lauantai 3. tammikuuta 2015

Tavoitteet vuodelle 2015

Aina vuoden alussa kirjaan ylös tulevaisuuden tavoitteeni. Lista on edellisvuosina ollut kovin lyhyt. Oikeastaan vain kahden sanan mittainen; kiinteä kroppa. Ei sillä, että ajatukset olisivat pyörineet kehon ympärillä. Muille elämänaiheille vain ei kaivannut muutosta. Salilla tulikin huhkittua hoitovapaalla; aluksi sinne raahautui oman rauhan ja saunan kaipuussa mutta lopulta itse treeniin jäi koukkuun. Voi kuinka kaipaankaan sitä fiilistä!

Työelämässä uusien tavoitteiden rinnalle yhtä tärkeäksi nousee vanhojen arviointi. Lienee se tärkeää yksityiselämässäkin, mutta ei onneksi pakollista. Minua ei ainakaan ole ikinä huvittanut joulunjälkeisähkyssä verrata farkkukokoa vuoden takaiseen tai ylipäänsä vetää tunikaa tiukempaan ylle. En tehnyt sitä tänäkään vuonna, mutta uuteen tavoitelistaani kerrytin tusinan uusia kohtia. Kroppaa ei koskenut yksikään.  Työnsarkaa tässä torsossa toki riittää ja ajattelinkin blogin olevan oiva paikka niille ajatuksille. Miten voida fyysisesti paremmin, päästä uudestaan irti sokerikierteestä, elää terveellisesti ja saada takaisin se kuuluisa treenimotivaatio.
Äiti-lapsi-jumpassa Topoliino toimi painonani sekä kanteli kuntosalin nyrkkeilyhanskoja ympäriinsä:)

Aloitan näennäisen helposta, mutta itselleni tämä kohta on ehkä haastavin.
Juo päivittäin litra vettä. Tiedän, että suositus on kaksi tai jopa kolme. Huh! Juon useimmiten ainoastaan lasin vettä päivässä. Loksahtiko suu auki? Menee päiviä, että vesi käy omassani vain hammaspesujen yhteydessä. Vitamiinitkin ovat pureskeltavaa sorttia eli ei tule niitäkään kulautettua vedellä alas. Vaikka vedenjuonti on minulle tervanjuontia yritän tänä vuonna muuttaa tapojani.
Käytä portaita hissin sijaan. Tätä tukee jo hissitön kotitalo sekä vajaa vuosi sitten rattaista luopunut lapsonen. Jes! Ulkomailla tykkään reippailla rappusissa ja korkeuseroissa, mutta arkena metroaseman liukuportaissa innostus jostain syystä lopahtaa ja sitä jämähtää jonoon tönöttämään. Tänä vuonna vasenta kaistaa kaikkien ohi.

Sijoita polkupyörään. Neljä Jopoa on lähtenyt sitä enemmän tarvitsevan matkaan. Tulevan menopelin pitäisin mieluusti itselläni. Ihan kunnon takia;) Eikä sen tarvitse enää olla Jopo. Taittaisin pyörällä työmatkani, tarhamatkat, treffimatkat ja no, ihan kaikki matkat jotka tällä hetkellä köröttelen ratikalla.
Viimeisin niistä neljästä valkoisesta 
Kierrä kaupat karkkihyllyineen kaukaa töistä tullessa. Pahimmat ylilyönnit suklaan saralla tapahtuvat aina väsyneenä töistä tullessa, pienessä nälässä. Vaikeaa tästä tekee puhelimeen tulleet tekstarit, joissa ilmoitetaan maidon/leivän/talouspaperin juuri loppuneen. Ja mahdottomaksi samaisessa viestissä pyydetty suklaalevy. Tavoitteeseen lienee siis paras pyrkiä pariskuntana.
Vuohenjuusto-granaattiomenasalaatti

Kohtuus ja kultainen keskitie. Tämä on varmasti ikuisuustavoitteeni. Tähän ikään mennessä sitä en ole taitanut, ainakaan pitkiä aikoja. Mennään joko ravintorikkaalla ja rehukylläisellä ruokavaliolla rajusti reenaten tai sitten täysin ben&jerrys-berliininmunkki-menulla maaten. Tällä hetkellä yritän ykköstä kohti..
Pojallekin maittavat mamman terveyspytingit.
Totaali herkkulakkoon ei tällä hetkellä ole riittävästi tahtoa, mutta  eilinen pohjaanpalanut kinuski potkaisi jo oikeaan suuntaan;) Pohdin myös kovasti salijäsenyyden jatkamista. Sillä välin pidän ajatukset pois pupertamisesta koukuttavin kirjoin. Parhaillaan menossa Läckbergin Pahanilmanlintu.

Mitä teidän terveysrintamalle kuuluu?

Bianca**

3 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Täälläkin tavoite juoda enemmän vettä, kun taas vaaleita jauhoja jättää reippaasti pois. Saan viljoista järisyttävät kivut ja turvotuksen.

Bianca Bernard kirjoitti...

Olen kuullut monelta samaa..itse syön pastaa päivittäin mutta peruna ei maistu eikä sovi.

Katri kirjoitti...

Hyvät on tavoitteet ja samansuuntaiset myös täällä. Mä ihmettelen kovasti itsessäni sitä, että miksi en pääse sinne salille huhkimaan, vaikka tykkään siitä ja olo on aina sen jälkeen mitä mainioin. Mulla on nyt joku maailman suurin kynnys tuossa kivuttavana ennen sitä... Koskaan ei ole tehnyt vielä näin tiukkaa!

Ja jep. PIti loppua herkuttelu, mutta tänä iltana on huvennut lähes kokonainen suklaalevy! :O No, mitäs kävin nälkäisenä kaupassa... Nyt on sitten huono olo (ja jano) nukkumaan mennessä. Mutta suunta on vain ylöspäin. Hyvä me! ;)