perjantai 8. elokuuta 2014

Isoksi

Vanhempi odottaa usein lapsen kasvua ja varttumista. Ensin että se oppii nostamaan päätään, että se kääntyy, lähtee ryömimään. Malttamattomina odotetaan konttausta ja kävelyä, kunnolla syömistä.  Lasketaan päiviä puhumiseen ja pönttöpissoihin. Sitten haaveillaan hyppimisestä kunnes pusketaan jo potkimaan palloa ja pyöräilemään.

Vauva tai taapero ei näitä toiveitaan sanallisesti juuri ilmaise, vaikka tahdon voi todistaa toimistaan ja tekemisistään. Eteen- ja ylöspäin yritetään kaikin keinoin, varsin konkreettisesti.
Vuoden 2013 viinihyllyhurmos..Eipä sille muuta käyttöä ollutkaan :D


Nyt 2.5 vuotiaana toive kasvamisesta tulee selvästi oman lapseni suusta. Topoliino tahtoo olla iso. Ja kokee olevansa vähintäänkin satujen supersankari. Ihailee itseään ja onnistumisiaan. Tietää ettei äidin tavalla tarvikaan tehdä kaikkia asioita vaan on omiakin ongelmanratkaisukeinoja, ihan niinkuin aikuisillakin. Hän tahtoo kiivetä itse vessanpöntölle pyykkikoneeseen ja lavuaariin tukeutuen vaikka haastavaa se pojalle onkin. (Sitä joka markettireissulla unohtunutta koroketta ei taideta enää hankkiakaan:D )  Hän parkkeeraa pyöränsä autotalliin kuten skootterillekin tehdään ja avaa kotioven omalla pyöränavaimellaan ennen äitiä.

Vaikka toiveikkuus tulevaisuuden suhteen ja siihen pyrkiminen on pelkkää plussaa, ihmetyttää miksi lapsi haluaa olla iso! Mikä siinä niin houkuttaa? Kenties kerran vorotut viinikumit kummittelevat yhä mielessä ja ne olivat aikuisten "pastilleja", suurella puukolla saisi silputa mitä milloinkin perunasta parsakaaliin kun on iso ja sänkyyn menostakin saisi  vasta vartuttuaan itse päättää.  Noin muutaman  houkutuksen mainitakseni.

 Topoliino näkee aikuisuuden unelmien täyttymyksenä seurattuaan isänsä parranajoa:
"Sitten kun minä olen mies minä saan laittaa naamaan sitä keemavaahtoa"

Muistatko mitä Sinä haaveilit lapsena tekeväsi isona? Entä suunnitelevatko omat lapsesi jo tulevaisuuttaan?



Ihanaa lähitulevaisuutta eli viikonloppua ihanaiset,
Bianca**




Ei kommentteja: