torstai 27. maaliskuuta 2014

Velthuijsin sammakkokirjat

Sammakko on surullinen. Se ei tiedä miksi, mutta kurjalta tuntuu. Nalle-ystäväkin lähtee, kun surullinen sammakko haluaa olla vain yksin. Edes rotta, joka seisoo käsillään, soittaa viulua ja tanssii, ei onnistu piristämään sammakkoa. Päinvastoin, surullinen sävelmä saa sammakon vain suuremman tunnekuohun valtaan.


Ihastuin näihin Velthuijsin sammakkokirjoihin monta vuotta sitten. Ylläoleva kuvaus pojan suosikista; Sammakko on surullinen. (joka ei valitettavasti ollut kirjastossa vapaana kuvattavaksi) Jotenkin kuvitus ja pienieleisyys koskettivat. Mainiota oli mielestäni myös rooleilla leikittely. Muun muassa kaikkien yleensä inhoama rotta onkin tässä sarjassa eläimistä se suosituin ja ystävällisin.

Lukuhetki on paljon mukavampi, kun kirja viehättää sekä lukijaa että kuuntelijaa. Fedja-setään tai Jukka Parkkisen Karhukirjeisiin ei ehkä vielä löydy yhteistä aaltopituutta, mutta ilokseni sammakkotarinat iskivät jo minun kaksivuotiaaseeni. Sammakko on surullinen- kirjan päähenkilö sai kovasti sympatiapisteitä. Toisaalta säälitti rottakin, joka yritti kaikkensa saadakseen sammakon iloiseksi. Liekö tässä haettukin äiti-lapsi-asetelmaa, minulle se ainakin tuli ensimmäisenä mieleen.

Kirjasta tutuksi tullut sana, tunnekuohu, on paljon käytössä arjessamme. Kun itkettää/kiukuttaa eikä oikein ole hyvä niin tai näin, kysyn onko Topoliinilla tunnekuohu. Kun tämä vastaa myönteisesti, muistutan että kyllä se ohi menee ihan niinkuin sammakollakin. Ei sillä että lapsemme rauhottuisi joka ikisestä känkkäränkkähetkestä tuosta noin vain sammakosta jutellen, mutta kyllä siitä on huimasti apua ollut. Ja ompa äidinkin itkupotkuraivari joskus kuitattu tunnekuohulla eikä siitä sen enempää:)

Tämä oli blogien lastenkirjahaasteen toinen ja viimeinen osa. Yritin ensin kirjoittaa kirjoista kaksikielisyyden näkökulmasta, mutta se tuntui todelliselta liisterin naulaamiselta. Aihe rönsyili sinne tänne enkä oikeen saanut kiinni omastakaan ajatuksesta. Ehkäpä höpöttelen meidän kielten sekamelskasta toisessa yhteydessä.



Poika on posotellut jo hyvän aikaa, nyt minäkin menen hännälleni. Ennen lasta saatoin laittaa iltakuunnelmaksi juurikin noita Karhukirjeitä. Nyt on päivät niin täynnä lapsekasta menoa, että nukutusaineeksi tarvitsee järeämpää tekstiä..Kepleriä kätösiin tällä kertaa!








Bianca**









2 kommenttia:

bleue kirjoitti...

Kiitos ja hyvä että kirjoitit siitä mikä hyvälle tuntui nyt :)!

Bianca Bernard kirjoitti...

Kiitos haasteesta ja ylipäänsä hyvistä vinkeistä blogissasi:)