lauantai 26. heinäkuuta 2014

Vesipetoni mun!





Tällä viikolla olen ryntäillyt lapsen perässä veteen-hiekalle-veteen-hiekalle-toisten pyyhkeille-veteen-hiekalle-toisten leluille-veteen-toisten eväille-veteen. Terve vaan tutut ja puolitutut, minä en ehtinyt teitä huomaamaan! Oma rauha rannalla ja joopajoo. Lapsi äidin kasvattaa ja karsii turhat kohkaukset ja periaatteet.  Se hyvä puoli pennun kanssa rannalla on ettei paljoa mieti muhkuroita tai makkaroitaan. Saati sävähdä päällysvaatteiden märkiä bikiniläikkiä koomisesti kriittisissä kohdissa. Jos joku yhä pyörittelee silmiään housuunsa pissanneelle ja imetyssuojat unohtaneelle äidille, se olin minä ja edellä selitys.

 Kun Topoliino tänä kesänä kirmaili mökin rannassa oli riemu jotain käsittämätöntä! Sellaista iiks se kosi mua- tai woooow voitin lotossa-tyyppistä riemua. Pakkohan sitä oli nähdä lisää!

Päivittäin on nyt pakattu kimpsut ja kampsut ja hikoiltu bussimatka uimapaikalle. Päivän päätteeksi hikoiltu huutavan herran kanssa kotimatkalla, kun rannalta ei miestä tahdo saada pois millään. Mutta plussan puolelle jää positiivisuudessaan reissu. Vielä viimeiseksi illalla puidaan polskimisia:)

Oma pieni kalkkilaivan kapteenini. Nauttii vesileikeistä niin hurjasti että sinnittelee huuletkin sinisinä. Henkeenkin on vettä hörppässyt, mutta suinpäin syvyyksiin pyrkii uudestaan vaaroista välittämättä. Nauraa suu ammollaan, kantaa santaa sankokaupalla ja vetelee välillä viinirypäleitä pyyhkeen päällä. Vesipetoni mun<3

Onko teillä joku sokerisäkki vai miten viekoittelette voimakastahtoisen vekaran jostain kivasta kotiin? Vai onko ainoa keino viettää veden äärellä koko päivä niin että lasten luomet lurpsuvat kotimatkalla? Näin kävi meillä tänään, kiitos J &co mukavista vesileikeistä <3


Bianca**




2 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Meillä ovat niin äkin palelevaa sorttia, että pois lähtö sujuu ongelmitta (useimmiten...)

Bianca Bernard kirjoitti...

Oi ihana kuulla! :)