perjantai 3. lokakuuta 2014

Vauvakupla

Nyt muutama muistelo parin vuoden takaa, keskeltä hetkellisesti rakoilevan vauvakuplan. Kuka vain kuplassa elänyt tietää että fiilis on sanoinkuvaamattoman euforinen sotkuisesta tukasta tai tahraisista trikootunikoista huolimatta. Mutta hetkittäin tai toisilla tiiviistikin muistot vanhasta minästä mietityttävät ja aiheuttavat dilemmaa.
 
Mikä on äitiyden tuomaa? 

*viikonloppuiltana kävelen kaurapuuroainekset kopassa Kaapo-tunnaria rallatellen. Kukaan ei pyydä mihinkään, enkä kai lähtisikään. Ja juuri siksi eivät pyydäkään..

*Tai pyytää ne baariin..  Ajatus humalaisesta humppakansasta..umm ei. Todella ahdistavaa.

*"Jee on perjantai!" Öh niin tosiaan.. Toisten viikonloppukiljahduksiin ei vain pysty samaistumaan. Elämä on yhtä viikonloppua tai oikeastaan sitä arkipäivää.
  
*Jee on maanantai; kerhopäivä kivaa!

*Omat vaatekriisit ovat kadonneet. Lapsi hoitaa sen puolen. Kovaa ja korkealta. Toisten vaatepohdinnat tuntuvat hassuilta ja vierailta. Jos jotain omaa vanhaa tyyliä yrittää laittaa ylle on olo vain korni ja epämuodostunut. Vaikka näillä imetyksen laihduttamilla lanteilla kelpaisi pitää jos jonkinlaista viritelmää, ei kun ei. Ei tunnu omalta. Palaako halu vaateleikkeihin ja meikkeihin enää ikinä? Olen väritön hajuton mauton. Ugh!

*Aamukolmelta kahmittu suklaalevy on ihan fine siinä parin tunnin nukutuksen lomassa. Onkohan kaikkien työssäkäyvien äitien lapset täydellisessä rytmissä kiitos päiväkodin? Miksi minä en onnistu?!"

*Lapsiin liittyvistä tragedioista ei tahdo päästä yli. Ne itkettää, kummittelee ja karmii. Kamalasti. 

*Omaa aikaa tuputetaan, ihan neuvolassakin!! Minä HALUAN ottaa tuon toukkani mukaan kaikkialle. 

*Raskaaksi tultuani kerroin uutiset melkein samantien. Suurelta ja jännittävältä salaisuudelta puolestaan tuntuu itse äitiys silloin kun vauva tai sen kuljetusvälineet eivät sitä ole kertomassa. Esimerkiksi yksin kauppareissulla ollessani.

Myös Topoliinolla on nykyään omat juttunsa, kuten marjaretket mummin kanssa <3
Rakkaus lapseen on syventynyt entisestään mutta myös kiinnostus omia juttuja kohtaan kasvanut rinnalle. Pikkuhiljaa salavihkain.
Kirsikkana kakun päälle syntyi tämä blogi. Minun oma paikkani. :)


Bianca**

Ei kommentteja: