keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kohtaamisia

Juna-asemalla on kiinnostavaa katsella ihmisiä. Omia vieraitani olen vastassa vähintään puoli tuntia etuajassa. Siinä ehtii nähdä jo yhtä ja toista. On niin monenlaista tyyliä. Näkyy hymyjä, halauksia, kyyneliäkin. Toisinaan on kasvoissa darraa, kohtaamisissa draamaa. On nuorta ja norjaa, iäkästä ilmeikkyyttä ja jumalaista kauneutta. Joskus kohtaa pilkettä, pissanhajua ja puheintoa, vieläpä samassa paketissa. Mietin monesti minne kukin on menossa, mistä tulossa. Kaikki ihmiset kiinnostavat, jokaisella oma tarinansa. Melkein joka kerta pidempään istuessani näen sattumalta jonkun jonka tunnistan. Tänään tunnistin ainoastaan äitini:)





<3



Bianca**


2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Ratikat ja metrot. Niissäkin tulee mietittyä että mihin kukakin on matkalla ja ketä tapaamaan, millainen on kenenkin tarina. Ehkä bussista matkustamisesta en pidäkään niin paljon siitä syystä että ihmisten kasvoja ei näe, ainakaan ilman että leimautuu omituiseksi tuijottelijaksi :D

Äidilläsi on kaunista kynsilakkaa :)

Bianca Bernard kirjoitti...

Aivan! Ja ratikassa ja metrossa vaihtuu tiuhemmin matkustajatkin; tuplasti tuijotettavaa;)
Onneksi aurinkolasikausi alkaa pian, haa!

Tykkäsin kans äidin lakasta:)