maanantai 1. syyskuuta 2014

Tärkeimmät tavarat

Olen ennen ollut toivoton keräilijä. Teininä taisin tallettaa ihan kaiken leffalipuista lintsin rannekkeeseen.  Päiväkirjat pullottivat ja olivat ratketa liitoksistaan. Aiemmin myös paperikuvia tuli kerättyä albumeihin. Sisustustavaroita sun muita haalin matkoilta ja kotoa muutettuani viikonlopun paras juttu oli kiertää Pentikillä nuuskutellen sitä hyvää tuoksua ja hankkia pikkuhiljaa kahviastiastoa kokoon opiskelijan roposilla. Olin onnessani, kun pääsin muuttamaan viimeisenä opiskeluvuotena soluasunnosta Hoasin yksiöön. Nyt pääsisi tavarat paremmin oikeuksiinsa.

Joitain aarteita olen saanut vasta viime vuosina. Mm. morsiuskimppuni pioneista sekä perintökello.
Sain kuitenkin kipinän lähteä vaihtoon ja vuokrasin yksiöni vaihdon ajaksi tuttavalleni. Vuokrasopimukseni jatkui vielä puolen vuoden vaihdon jälkeen, joten koko henkilökohtaisen omaisuuteni siirsin sopimukseen sisältyvään kanahäkkiin, kerrostalon kellarikerrokseen munalukon taakse. Asuntoni numerolla varustettuun kanahäkkiin pakkasin vuosien päiväkirjat, valokuvat, vaatteet, korut, koriste-esineet ja arvokkaimmat astiat. Oli bokseja pinoittain, muuttolaatikoita sekä rekillinen pukupusseja. Palattuani Suomeen minua odotti siisti asunto, mutta tyhjä varasto. Hmm..kummallista.

Hilpasin Hoasin toimistoon selvittämään asiaa. Selvisi, että varastoissa oltiin tehty tyhjennystä. Moni koppi sisälsi jo pois muuttaneiden asukkaiden hylättyjä rojuja ja niistä haluttiin eroon. Kanakopin oveen oltiin postiluukusta pudotetulla lentolehtisellä pyydetty laittamaan nimi, jotta "tyhjentäjät"näin tietäisivät kopin olevan käytössä.
 Muun muassa munalukosta, pukupusseihin huolella pakatuista palttoista, kannellisiin muovilaatikoihin arkistoiduista papereista ja siisteistä pinoistahan sitä ei voinut päätellä..;) Mutta jätetään huulet urheiluseuran urhoista tässä kohtaa väliin. Australian aurinkoisuus yhä sydämessä tiedustelin, mistähän voisin omaisuuteni nyt sitten noutaa.


"Tavarat on hävitetty. Hoasin määräämä urheiluseura on toimittanut tyhjennyksen koska kanakopin ovessa ei ollut nimilappua. Tavarat on hävitetty. Lopullisesti."

…..

Ensimmäisillä säästöillä hankin Kokkolan Wanhasta Reetasta  antiikkipiirongin.  Jalka katkennut muutoissa, mutta teipillä pysyy toistaiseksi.
Tässä kohtaa ei synny tekstiä, ei sitten millään. Pelkkiä sanoja; pöyristynyt, loukattu, surullinen, epäuskoinen, vihainen.

Alkoi vuoden kestävä oikeustaistelu Hoasia vastaan, jonka hävisin. Mitään ei korvattu, mitään vääryyttä ei myönnetty. Päätöksen lopullisena perusteluna oli se etten ollut ilmoittanut Hoasille vuokraavani yksiötäni eteenpäin ja olevani itse puoli vuotta vaihdossa.

Postin olin toki siirtänyt kulkemaan vanhempieni luokse, mutta kyseessä olikin pelkkä
 OVESTA PUDOTETTU IRRALLINEN A4-LAPPUNEN. Argh.
Moinen olisi voinut kadota pitsamainosten joukkoon vaikka itse olisinkin ollut kotona. Niin oli käynyt alivuokralaisellenikin. 

Eikö täysillään olevan varaston kohdalla viitsitä ottaa henkilökohtaisesti asianomaiseen yhteyttä ja varmistaa..?

Kirpparilöytöjä

Vaikea on uskoa, että kanakoppiini tunkeutuneet luulivat tavaroitani kaatopaikalle kuuluvaksi hylätyksi roinaksi. Sangen kiinnostavaa olisi tietää mihin sujahti laatikosta paljastunut kultainen smaragdi-risti tai kaulavanne. Entä Lapponian sormukset? Ehkä joku tietää minusta tällä hetkellä enemmän kuin itse kerron tai edes muistan tai ehkä vain katselee päiväkirjojen välistä löytyneitä kuvia minusta ja mustavalkoisista sukulaisistani. Lie urkeni uusi ura yliopistopapereideni ansiosta ja valmistui nopeammin kiitos lopputyömuistiinpanojeni..

Tai sitten tämä oli vain aikuismaailman aivot narikkaan- esimerkki siitä mitä tapahtuu päivittäin päiväkodin pihalla:
"en mä tehny mitään vaan toi käski"

Tällainen tarina tällä kertaa. Kymmenen vuoden takaa. Kaunaa en kanna, mutta kuvat
 oi ne kuvat ottaisin niin mieluusti takaisin..
:'(




Bianca**






4 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

OOOiiiiiiiiiiiii eiiiiiiiiiiiiiiiii!!!!!!!

Bianca Bernard kirjoitti...

No niinpä. Jos positiivisia puolia pitää hakea niin meillä on tooosi paljon säilytystilaa koska materia menetti merkityksen eikä sitä ole myöhemminkään tullut haalittua :)

Katri kirjoitti...

Eikä! :'( Voin vain kuvitella miltä tuntuu (mulle on tapahtunut vähän samantyyppinen juttu varastoimilleni tavaroille, mutta se oli omaa syytäni). :(

Todellakin tais aivot jäädä sinne narikkaan töihin lähtiessä noilta tyypeiltä. Höh. :(

Bianca Bernard kirjoitti...

Ikävä kuulla, että sunkin tavaroille on käynyt köpelösti:( Ja nyt tuli mieleen että pitää ottaa varmuuskopio läppäristä! Siinä on aika suuri pala elämää tällä hetkellä, apua :D