tiistai 6. tammikuuta 2015

Blogi täytti vuoden!

Pikkuinen blogini on pari päivää päälle vuoden ikäinen. Ihkaensimmäistä postausta kirjoittaessani istuin ikionnellisena olohuoneen sohvalla. Aurinko paistoi ja valoa tulvi sisään joka suunnalta. Topoliino nukkui. Blogi oli tuolloisen tammikuun tuoma uusituuli. Tyyssija tunteille, sanoille ja hetkille jotka tulevat ja menevät. Täällä ne ainakin pysyvät. Ja välittyvät selkeämmin kuin sanottuna.

Lopulta lapsi heräsi ja harmittelin kun kuvien koonti oli vielä kesken. Muistan mieheni manailleen kuinka kodin sydän, äiti, on nyt menetetty uuden harrastuksen myötä. Totta se olikin parin päivän ajan. Puurovuoro, puistoilu ja päivällisvastuu vierähtivät vallan Bernardin harteille, koska minulla oli joko kirjoitusvaihde päällä tai kuvauskeissi kesken. Sympatiseerasin äitejä joilla pikkulapsiaikana on intohimoinen suhde työhönsä. Tältä se varmasti tuntuu, ajattelin! Huono omatunto ja samaan aikaan valtava tyydytys tekemisestään.

Sittemmin bloggaus ei ole perheeltä aikaa vienyt. Bloggerin perusteet on oivallettu ja perusasetukset pässinlihaa. Päikkäriaikaan pohdinnat piirtyvät kirjaimiksi tai suollan tekstiä talteen lapsivapaudessa miehen harrastaessa omiaan. Toisinaan tarinaa tursuaa tiheään, pakolla kirjoitusta ei synny koskaan. Kännykkäkuvat välittyvät virtana koneelle itsestään. Kuvien- ja ulkoasun muokkauksesta mielipiteenne on varmasti jo muodostunut ja arvannette että siihen ainakaan ei aikaa mene ;) Ehkäpä tässäkin asiassa voisi kehittyä, mutta blogini pääosassa on kuitenkin kirjoitus. Kuvat vain ohessa osviittana ja bannerit ja palkit pakollisena pahana.
Vohveli-kahvila, Puutarhakatu, Tampere

Mikään reaaliaikainen kuulumiskertomus tämä ei ole. Kipeimmät kohdat kerrotaan kenties kuukauden päästä kevennettyinä ja hauskin huumori heitetään tarinaksi kun ei ole enää nauruun tikahtumaisillaan. Joskus taas jännittävän jutun jakaa hetimmiten tai purkaa sydäntään samantein. Aidolla tunteella kuitenkin. Aina.

Juuri nyt tällä hetkellä istun olohuoneen sohvalla. Juuri nyt vähän onnetomampana kuin silloin vuosi sitten. Aurinko tulvii sisään ikkunasta. Topoliino nukkuu. Olen toiveikkaana uusien tuulien edessä. Ihan kuten silloinkin.


Bianca**

ps. Blogisynttäreiden kunniaksi tarjoan virtuaaliherkkua taannoiselta Tampereen reissulta:)

10 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Onnea taaperolle, ja kiitos virtuaalivohveleista :D

Anonyymi kirjoitti...

Hurjasti onnea yksivuotiaalle ja terkkuja Turusta! On ollut mukavaa seurata kuulumisiasi blogin kautta. Toivottavasti ehditään tavata vuoden 2015 aikana vähän useammin :) t. Maria

Katja/Optimismiajaenergiaa kirjoitti...

Onnea 1 veelle! Mäkin muistan miten hirmuisen kauan meni kun bloggeriin tutustui, se oli lapsetonta aikaa vielä, niin oli aikaa nyhertää. :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos ja olkaapa hyvät :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos ja toivotaan! :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos:) Mulla toimi onneksi ystävä blogialustan(?) luojana, itse pääsi vain näpyttelemään tekstejä ja lisäilemään kuvia mutta niissäkin asetuksissa oli jo ihan tarpeeksi opettelua..

Merja kirjoitti...

Onnea Bianca ja blogi :) Hienoa käydä täällä aina välistä kurkkimassa ja nauttimassa. Aurinko voisi kyllä alkaa tulvimaan jo hieman enemmän!

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos Merja! Mukavaa kun pistäydyit:) Aurinko laitettu toivomuslistalle täälläkin!

Katri kirjoitti...

Onnea ihana blogi ja vielä ihanaisempi Bianca! <3

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos<3 (vaikkakin näin suurella viiveellä ihan nolottaa vastata!!)