keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Neuvo 10vuotta nuoremmalle itselleni

Viikkoon on mahtunut viiletyksiä vessajuttujen onnistumisista ja uusien ruokareseptien rankkaamista. Toiset toimivat toiset eivät. Ensiksi mainituista maistuivat muun muassa mehevät kasvis-spelttipihvit. Haaveilen kehittyväni kalankin kokkaamisessa, mutta sen kokeilukappaleen kotiin kiikuttaminen aina jää. Kauppaan mennään nälän jo kurniessa ja silloin tyytyy tuttuun.

Trendilehden haaste antaa ohjeita kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen sattui silmiini juuri köökissä kokkaillessani. Vastaus olikin selvä!
  22 vuotias Bianca, opettele valmistamaan erilaisia ruokia nyt kun on aikaa!
Gourmet-ateriakaan ei olisi kohonnut kohtuuttoman hintaiseksi koska syömässä oli silloin sinkkuminä yksinäni. Patojen olisi voinut antaa porista tuntitolkulla, pilkkoa ja paahtaa varomatta pientä apulaista. Kämppikset olisivat kiitollisina toimineet kriitikkoina ja seinän takana taiteleva tyttönen olisi osannut oikein ohjastaakin. Mutta uskonpa että jonkin oppimiseen ja omaksumiseen vaaditaan intohimoa tai vähintään motivaatiota. Tarvitsin minusta riippuvaisen ruokittavan, jotta ruoanlaitto alkoi kiinnostaa. Ehkäpä koulun maantiedostakin olisi jäänyt jotain järkevämpää mieleen kuin "mustanvalkeat friisiläislehmät syövät mehukasta ruohoa Reinin laaksossa" mikäli aihe olisi ajoittunut vaikkapa siitä yhdeksän vuoden päähän. Aikaan jolloin maita ja mantuja matkatessani ystävystyin ihanan saksalaistytön kanssa.
 Judith - mitähän sinullekin kuuluu!!?

Kymmenen vuotta sitten elin tunnollista tentteihin panostamisen aikaa ja kolusin keramiikka- ja sisustusaleja. Haaveilin ulkomaista ja omasta kodista. Vaikka seurustelujutut olin sydänsuruissani julistanut pannaan kävimme sen seinäntakaisen kämppikseni kanssa silloin tällöin tanssaamassakin tai radalla kuten silloin sanottiin. Tuunattiin tekotukkaa lasipöydän ääressä suitsukkeet palaen ja siideriä siemaillen. Tutustuin uusiin bändeihin joita bambuverhon takaa tykitettiin. Harmittaa vietävästi, että ne vanhat soittolistat ovat jääneet koneiden syövereihin ja useimmat nimet unohtuneet. Monta mahtavaa muistoa sieltä sinkoaisi melodioina.

Niin houkuttelevalta kuin tulevaisuuden näkeminen tuntuukin, veisi tieto tarkoituksen elämästä. Eikös elämä ole opettelua ja kysymyksiin vastailua? Sitä se on varsinkin näin mikä/miksi-vaihetta käyvän lapsen äitinä:) Ja vaikka tietäisi, tekisikö siltikään oikein, ottaisiko neuvosta vaarin vai veisikö sydän aika ajoin harhaan kuten tähänkin asti? Suuria asioita pienelle ihmiselle.

Kuvia kymmenen vuoden takaa ei tähän hätään löytynyt, mutta ainakin nämä kipaleet kuljettavat minut sinne.
ja

Minkä neuvon Sinä antaisit 10vuotta nuoremmalle itsellesi?


Bianca**

2 kommenttia:

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Kymmenen vuotta sitten olin juuri täyttänyt 20v. Tein hirvittävästi töitä, näiden kotiäitiys vuosienkin edestä. Pari vuotta myöhemmin erosin ja löysin nykyisen mieheni. Ehkäpä olisin voinut relata enemmän ja nauttia nuoruudesta, vaikkei minulle tuon osalta ole jäänyt mitään hampaan koloon, hyvä näin.

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos, mukavaa kun jaoit palan elämääsi:)