torstai 21. toukokuuta 2015

Arki

Omaa arkeaan vertaa joskus toisten, sikäli kuin se on mahdollista. Toisen arkea kun ei voi tuntea nahoissaan elämättä siinä ensin hyvät ja pahat päivät. Jos saisin yhden taikavoiman, muuttaisin varmaankin kärpäsenä eri ihmisten koteihin. Ihmisten käyttäytyminen, oleminen ja eläminen. Niin tavallista ja jokapäiväistä, mutta niin hurjan kiehtovaa ja salaperäistä.

Meillä ei ainakaan eletä mitään alati toimivaa satua. Seinät kaatuvat ainakin kuukauden tiettynä päivänä päälle, rypyt ja rasvakertymät rassaavat siinä missä muillakin äideillä ja naisilla. Lapseeni saatan suhtautua ehkä romantisoidun rakastavasti mutta kyllä kolmevuotiaani nukkumaanmenoaika tulee aina ihan odotetustikin. Ja on päiviä, jolloin se on ainoa mielessä oleva asia. Enkä usko olevani ainoa. Samaa tyyppiä odottaa silti aina koko työpäivän näkevänsä. Siinä missä omaa puolisoakin.

Arjen on sanottu olevan haastavin extremelaji. Toiset hankkivat siihen ammattimaiset erityisvarusteet; lomamatkoja, aktiviteetteja, glamouria ja shamppanjaa. Toiset pysyttelevät harrastelijatasolla ehkä haaveillen siitä ammattivälineistöstä sitten joskus. Mutta se arjen ydin ei muutu. Kuorrutit sitä tai poistit siitä. Tyytymättömyyttä ei taiota pois palmujen alla eikä perustyytyväisyys kaadu kuohuttavimpaankaan riitaan. Ainakin itse olen aikoinani kiukutellut kaikenaikaa kermalla kuorrutetussa elämässä ja surkutellut eloani upeista puitteista huolimatta. Ja päinvastoin tuntenut rakkauden ja rauhan keskellä epätoivoistakin kohellusta...sellaista mitä kahden epäkäytännöllisen ihmisen muuttopuuhat voivat noin esimerkiksi olla.

Luulen eläneeni jo ne "kuin viimeistä päivää -vuodet", jolloin huikeuksia haki maailman ääristä tai omilta äärirajoiltaan. Tai mistäpä sen tietää. Voihan sitä villiintyä viisikymppisenä. Nyt parasta on kuitenkin arki ja tunne, että viihtyy valinnoissaan ja hankkimissaan huoneissa. Tavallista arkea ajattelee ennen kaikkea silloin, kun joku muistuttaa sen häilyväisyydestä. Luonnonkatastrofit, kuolema, sairaudet.

Edessäni tönöttää täpötäysi ja viallisuuttaan niiaava pyykkiteline, rahin päällä rapisee Punnitse ja Säästä-pussit kun siirrän jalkojani. Silmät lurpsuvat pitkän päivän jäljiltä, mies näppäilee omaa läppäriään huikaten välillä jotain mukavaa ja lastenhuoneessa varpaat  kuuluvat kahisevan sängyn pinnoja vasten. Meidän arki, johon haluan havahtua joka päivä. En vasta sitten kun jokin on toisin.


Kuvasta on rajattu pois rujo pyykinkuivausteline.  Rajausta voi harrastaa myös omassa arjessaan. Pahanmielenaiheuttajat (elleivät ne ole laskuja tai virallisia tahoja)kannattaa heti rajata ulkopuolelle, suunnata katse sinne missä tuntee itsensä kauniiksi ja kallisarvoiseksi. Kerätä ne omat lempityypit,  -puuhat ja -asiat yhteen paikkaan, samoin kuin minä keräsin lempitavarani tarjoiluvaunuun. Keskittyä sitten niihin vaikka ympärillä olisikin epäjärjestystä.

Mitä asioita Sinun tyytyväisyyden tarjoiluvaunuun tulisi?



Bianca**


8 kommenttia:

OceanFront Walk kirjoitti...

Hei toi on tosi hyvä idis kerätä mieluisat tavarat yhteen paikkaan ja rajata katse sinne! Toki arki ja elämänkuviotkin ovat niin yksilöllisiä ja eri vaiheissa kaikilla, mutta ehkä joskus ympyrät kohtailevat ;)

Bianca Bernard kirjoitti...

Isot ympyrät kohtailevat väistämättä ;) <3

Elsa-Aalia kirjoitti...

Kyllä rajaaminen on tärkeää :D Huomasin itse juuri menneenä kuukautena kuinka harvoin tapahtuva, odotettu matka palmujen alle ei tuonutkaan sitä auvoa mitä lapsellisesti hetken luulin. Arki on parasta, just nyt. Tässä hetkessä.

Valotar kirjoitti...

Ihana teksti! Kosketti.

Bianca Bernard kirjoitti...

Mukava kuulla, että arki maistuu! Silloin on elämä aikas mallillaan:) Ja silloin kun se ei ole, niin niissäkin tuntemuksissa on ihan hauskaa välillä rypeä oikein kunnolla. Antaa nurjamielelle tilaa!

Bianca Bernard kirjoitti...

Niin, se on yksi humps kun ne kahisevat varpaat vaihtuu kahisevan pyytämiseen ;)

Katri kirjoitti...

Ai miten hyvä kirjoitus <3 Mä toivoisin, että joku muistuttaisi mua joka päivä siitä, miten onnellinen arki mulla on. Joka. Päivä. Tänään esimerkiksi tämän tekstin lukeminen tuli hyvään saumaan, kun kiukutti järjetön lelukaaos kun yritin imuroida.... Noh, osasinpas laittaa sitten asioita taas mittasuhteisiin. "Arki, johon haluan havahtua joka päivä. En vasta sitten kun jokin on toisin.". Amen to that! :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Mukavaa, että teksti upposi ja osui juuri sopivaan saumaan:) Mä harrastan suloisia eläinvideoita kun yritän päästä yli jostain kiehuttavasta.. yksi varmimmista videoista on tää: https://www.youtube.com/watch?v=zbAsqnsC5ek