lomamood.html?m=1

Hannele kirjoitti...

Oi ihanaa, mulla on menny tällaiset uutiset täysin ohi! Onnea, onnea :). Ihan mahtava juttu. <3

<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos<3 Onhan tämä mahtavaa!

Katri kirjoitti...

Hahahaa, mulla oli mennyt tuo kokonaan ohi! :D Joo, ei sua kyllä kiertelystä voi syyttää. ;)
Ihana <3

Katri kirjoitti...

Niin ja mmm = myynnissä myös muualla :D