tiistai 12. elokuuta 2014

Huvia puistossa

Viime viikolla heittäydyimme vallan villeiksi ja lähdimme Topoliinon kanssa kaksin Linnanmäelle, ilman rattaita. Pojasta omalla penkillä pönöttäminen bussissa tai ratikassa on niin kova juttu ja kun kerta bussikorttiinkin oli juuri aikaa ladattu kuukaudeksi eteenpäin, ei säästösyistäkään tarvinut rattaita raahata mukana. (rattaiden kanssahan saa matkata mammakin ilman edestä) 

Kotkot- juna oli odotetuin vempele. Tosin kyydissä ollessaan Topoliino toistuvasti kysyi missä se Kotkot-juna on:D Selviteltyäni asiaa, ymmärsin että eihän se junalta tosiaan näytä. Paremminkin kiskoja pitkin kulkeva auto. No oli mikä oli, kolmasti kampesimme kyytiin. Se taustalla soiva kananauha oli jotain järkyttävää joten pyrin keskittymään panoramaan.

 Annoin aika lailla lapsen päättää suunnan, ihmeteltävää oli niin paljon. Laiteajeluista luonnollisesti päätin minä. Kävimme  mm. Rumpu-laitteessa, joka oli ilmainen. Vauhtia oli ihan kiitettävästi ja väriloisto viehätti silmää. Törmäsimme myös suureen maskottiin, jota poika pysähtyi halimaan ja saimmepa ilmaiskupongin Tonttumaahankin! Suosittelen! Sinne otettiin yksi perhe kerrallaan, ja n.8minuutin ajan tonttu kierrätti ja kertoi Korvatunturista, ihastelimme revontulia ja pukinkin syliin pääsi istumaan. Kaverikuvan tuon punapukuisen äijän kanssa saattoi lunastaa  15euron hintaan. Herttinen, meillä jäi lunastamatta!!

Olihan ne näkymät todistettava.
Seuraavaksi ehdotin näköalatornia, pyörivää lasikiekkoa jonka sisälle mentiin istumaan ja se kohosi hitaasti ylös korkeuksiin. Kamala miten minua pelotti ja poika vielä venkuroi itseään lasia vasten. En muistanut korkeanpaikankammoani. Olin onnellinen kun hyttimme vihdoin hipoi maata ja siitä ilosta painelimme lopuksi lakeeriostoksille.



Pelihallissa

Kotimatkalla
Kotimatka meni mellejä maiskutellessa ja kohtuullisen raukeana. Liki neljän tunnin reissu enimmäkseen seisten oli tehnyt tehtävänsä :)

Bianca**

Ps. Jos postauksen ulkoasu näyttää tavallista kummallisemmalta johtuu se siitä että kirjoitin tämän työmatkalla kännykällä. Ylipäänsä kuvien väliin pääseminen oli melkoinen ponnistus, joten antakee armoa:)

6 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Annetaan armoa :) Kuulostipa kivalta päivältä, ehtisiköhän sitä itsekin vielä Lintsille kieppumaan ennen talven tuloa!

Bianca Bernard kirjoitti...

Juuh eikös se lokakuussakin vielä villitse isoja ja pieniä..:) Miten sitä on joskus tohtinut kaikenmaailman Seurahuoneen katolta laskeutumiset sun muut, nyt ei sais millään moiseen. Hyvä sinä!!

Katri kirjoitti...

Annetaan! :D Huh, en oo koskaan käynyt Lintsin näköalatornissa. Enkä mene.

Bianca Bernard kirjoitti...

No minäkin ajattelin, että mukava leppoisa hengähdyslaite, mutta liikkeelle lähdettyä tajusin kuinka lähellä penkit ovat katosta lattiaan ulottuvia ikkunoita! Säikeet vain viilteli jalkapohjissa kun piti ikkunaan nojaavaa(!!!) poikaa vetää takaisin istumaan. Hui kamala!

Katri kirjoitti...

Sä oot mun ja mun miehen ohella ainoa jonka tiedän kuvailevan tuota tunnetta noin. :O Meillä nipistelee jalanpohjia. :D

Bianca Bernard kirjoitti...

Oho:) En ole tainnut asiasta keskustella muiden kanssa, mutta nipistelykin kyllä kuvaa hyvin!