keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Herra Kielinen

Topoliinon arjessa vilisee eri kieliä. Koen sen suurena rikkautena ja erityisen hauskaa on kuulla hänen suomennoksiaan isänsä kanssa vietetystä ajasta. Viimeksi hän jutteli minulle hiuskoijjaamosta kun tarkoitti parturia ja kertoi nähneensä autoambulanssin kun kotikadulla oli ihmetelty autojen kuljetusautoa.

Topoliino on puheliasta sorttia..tai siis tarkemmin hän puhuu taukoamatta. Aina kotiin palatessani hän ryntää ovelle kertomaan mitä on tapahtunut ja usein paljastuu jotain mistä mieheni ei itse ehkä olisi ensimmäisenä avautunut. Topo toimittaa tyyliin "sain liikaa heekkuja.. ja yllätysmunan" tai "papa jikkoi imujin" (tätä tarinaa ette edes uskoisi mutta siihen liittyy tiskikone ja sinne lainehtimaan jäänyt vesi).

Oman "sydämen kielen" siirtämistä lapselle perinnöksi suositellaan ja niin meilläkin tehdään. Oli aikuisen uusi opittu kieli kuinka sujuvaa tahansa se ei voi koskaan täysin lyödä vertoja ensiksi opitulle kielelle jolla mm. tunteet pystyy parhaiten ja syviten ilmaisemaan.  Ja eihän kyse ole vain vanhemman ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta vaan myös lapsen mahdollisuudesta myöhemmin elämässään kommunikoida mahdollisten sukulaistensa kanssa tai etsiä tietoa juuristaan.

En tiedä johtuuko kielten sekamelskasta, mutta Topoliinolla on nyt meneillään siansaksakausi. Pienen pientä veturia lauletaan tutulla sävelellä mutta sanoin "tienen vienen ketuli kaamulla pellan". Toki se oikeakin versio luonnistuu, mutta tätä älämölöä on nykyään kaikki muutkin tutut laulut. Liekö se sitten sitä kuuluisaa kielellisen tietoisuuden heräämistä ja sanoilla leikittelyä? No, ihan hyvää suujumppaa ainakin. Tiesittekö muuten, että ärrän ja ässän treenaamiseen löytyy lapsille ilmainen tablet-peli. Ainakin app storesta sen voi ladata ja nimi on Tenkkapoo.

Kielen kostukkeeksi vetelimme koko putelin tätä tuorepuristettua appelsiinimehua! Nam!!


Onko teidän vekarat kovia asian toimittajia vai saako kuulumisia nyhtää työllä ja tuskalla?


Bianca**


6 kommenttia:

marge kirjoitti...

Juuu, meidän poju oppis puhumaan vasta 2, 5vuotiaana ja jestas sitä tekstiä tulee. Joskus täytyy sanoo et nyt vähän aikaa hiljaa;)

Bianca Bernard kirjoitti...

Hahaha näinpä! Sama kävelyn kanssa; odotti malttamattomana milloin vauva lähtee liikkeelle ja jo pian taaperoiässä muisteli kaiholla niitä aikoja kun lapsi oli ja möllötti vieressä paikoillaan..

Katri kirjoitti...

Meillä on isommasta tullut nykyisin sellainen, että kaikki pitää todellakin nyhtää.
- Miten meni koulussa?
- Hyvin.
- Mitä teitte liikuntatunnilla?
- Ööö, en mä muista.
- No mitä ruokaa teillä oli tänään?
- En mä muista

jne... :D Sitten kun vähän kaivelee, niin kyllä ne vastauksetkin löytyy... Viljosta taas on vielä vähän aikaista sanoa, kun ei vielä osaa ilmaista itseään sanallisesti niin hyvin. Höpöttelee kyllä, välillä ymmärrettävästi ja välillä vähemmän ymmärrettävästi. ;)

Vitsit. Mä en edes ole koskaan aiemmin tiennyt, että te olette kaksikielinen perhe! Se on aina mielenkiintoista. Siis tietysti sekä kielen puolesta, mutta myös kulttuurisesti! Siitä ois mukava lukea lisääkin. :)

Katri kirjoitti...

Ja imuri ja tiskikone! OMG! :D :D

Bianca Bernard kirjoitti...

Heheh ihan hyvä että jokin sensuuri lapselle kehittyy kun se toimii toivottavasti sitten toiseenkin suuntaan ..ei koko koulu tiedä perheen kommelluksista..niin elleivät lue ÄIDIN julkista blogia ;D Ja kiitos postausideasta :)

Katri kirjoitti...

Tuo on kyllä totta ja hyvä niin... ;) Ja luullakseni olen piilossa suurelta yleisöltä tai sitten blogia luetaan salaa. ;)