keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Elämä

Vietän nykyään arkiaamuni hiljaisuudessa kone kaverinani. Muu perhe vielä nukkuu näpytellessäni blogiin ja napatessani vitamiinit. Aamupala pysyy samanlaisena useita viikkoja ellei kuukausia. Kaksi 
keksiä ja kahvi. Tänään tuntuu toisenlaiselta ja kaadan kulhoon pähkinöitä taateleiden kera. Jotain makeaa sentään. 

Päivä on vähän kuin ihmisen elinkaari pienoiskoossa. Herään uuteen alkuun uteliaana.  Levännyt iho on pehmeä kuin vauvan peppu. Utuinen olo arka äänille tai ärähtelylle. Uutisten äärellä jätän traagiset tapahtumat lukematta, lapsen herkkyys on huipussaan. Ei tiedä tarkalleen mitä tuleva tuo tullessaan, mutta lähden luottavaisena sitä kohti. 

Työmatkalla teinivaiheen kulmikkuus ja kännykkäkikkailut astuvat kehiin. Kapeakatseinen kolmetoistavuotias ei ymmärrä että ihmisten hienhajulla tai alkoholismilla on syynsä, ne vain ja ainoastaan närkästyttävät omassa nenässä. Halu sulautua joukkoon laittaa metsästämään vapaata paikkaa jottei tarvitsisi seistä töröttää toisten keskellä huutomerkkinä.


Työpaikan eteisessä ehtii varistella vielä varhaisaikuisuuden kotkotuksia ja viikonlopun villeimpiä kollegan kanssa kunnes työpaikan aulaan astuu tärkeä aikuinen. Hartiat kasvavat miehen mittoihin ja vastuu painaa niitä. On oltava ohjakset ja osaaminen. Alkaa ruuhkavuodet ja ressi.

Tuntien työ tekee tehtävänsä. Kotimatkalle astelee  koeteltu ja viisastunut vanhus. Levollinen ihminen joka iloitsee saavuttamastaan, kaipaa lepoa ja kalleimpia kainaloonsa. Kodin tutussa ympäristössä hektisyys on viimein hellittänyt. Meno on lempeän lapsekasta. Hiljalleen huomio alkaa kääntymään enemmän ja enemmän omaan itseensä  kunnes tumma voimaviitta verhoaa kaiken alleen. Tulee yö ja syntyy uusi alku.





Bianca**



4 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Just näin! Ihana <3

Valotar kirjoitti...

Olipa koskettava kirjoitus. Sinulla on sana hallussa :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos kommentista :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos Valotar kommentista, aamuisin sitä horjahtaa vallan henkeväksi :)