lauantai 25. lokakuuta 2014

Merkillistä

Tuo lastenvaatevouhotus meinaan..Merkkivaatteet närkästyttävät ja puhututtavat. Toiset nolostelevat ostohimoaan kun maailma kulkee ilmapallona kaktuspuistoon ( davea lainatakseni), toiset tuskastelevat jos rahkeet eivät riitä Rodineihin. Gugguulla kuorrutettua lasta ihastellen päivitellään ja toisaalla paheksutaan. On niitä mammoja, jotka elävät prinsessaleikkiä lapsensa kautta ja niitä jotka ostavat värikästä vaatetta lapselleen vain koska oma naama näyttää harmaalta. Niin siis tässä kohtaa puhun itsestäni. Topoliinon vaatteet toimivat minulle toisinaan väriterapiana ja piristyksenä.

Lastenvaatemerkkeihin törmäsin ensimmäistä kertaa blogeissa, kun jäin äitiyslomalle. En hypettänyt pikkuruisia hepeniä kaupoilla ennen vauvaa enkä vauva kainalossa. En liioin ole kiinnostunut tietynlaisista lastenvaatteista edelleenkään tai haaveile niitä kotiin. Itseäni tykkään tällätä, mutta lastenvaatekauppaan laahustaan yleensä vain varttumisten lähestyessä, toisen äidin toiveesta. Ja tietenkin aina todellisen tarpeen tullen. Ehkäpä asiaan tulee muutos kun oma lapsi kasvaa ja alkaa itse vaatia tietynlaisia vaatteita. Merkit ja muoti tulevat taatusti koskettamaan ihmistä jossain vaiheessa vaikka kasvaisi tyytyväisenä lapsuutensa näissä serkuilta perityissä jogginghousuissa ja freesimmät päivänsä nähneissä puseroissa.
Nyt ne ovat SERKUN paitoja ja siksi cool.

Vaatteet ovat vain vaatteita, toisinaan heijastavat aatteita ja usein me itse asenteet alulle laitamme. Ensimmäiseen vauvan vaatekitinään jo huudetaan kuorossa: "laitetaan vain päälle, katso kuinka HIENO PAITA, HIENO AUTON KUVA, KATSO MIKÄ PANDA!!". Puistossa harvan äidin kuulee kehuvan kuinka pitkään lapsesi jaksaa uurastaa hiekkakakkunsa kimpussa. Ehei, "HIENO PIPO SULLA" on paljon tyypillisempi tapa ottaa kontaktia! Tadaa! Vaatteen arvotus ja arvostus alkavat.

Minä en kuitenkaan lähtisi kiusaamista tai syrjimistä tähän vaateaiheeseen liittämään. Hieno tai hip hame ei tee tytöstä suosittua. Ei tuo kaveria tai karista kiusaajia. Kiusaamisen taustalla on usein ihan muut syyt, kuten esimerkiksi sosiaalisten taitojen heikkous etenkin kiusaajalla mutta myös kiusatulla. Kun taidot eivät riitä kehittyneempään keskusteluun tai leikkiin kommunikoi kiusaaja nauramalla vaatteille, ulkonäölle, perheelle..you name it. Ja uhriksi päätyy toinen ressu jolla taidot eivät riitä pysymään paremmissa piireissä tai syventämään kaverisuhteita selustaksi. Ja sanottakoon tässä vielä varmistukseksi, että kiusaaminen ei ole mielestäni hyväksyttävää vaikka ihmisen sosiaaliset taidot olisivatkin alhaiset. Toki niitä kannattaa kehittää!

Summa summarum. Merkkiä tai ei merkkiä, kyllä jokainen mamma arvostaa eniten sitä mitä sen alta löytyy. Sitä ei sovi kiistää. Muotijutut ovat asia erikseen ja ne kertovat mielestäni enemmän ihmisen mausta kuin elämän arvoista.
Topoliinolla päällä:
takki: Ben Sherman
ulkohousut: h&m
kengät: Viking goretex
pipo: h&m
hanskat: Reima

Äidillä päällä:
takki: Ellos
housut: Soyaconcept
kengät: Minna Parikka (saatu).. niin siis sovitettavaksi liikkeessä ;p




Närkästyttikö? Huvittiko?

Bianca**


Ei kommentteja: