maanantai 9. helmikuuta 2015

Tällainen on Topoliino

Tuossa tuo lillerilalleri, murumurmeli, kanikoipeliini on ollut jo kohta kolmen vuoden ajan. Pieni jästipää, jolla on huumoria, höpöhöpöjuttuja ja suuri sydän. Hän on minun tulisieluni, taistelupukarini ja tiskausapulaiseni. Hän korjaa kaiken- hajottaakin, jotta saisi taas korjata. Hän puhuu kahta kieltä, kuuntelee kolmatta. Hän tuskastuu ruokapöydässä istumiseen, mutta paloautossaan istuisi koko päivän. Hän sanoittaa tuttuja sävelmiä, tietää kirjaimet ja tahtoo sulkea oven, kun äiti lähtee töihin. Hän piirtää pääjalkaisia ja pesee omat hiuksensa. Tupruttaa talkkia ylleen ja tykkää tuoksua hyvältä. Kovat äänet pelottaa, puuron tahtoo itse sekoittaa. Nalle nukkuu öisin vieressä, piirongin laatikko aukeaa(=alahuuli työntyy ulos) kun jokin on pielessä. Pastaa popsisi mielinmäärin, hernekeittoa juoksee pakoon pitkin säärin. Autiolle saarelle ottaisi mukaansa teippirullan ja painepesurin. Jos tilaa jäisi pakkaisi lehtipuhaltimen, valonkatkaisimen ja ruuvimeisselin. Äitiä ei lasketa, koska äiti toimisi kulkuneuvona.
Tällainen on Topoliino. Muun muassa:)
Ja tällä viikolla hän täyttää kolme vuotta <3


Bianca**

5 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Hauska teksti! Onnea!

Katri kirjoitti...

Ihana, valloittava Topoliino! Ja NIIIIIIIN hurmaavan suloinen! <3 Onnea paljon isolle pienelle tulisielulle ja myös äidille. Hahhaa, ihana kuvaus tuo piirongin laatikko... :D Meillä on miehestä lapsena juuri sellainen hieno valokuva, jossa piirongin laatikko on niin pitkällä, että on vähällä tipahtaa uriltaan... ;)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos Sanna :)

Bianca Bernard kirjoitti...

:) kiitos kauniista sanoista! Ja piironginlaatikko-ilmeet ovat kyllä sydäntäsärkeviä ja aseistariisuvia..ja tuota miehen lapsuuskuvaahan voi käyttää vaikka (mieheen kohdistuvan) kiukun lamauttajana..eiköhän siinä vihanpito väisty kun näkee toisen niin raasuna :D

Katri kirjoitti...

Hahaa, totta! Ehkä se pitää suurentaa kodin näkyvimmälle paikalle. ;D