maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kartsakaveri

En ole puoleen vuoteen käynyt keskustassa kersan kera, ainakaan kahdestaan, koska siitä nyt vain koitui enemmän ei-sanoja kuin huoletonta mukavaa olemista. Tänään Oimutsimutsin blogia lukiessani havahduin tosiasiaan että poikanihan on kasvanut kaksivuotiaaksi että humpsis vaan ja yhteisistä kaupunkiretkistä voisi saada jo enemmän irti. Poukkoilu ei ole enää ihan päätöntä eikä lapsiystävällinen ympäristö ole ihan must. 
Siispä päikkäreiden päälle pistelimme pastat ja päästelimme ratikalla keskustaan. Krunikan kulmat kolahtaa joten hyppäsimme siinä kohtaa pois tepastellaksemme Tuomiokirkolle jalan.

 Topoliinon yksi ensimmäisistä sanoista oli kirkko (kiikko). Varmaan kun se spotattiin aina muskariin ja kerhoon mennessä joten ajattelin että retkikohteena olkoon nyt sitten tuo kaunis valkoinen komistus. Suurin syy oli se, että taaperoni ikäistensä tavoin tykkää edelleenkin liikkua, tutkia ja kiipeillä. Senaatintori soveltui mainiosti missioomme. Kuomaseni kiipesi kirkonportaat itse ylös asti. Sisälle kirkkoon ei kehdattu, mutta nätti näkymä ikuistettin iphonella.  

Alas kipitettiin käsikynkkää ja kirmattiin kilpaa Aleksanterin patsaalle. Kukkaistutukset saivat olla rauhassa (jes!!) vaikka mieliteko muistopatsaalle oli mittava. Retki päättyi Robertsin kahvilaan, missä maistui macarons ja mehu. 



Vaikka on Huimalaa, Snadistadia ja Hoploppia, on  näyttelyä, ilmaisua ja lasten poppia, usein suuret elämykset eivät vaadi suurta järjestelyä. Topoliinon tähtihetkiä on matkustaa ITSE VALITSEMALLAAN kulkuneuvolla (bussi, ratikka tai metro), on jännää saada juosta ja kiljua jossain muualla kuin kotipuistossa ja ilahduttavaa ihmetellä ihmispaljoutta ja vieraita paikkoja vanhemman huomion keskipisteenä. Kuten hyvät bileet, myös hyvät retket on oman pään sisällä;)





Terveisin,
Bianca**












6 kommenttia:

Noel kirjoitti...

"En ole puoleen vuoteen käynyt keskustassa kersan kera, ainakaan kahdestaan, koska siitä nyt vain koitui enemmän ei-sanoja kuin huoletonta mukavaa olemista."

Ihana lukea ettei toi ehkä' kestäkkään koko loppuelämää. Mä en nykyään halua tehä mitään muutaku olla kotona tai mennä lähipuistoon ja sillonkin toivon sen olevan suhteellisen tyhjä =D

Teijän reissu kuulostaa ja näyttää tosi kivalta :) Kiva kun lapset kasvaa ja yhteisiä tekemisiä on kokoajan enemmän

Ocean Front Walk kirjoitti...

Helsinki on niin kaunis, ja samaa mieltä: lapsi kyllä nauttii kun viiään jänniin pakkoihin ;)

Bianca Bernard kirjoitti...

Joo ihme hyppäys tapahtunut ihan yhtäkkiä, tänään söin kokonaisen patongin Piknikissä ja poika istui omassa tuolissaan ihan rauhassa oman ruokansa kera. Whaaat?!:D

Teidän neitonen on varmasti ennenpitkää taas mainiota retkiseuraa kun on tottunut kahviloihin ja lounaspaikkoihinkin jo pienestä(blogistasi bongattua)..niitten pitää vaan saada ensin elää se kaikkialas-remuamisvaihe:)

Bianca Bernard kirjoitti...

Helsinki valloittaa! Oli vielä ihanan aurinkoinen iltapäivä vaikka tuo yksi kuva antaa ymmärtää jotain ihan muuta. Instagramissa olin kuvaa jotenkin muokkaillut enkä saanut enää tavallista sinistä taivasta ja auringonpaistetta takaisin..

Anonyymi kirjoitti...

Näyttipä kivalta, pitää kokeille. Kenties vaikka yhdessä joku kerta? T. Serkku-plikka

Bianca Bernard kirjoitti...

Ihan varmasti toteutetaan yhdessä! Olette olleet ajatuksissa:)