tiistai 19. elokuuta 2014

Taaperoikäinen ihastuttaa ja vihastuttaa

Vuoden mutsi- blogissa haastettiin jakamaan taaperoiän kolme plus- ja kolme miinusjuttua. Tässä minun kolmen kärjet.

 Top

1.Puhe ja leikki. Helppoa kun lapsi ilmaisee itseään selkein sanoin! Käskee jopa äitiä rauhoittumaan, kun laulan vauhdikkaasti. Voi kysyä ja neuvotellakin. Mahtavaa! Leikkiäkin se helpottaa, kun ideointi ei ole vain äidin harteilla.
2.Omatoimisuus. On mukavaa, kun lasta voi pyytää tekemään asioita ilman että kampeaisi itsensä jokaisen toiveen takia lattiatasosta. Aiemmin huokaisin mielessäni kun juuri istuessani ilmoille kajautettiin toive vesilasista. Sitten tajusin, että lapsihan voi hakea sen itse. Topoliini ryhtyi hommaan mielissään. Onhan lavuaari ja läträys aina miellyttänyt. Kuuntelimme huvittuneina miehen kanssa kuinka poika raahasi pyytämättä tuolinkin tiskialtaan luota takaisin pöydän ääreen. Tuolien raahamisesta (kiipeilymielessä) kun ojennettiin aikoinaan noin tuhat ja sata kertaa. Vessassa Topoliino ei todellakaan halua apua; välillä pelkkä tarkistusvilkauskin on liikaa :D
3. Huumori ja hellyys. Pojalla on ollut pienenä varsin rajut otteet, mutta nyt raapimisen ja pamauttelun sijaan hän pusuttelee. Lopuksi tempaisee vielä leuastani kiinni työntäen pääni taakse ja moiskauttaa kaulaankin suukon :D Riitoja ratkotaan aika lailla huumorilla; unikaveriksi kiljutut  legot saavat minut ehdottamaan jotain vieläkin hullumpaa (vuoallinen makaroonilaatikkoa noin esimerkiksi) ja sitten keksitään vuoronperään vähämielisiä unikavereita kunnes legotkin on luovutettu legokoriin.

Vesileikki parvekkeella
Bottom

1. Jankutus ja aikuisen vastauksen ignooraus.
Mennään puistoon.
Hyvä idea, mennään huomenna. Olimme jo tänään ja nyt syödään ja sitten tulee vieraita.
Mennään puistoon.
 Ei tänään enää, kun nyt syödään ja sitten tulee vieraita.
Äiti minä haluaisin mennä puistoon.
Muistatko mitä vastasin? Nyt syödään ja sitten tulee vieraita.
Äiti, mentäisiinkö puistoon äiti?
 Tiedät kyllä vastauksen. Ruokasi ole hyvä.
Äiti mennäänkö puistoon?
 Syöhän nyt.
 Äiti minä haluan mennä puistoon.
 Harmittaa kun jankutat.
Topoliinoa haamitti kun papa ei antanut juuvimeisseliiiä.
 Juuri niin..sinuakin on joskus harmittanut. Syöhän nyt.
Puistoon puistoon!!
(huoaaah)

3. Venkoilu ja lötköily pukiessa.
Spagettivauvan sujautti vielä helposti vaatteisiinsa vaikka olisi vääntäytynyt minkälaiseen itkusiltaan. 15kiloisen jytkyn kanssa se ei olekaan niin helppoa. Oikeastaan mahdotonta. Taapero haluaa pukea itse, yksin. Katsoakaan ei kannata, kehua vain kovasti. Joskus virikkeet kuitenkin vievät vekaraa, ajatus herpaantuu ja äiti huomaamattaan saa autettua pikapikaa pikkarit tai pusakan päällä. Mitä vielä!! Nehän otetaan hetken päästä pois ihan vain että ne voi ITSE laittaa uudestaan päälle. Anna mun kaikki kestää! No, viitseliäisyydestä viisi pistettä! Lisäksi lapsen kenkiä solmiessa pulssia nostaa juuri lakatun onnistuneen kampauksen närppiminen pienin sormin. Syön siis monta sanaa tästä kirjoituksestani.


4."Yäk."
Sellaisella ilmeellä ja äänellä kuin ***** haistelisi. Moisesta käytöksestä tulee todella paha mieli, varsinkin jos ruoan on laittanut jonkun toisen äiti. (Enkä tarkoita nyt Saarioista)

Tällainen retkotus riemastutti vielä puolitoista vuotta sitten
Tämä postaus oli ollut luonnoksissa jo pari kuukautta ja huomasinkin kuinka osa jutuista oli muuttunut. Ei se ihme että taaperoilla on tunnekuohuja; jos itsekin kehittyisi ja muuttuisi kuukauden parin välein, olisi sitä varmasti aika herkillä. Taaperoikä alkaa meillä pikkuhiljaa väistymään ja kolmenvuoden kieppeillä alkava leikki-ikä häämöttää helmikuussa..

Mikä Sinua tällä hetkellä ilostuttaa? Entä minkä kohdan kelaisit mielummin pikakelauksella ohi?


Bianca**




4 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Tuttuja juttu. Minua ilostuttaa pienen miehen (2,3v) omatoimisuus (päästiin vaipoista eroon ja pukeminenkin sujuu kun vain itse tahtoo), pelle&huumori (ihan huikea, matkii sisarten kertomia vitsejä ja sitten räkättää kunnon naurut päälle), suuri sisar rakkaus. Vihastuttaa on ehkä liian voimakas sana, mutta kyllästyttää: ruokapöydästä pois juokseminen vähän väliä, saman ikäisen serkkunsa terrorisointi, sotkee isompien leikit tahallaan, "minä ite" ja siihen liittyen parhaillaan päällä oleva uhma, joka on täysin omaa luokkaansa verrattuna sisaruksiin...

Bianca Bernard kirjoitti...

Onnittelut vaipattomuudesta :) Kyllästyminen onkin osuva sana näitä taaperon tempauksia kohtaan..tuo ruokapöydästä poisnouseminen sopisi omaankin listaan..yleensä vielä posket pullollaan..voi noita pikkuisia :D

Katri kirjoitti...

Hehheee! Kuullostaa tutulta. Kaikkineen. Tosin, Viljo ei osaa vielä jankuttaa (no, osaa ehkä alkeet), mutta isoveljensä osaa kyllä sen taidon hyvinkin: Äiti, saanko pelata. Haluan pelata. Milloin mä saan pelata? Äiti, jos pelaan vaan vähän.... Vaikka hyvin tietää, että ei ole pelipäivä. -_-

Ja tuota pukemisvenkoilua odotan innolla. Viljo inhoaa jo pelkästään sisävaatteiden pukemista, niin mitä se tulee olemaan ensi talvena?!? Ite, ite! Ja sitten pitäisi ehtiä kuitenkin saattamaan koululainen opintielle. Ehkä mä joudun heräämään jo kuudelta, että Onni ehtii ysiksi kouluun..

Bianca Bernard kirjoitti...

Sitä aikatauluissa pysymistä minäkin jännitän. Yksi tulisieluinen taapero kun voi vaikeuttaa kauppareissuakin melkoisesti, saati päiväkotiin ja töihin ehtimistä sitten joskus. Kun on monta liikkuvaa (kirjaimellisesti) palasta on varmasti super olo kaikesta selvittyään! :)