tiistai 7. heinäkuuta 2015

Lomamood

Lapsivapaalla lomalla rentoudutaan, tehdään aikuisten juttuja, levätään,nautitaan rauhasta sekä siipan seurasta. Harvoin vietettynä tällainen viikonloppu on lyhyt aika, koska ensimmäinen päivä kuluu aina totutteluun. Siis toisin sanoen siinä ehtii vasta väitellä, kiukutella toinenkin kiukuksiin ja paisuttaa vuosisadan parisuhderiita. Sitten sovitaan, suudellaan ja nukutaan univelat. Tämä on meillä ihan vakio. Erityistilanteet ehdoitta teroittavat kielenkantoja niin että usein päädymme lähtemään ruokakauppaan kun siellä ei ainakaan tule riitaa. Tarpeeksi arkista tiedättehän. Kesäloma on siitä ihana, että sovinnon jälkeisessä auvossa ehtii lomailla pitkään. Ja nyt on sen aika! 

Kun Topoliino suuntasi serkkuineen isovanhempien leirille minä laitoin kotia. Se on nyt mielestäni mukavinta lomapuuhaa, ihan tavan siivouskin. Topoliinosta on tulossa isoveli joten minulla on pesänrakennusvietti entisestään koholla. Raikastan kaappeja, räknään riepuhyllyjä ja heitän turhaa pois. Fb kirpparille yritän kuvata kolttuja ja oppia käytäntöjä. Av:n jo googlasin, mmm yhä mietityttää. (Pirun lyhenteet, voisiko vain kirjoittaa "alustava varaus"?)
Saatuani pikkumiehen takaisin olemme tehneet retkiä lähimaastoon, napattu marjoja torilta ja jutelmoitu piknikeväitä syöden. Rinnassa läikähtää lämpö kun seuraan poikaseni tyytyväisyyttä mustikkakourallinen poskessaan. Aika kivaa olla tässä yhdessä toteaa hän. Äidin jakamaton huomio kirvoittaa kauneimmat kommentit. Katselen suuria sinisiä silmiä seuraamassa kaikkea ympärillään. Ennen tarvittiin rusinapaketti kotiinlähdön tueksi, nykyään nälkä nostaa ahmattini askeleet kotikeittiötä kohti. 

Lampaitakin lähden mielelläni syöttämään tai kuljeksimaan Linnanmäelle. Leppoista, helppoa ja vapaata. Kiireetöntä ihmettelyä ja oleilua. Siitä nauttii oma lapseni. Väliin tulee tosin kiirekin kun äiti vie väärälle junaraiteelle mutta näistä spurteista (ja omasta nopeudestaan) kelpaakin kertoa ja kehua sitten tutuille määränpäässä. 

Mökillä oli mieletöntä oma piha, ranta ja risukot. Oli majoja puujuurakoiden alla ja sammalsuistoa mitä laskea. Helsingissä tyydytään tekomäkiin ja -tönöihin sekä iloitaan kävelymatkan päässä olevasta kirjastosta. Etenkin sateella, joka kuuluu yltyvän. Ja minä nautin nopeasta nettiyhteydestä. Ajatella että sitä joskus muinoin kampesi itsensä mökkitien varrella olevan kiven päälle pelkän kännykkäkuuluvuuden kantimiksi! 
Lämpöaallon palatessa painun parvekkeelle penäämään pisamia ja mieskin tarkenee takitta. Haaveissa on myös hytissä nautittu Snören sekä spa-hoidot Suomenlahden toisella puolen. Saa nähdä. 

Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. -Eeva Kilpi.  










Hymyä päivään,
Bianca**




Ei kommentteja: