perjantai 12. syyskuuta 2014

Vaihtelua välipalaan

Pääsin yhtenä päivänä aikaisin töistä ja tulin Topoliinoa puistoon vastaan. Puistossa oli niin hiljaista että päätimme lähteä pyöräretkelle toiseen leikkipaikkaan. Olimme juuri ohittamassa nepalilaista ravintolaa, kun muistin välipalan jääneen väliin. Itse olin työpaikan ruoasta täynnä, mutta päätin kysyä josko pelkkää naan-leipää tarjoiltaisiin pienelle asiakkaalle.
Kyllä tarjoiltiin ja ison maidonkin sai kylkeen. Pieni mies oli henkeä täynnä, kun ei usein ravintolaan pääse.




Tuore lämmin leipä alkoi houkutella minuakin ja ajattelin pojan täyttyvän jo puolet pisteltyään. Väärässä olin :D


Mihin mahaan se oikein mahtui?! Vielä harjoitellaan kotona ruokailua (ja paikallaan pysymistä) ennen kahden/kolmen lajin ravintolaillallisia, mutta kahvilakelpoiseksi kaveriksi hän todisti itsensä. Tai tässä puolentunnin pitaleivän pistelijäksi.. :) Ulko-ovella uhmattiinkin jo vessavisiittiä ja potkuteltiin puolet kotimatkasta karjuen..

Ovatko teidän tuntemat pikkusankarit jo salonkikelpoisia servetin käyttäjiä vai vieläkö jalka nousee pöydälle ja peppu penkistä?

Bianca**

2 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Ihana pikkuinen suursyömäri! :D

Bianca Bernard kirjoitti...

Joo tunnistin itseni, voisin elää tuoreella leivällä :D